Puheet
Pääjohtaja Tuomas Pöysti Lapin yliopiston ylioppilaskunnan 30 -vuotisvuosijuhlassa: Avoimuudella ja tiedolla kansakuntaa viedään eteenpäin
Pääjohtaja Tuomas Pöysti esittää syvän huolensa suomalaisen yhteiskunnan peruspilareiden heikkenemisestä. Kansalaisten luottamus valtiolliseen ja julkiseen päätöksenkoon horjuu vakavastikin vaali- ja puoluerahoitussotkun seurauksena, oikeusvaltion perusteet ovat osin alkaneet rapautua ja julkisessa taloudessa on ainakin viittä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava kestävyysvaje. Tulevan talouskasvun näkymät ovat sameat.
Avoimuudella ja tiedolla kansakuntaa viedään eteenpäin
Puheessa esitetään syvä huoli suomalaisen yhteiskunnan peruspilareiden heikkenemisestä. Kansalaisten luottamus valtiolliseen ja julkiseen päätöksenkoon horjuu vakavastikin vaali- ja puoluerahoitussotkun seurauksena, oikeusvaltion perusteet ovat osin alkaneet rapautua ja julkisessa taloudessa on ainakin viittä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava kestävyysvaje. Tulevan talouskasvun näkymät ovat sameat. Julkisessa keskustelussa nämä kansakunnan suuret kysymykset eivät tule riittävästi ilmi vaikka media pitääkin vaaliraha-asiaa esillä. Vaali- ja puoluerahoituksessa tarvitaan avoimuuden lisääntymistä ja uutta yhteiskuntasopimusta hyvistä eettisistä pelisäännöistä. Avoimuudella ja laajalla kansalaistietoisuudella voidaan lähteä ratkomaan oikeusvaltion ja julkisen talouden ongelmia. Suomi tarvitsee tuottavuuden ja tehokkuuden parantamista kaikilla sektoreilla. Sen perustaksi tarvitaan yhteistä, uudistavaa näkemystä. Yliopistot ja niissä ylioppilaskunnat vaikuttajina ja tulevaisuuden näkökulman edustajina ovat tässä uudessa avoimuudessa ja aitoon ja kestävään tehokkuuden parantamiseen tähtäävän yhteiskuntakeskustelun avaajina tärkeässä roolissa.
* * *
Hyvät Lapin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenet, arvoisat Lapin yliopistoyhteisön jäsenet sekä kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat,
Tarkastusvirasto varmistaa luottamusta kansanvallan ja oikeusvaltion toimintaan
Minulla on ilo tuoda tähän LYY:n 30 -vuotisjuhlaan eduskunnan valvontavallan tervehdys. Eduskunta on ylin valtioelimemme, joka edustaa Suomen kansaa. Eduskunta säätää lait ja päättää valtiontaloudesta. Eduskunta myös valvoo hallituksen ja hallinnon toimintaa niin poliittisesti kuin oikeudellisesti ja taloudellisesti. Valvontavallan ajatus on yksinkertainen: pohjoismainen ihanne tehokkaasta ja toimivasta kansanvallasta ja oikeusvaltiosta. Ihanteena ja tavoitteena on kansanvalta, joka toteutuu käytännössä. Tavoitteena on oikeusvaltio, jossa laki ja lain tarkoitus ja henki toteutuvat käytännön arjessa. Tämän toteutumisen varmistamiseksi eduskunnan yhteydessä toimii Suomen perustuslain mukaan kaksi riippumatonta valvontaviranomaista: eduskunnan oikeusasiamies ja valtiontalouden tarkastusvirasto. Suomen eduskunnan täysistunnon vaalilla valitsemana olen saanut tehtäväkseni johtaa valtiontalouden tarkastusvirastoa ja raportoida tarkastusten ja valvontatoimen tärkeimmät tulokset eduskunnalle valtiopäiväasiakirjana VTV:n eduskuntakertomuksissa. Valtiontalouden tarkastusvirasto on ylin kansallinen ulkoinen tarkastusviranomainen joka tarkastaa perustuslain 90 §:n mukaisesti valtion taloudenhoidon laillisuutta ja talousarvion noudattamista. Valtiontalouden tarkastusvirasto varmistaa, että valtiontaloutta hoidetaan järkevästi ja lakien ja eduskunnan päätösten mukaisesti. Tämä tehdään suorittamalla tilintarkastusta, laillisuustarkastusta ja tuloksellisuustarkastusta.
