Puheet
Pääjohtaja Tuomas Pöysti taloushallinnon teemapäivässä: Osin yksityistetty palvelukeskus ja uusi resurssijohtaminen ovat valtion taloushallinnon tulevaisuutta
Palvelukeskusmallin pitkän aikavälin tehokkuuden turvaaminen edellyttää, että virastot ja laitokset voivat aidosti kilpailuttaa palvelukeskuksen markkinoilta. Valtion palvelukeskus on tällöin yksi mahdollinen tarjoaja. Osa valtion palvelukeskuksesta täytyisikin nopeasti yksityistää. Talous- ja henkilöstöjohtaminen täytyy yhdistää uudenlaiseksi resurssijohtamiseksi., Siinä yhden johtajan alaisuudessa johdetaan kokonaisuutena taloudellisia ja henkisiä voimavaroja. IT:n ja tietohallinnon johtaminen kuuluu tämän uudenlaisen hallinnon ylimmän johdon ja substanssijohdon kumppanina toiminnan ohjauksessa ja kehittämisessä toimivan resurssijohdon alaisuuteen.
Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskusten yhtenäistäminen tehokkaaksi palvelukeskusverkostoksi, palvelukeskusmallin tuottavuushyötyjen käytännön toteuttaminen ja yhtenäisten tietojärjestelmien rakentaminen sekä palvelukeskusten ja tilaajavirastojen vastuunjaon selkeä määrittely ovat tällä hetkellä