Vaalirahoituslakiin perustuvana tehtävänä valtiontalouden tarkastusvirastolla on ehdokkaiden vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden laillisuusvalvonta. VTV käyttää sanktiovaltaa uhkasakkomenettelyssä, jos ilmoitusvelvollisuus on olennaisesti laiminlyöty. Uhkasakon tuomitsee VTV:n uhkasakkolautakunta, jonka puheenjohtajana viran puolesta toimin. Eduskunnassa vallitsee nyt laajalti yhteisymmärrys siitä, että valtiontalouden tarkastusvirastolle annetaan tehtäväksi myös puoluerahoituksen ja sen avoimuuden laillisuusvalvonta. Tässä laillisuusvalvonnassa käytettäisiin tehosteena samoja menettelyitä kuin yksittäisten ehdokkaiden ja valittujen osalta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto perustuslaillisena valvonta- ja tarkastusviranomaisena näin ylläpitää ja varmistaa luottamusta kansanvallan ja oikeusvaltion kantavien periaatteiden toteutumiseen valtiontaloudessa ja sen hoidossa sekä vaali- ja puoluerahoituksessa. Ylläpidämme ja varmistamme luottamusta valtioelinten ja koko julkisen hallinnon toimintaan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.
Ylioppilaskuntatyössä vaikutetaan innolla
Tähän tilaisuuteen on ilo tulla. Mieli on nostalgiaa täynnä. Tasan 15 vuotta sitten olin LYY:n hallituksen riveissä erityisesti vastuullani kansainväliset asiat ja koulutuspolitiikka. LYY ja opiskelijajärjestötoiminta ovat muuten yksi parhaista yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja johtamistaidon koulutuksista, joita olen käynyt. Paljon on ylioppilaskunta muuttunut ja kehittynyt ja asiat menneet eteenpäin. Lisäksi yksi LYY:n toimiston äitihahmoista, Pirkko, on jäänyt eläkkeelle vapaaherrattareksi. On uudet ajat, uusi lippu ja uusi ilme, ei vain graafinen ilme.
Mutta on paljon myös samaa. Intoa vaikuttaa ja viedä tärkeitä asioita eteenpäin. Koulutuspolitiikka ja oman yliopiston sekä koko yliopistolaitoksen kehittäminen näkyvät olevan tänään asialistan keskiössä kuten olivat tuolloinkin. Ylioppilaskunta on tehnyt strategiatyötä ja niin teimme aikanaankin. Koulutuspolitiikka ja yliopistolaitoksen kehittyminen myös opiskelijoiden näkökulmasta toimivaksi ja opiskelun järjestäminen odotuksia vastaavaksi investoinniksi ja henkisen kasvun paikaksi on tärkeää ja jopa välittämätöntä ihmiskunnan ja kansankunnan kannalta.
Nostalgiaan kuuluu erilaisia anekdootteja vuosijuhlista ja muusta: on hilpeitä juhlia, kadonneita vaatteita ja lompakoita, teekkarivieraiden lahjoittamaa rikkinäistä pesukonetta, varastettua mallinukkea ja sen uuspaluuta nimellä Aune nykypäivänä varsin epäkorrektissa ilmiasussa, hulvattomia saunailtoja, kasvisruokapiirin toimistolla hämmennystä herättäneitä kaalinpäitä, ankaraa väittelyä ja politikointia sekä järjestötyötä Vappulehtiperinnettä aloiteltiin siinä 1994 vuoden kieppeillä.
Tarina ekonomistien kristallispallosta
En nykyisissä tehtävissäni osaa kepeitä juttuja. Työaiheet pakkaavat olemaan liiankin vakavia. Juristeista on muilla paljon kuin juristeilla paljon juttuja, tilintarkastajista sitäkin vähemmän. Tilanne on nyt myös Suomessa sillä lailla vakava, että juhlankin kesellä on syytä ottaa esille vakavia asioita. Ekonomisteista paras näkemäni juttu onkin hienossa ruotsalaisessa elokuvassa Sånger från andra våningen (Roy Anderson, 2000). Siinä ekonomistiraati katsoi kristallipalloon ja päättelivät, että kansakunnan menestykseksi täytyy uhrata prinsessa. Niinpä sitten prinsessa syöstiin kalliojyrkänteeltä alas seremoniassa, jossa ruotsalaiseen tyyliin olivat läsnä kaikkien uskontokuntien edustajat. Tilaisuuden jälkeen ekonomistiprofessorit menivät jatkoilla Oopperakahvilaan ja nauttivat runsaasti talonpoikien mallaspitoisia tuotteita. Frakille oksentaesssaan ekonomistiprofessori totesi ''vi är fina människor, vi är väldigt fina människor'' – olemme hienoja ihmisiä, olemme valtavan hienoja ihmisiä.
Näin osa ekonomisteista taisi ajatella vielä kaksi vuotta sitten. Finanssikriisi on nyt muuttanut tunnelmia. Vanha sananlasku, että velka on veljenpoika maksettaessa, on taas näytetty toteen.
Kristallipallo ja prinsessan uhraaminen ovat oiva silta vakavampaan asiaan eli kysymykseen vaali- ja puoluerahoituksesta sekä kysymykseen Suomen talouden tilasta ja siihen liittyvästä tarpeesta julkisen sektorin tuottavuuden kohottamiseen. Julkinen keskustelu on osin siirtynyt ainakin vaalirahoituksessa prinsessan ja prinsessojen uhraamisen tasolle kun meidän pitäisi nyt katsoa kaikkien peiliin ja miettiä, miten tästä mennään eteenpäin.
Luottamus kansanvaltaan ja oikeusvaltio ovat heikentyneet huolestuttavasti
Tässä haluaisin nostaa esille vakavan huoleni Suomen tilasta vaikka ei ole tietenkään syytä dramatisoida tarpeettomasti. Yhdistäväksi teemaksi nousee myös avoimuus ja tiedon lisääminen.
Eräät kansakuntamme ja sen menestyksen perustavanlaatuiset pilarit ovat saaneet kolhuja tai ovat heikkenemässä tavalla, johon on kiinnitettävä vakavaa huomiota. Suomen menestys on perustunut luottamukseen, yhteishenkeen, toimivaan oikeusvaltioon ja hyvään taloudenpitoon niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Meneillään oleva vaali- ja puoluerahoituskriisi koettelee perustellusti kansalaisten luottamusta ylintä valtiollista päätöksentekoa ja kansanvallan toimivuutta kohtaan. Tämä luottamus on kansakunnan perustavanlaatuista pääomaa ja olennainen osa kansanvaltamme toimivuutta. Tilanne on sikäli vakava, että kansalaisten luottamus julkisen päätöksenteon ja politiikan integriteettiin on merkittävästi horjunut. Samalla horjuu myös usko lainkuuliaisuuteen.
Suomi saa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta jatkuvasti langettavia tuomioita oikeudenkäyntien viivästymisistä. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on ehdottomia perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Ongelmamme johtuvat siitä, että oikeuslaitostamme ei ole asianmukaisesti resurssoitu eikä riittävän hyvin organisoitu; samoin prosessien organisoinnissa on puutteita ja tietotekniikka ei toimi eikä sitä pystytä hyödyntämään. Tässä tilanteemme eroaa myös naapurina olevista muista pohjoismaista. Huolestuttavaa on, että tilanne aletaan hyväksyä eräänlaisena vallitsevana asiaintilana.
Luottamusta lakiin horjuttaa myös laki-inflaatio. Mihin tahansa yhteiskunnalliseen ongelmaan reagoidaan vaatimalla siihen sopiva täsmälaki. Kiireisessä lainvalmistelussa ei tehdä riittäviä vaikutusarviointeja eikä säännösten vaikutuksia ja käytännön toteuttamisen edellytyksiä eikä tarvittavia resursseja mietitä. Väljä puitelainsäädäntö ja täydentävät laatusuositukset eivät ole tehokas ohjauskeino esimerkiksi sosiaalityöhön, terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Tästä valtiontalouden tarkastusvirasto on tänä syksynä eduskunnalle antamassaan kertomuksessa raportoinut tarkasteltuamme niin sanottujen paremman sääntelyn periaatteiden toteutumista hyvinvointipalveluita koskevassa lainsäädännössä (K 15/2009 vp.). Laki ilman rahoitusta ja käytännön toteutusta on tyhjä lupaus.
Suomen julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla
Merkittävin huoleni kohdistuu julkisen talouden kestävyyteen. Valtiontalouden tarkastusviraston eduskuntakertomuksen ja Suomen Pankin tuoreen arvion mukaan julkisessa taloudessamme on ainakin 5 % BKT:sta oleva kestävyysvaje. Joidenkin ekonomistien arviot ovat synkempiä. Joka neljäs valtion käyttämä euro on lainattu. Ensi vuosi tulee olemaan kunnille erityisen vaikea. BKT:n supistuminen on tänä vuonna ollut historiallisen suurta. Tulevia näkymiä varjostaa se, että vaihtotaseemme ylijäämä on sulanut pois ja meillä ei ole näkyvissä samanlaista viennin kasvuun perustuvaa talouskasvua, millä selvisimme 1990-luvun alun lamasta. Talouskasvumme tulee, kun se alkaa, olemaan siksi selvästi hitaampaa mitä totuimme 2000 –luvun alkuvuosina.
Arviomme on, että tuottavuuden ja tehokkuuden laajamittainen parantaminen niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla tulee olemaan ratkaisevan tärkeää. Sen vuoksi julkisen sektorin tuottavuuden ja tehokkuuden parantaminen on jatkossa aikaisempaa tärkeämpää. Tuottavuusohjelman toteuttamisen pakosta siirrymme – toivottavasti – tehokkuuden kasvattamisen hyveeseen. Meidän on pakko nostaa katse yhteiskuntapolitiikan vaikuttavuuteen ja julkisen palvelujärjestelmän vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen, meidän on pakko katsoa taloudellisuutta ja julkisen pääoman tuottavuutta. Tarvitsemme siis tehokkuusohjelmaa. Ollessamme koolla täällä joulupukin kotiluolassa on todettava, ettei meille ole tulossa joulupukkia, joka pelastaisi tilanteemme. Meidän on tehtävä uusi nousumme itse.
Tehokkuuden parantamisessa sisällöt ratkaisevat: esimerkkinä koulutuksen kannattavuus
Tehokkuuden parantamisen välttämättömyys ei tarkoita nykyisen tuottavuusohjelman kritiikitöntä hyväksymistä. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman näkökulma on liian suppea. Sitä on välttämättä laajennettava vaikuttavuuteen ja taloudellisuuteen sekä sen toteutuksen johtamista parannettava. On myös muistettava, että on sektoreita, joissa tuottavuus suppeassa merkityksessä on viritetty jo äärimmilleen.
Vertailtaessa tilannetta 1990 –luvun alussa ja tänään on esimerkiksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opettaja – opiskelijasuhdetta heikennetty: tulos ja tuottavuus mitattuna valmistuneilla per opettaja on noussut huikeasti. Kansainvälisessä vertailussa opettaja –oppilas –suhde on nyt sitten heikko siinä mielessä,. että mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen alkavat kärsiä. Kansantaloustieteellinen tutkimus ja VTV:n aiheesta tekemät vaikuttavuusarvioinnit kertovat, että koulutuksessa on siirryttävä ajattelemaan ja palkitsemaan tutkintojen määrän sijasta keskeisesti myös sisältöä ja laatua. Sisällöt ovat koulutuksen kansantaloudellisen kannattavuuden ja siten talouden kestävyyden ja tuottavuuden kannalta ratkaisevia.
Avoimuus ja kaikkien yhteiset ponnistukset ovat uuden nousun lähtökohta
Kansainvälinen finanssikriisi ja siitä seurannut reaalitalouden lama johtuivat paljolti mutta eivät yksinomaan informaatio-ongelmista ja avoimuuden puutteista. Rahoitusmarkkinoilla riskit eivät olleet näkyvillä eivätkä ne heijastuneet rahan hintaan. Kansainvälisen talouden epätasapaino, Kiinan ja eräiden muiden sekä myös Suomen vaihtotaseen huomattava ylijäämä ja Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämät tarkoittivat sitä, että riskiltään ja sisällöltään läpinäkymättömiin finanssituotteisiin riitti sijoittajia ja rahaa. Talouden perusasiat unohtuivat eivätkä ne olleet läpinäkyviä. Sen lisäksi oli kansainvälisen hallinnan ja sääntelyn epäonnistumisia.
Avoimuus on osaltaan vastaus Suomen haasteisiin. Vaali- ja puoluerahoituksessa tärkeää olisi sitoutua yhtenäisesti kaikissa puolueissa uuteen, avoimeen kulttuuriin ja toteuttaa avoimuus rehellisesti ja tunnollisesti rahoitusta koskevissa ilmoituksissa ja puolueiden tilinpäätöksissä ja taloustiedoissa. Erilaiset yhteydet olisi esitettävä avoimesti. Tarvitaan tässä myös moraalisen ja eettisen lainkuuliaisuuden ja sitoutumisen hyvään julkisen hallinnon etiikkaan vahvistamista. Tarvitsemme myös käytännössä toimivan ja valvottavissa olevan puoluerahoituslainsäädännön ja oikeudellisille velvoitteille sanktiot. Yksinomaan moraalisia sääntöjä taas ei pidä ottaa lakiin. Avoimuutta tarvitsemme myös keskusteluun lainsäädännön vaikutuksista ja oikeusvaltion ongelmista. Avoimuutta ja tietoisuutta tarvitsemme myös julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisun perustaksi. Tosiasioiden tunnustamisesta lähtee julkinen keskustelu niistä keinoista, joille Suomi voi rakentaa uuden menestyksensä. Puheen lisäksi tarvitsemme sitten tekoja, aktiivisuutta ihan meiltä jokaiselta.
Mistä sitten lähtee se henkinen muutos, jota tarvitsemme. Se lähtee meistä itsestämme, kansalaisina, kuluttajina, työntekijöinä ja yrittäjinä. Nuorilla, yliopisto-opiskelijoilla ja vaikuttajilla on tässä erityinen mahdollisuus. Ylioppilaskuntatoiminnassa on aina tuotu esille tulevaisuuden näkökulmaa. Nyt sitä raikasta näkökulmaa ja jokaisen kansalaisen vastuunottoa tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. Vain kaikkien meidän yhteisellä ponnistuksella kansakuntamme nousee tästä. Ja sen olemme tehneet ennenkin, vaikeammissa oloissa. Joten se onnistuu myös nyt.
LYY voi osaltaan olla johdattamassa tähän keskusteluun. Toivotan ylioppilaskunnalle parhainta menestystä sen yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja jäsentensä palvelijan tehtävässä.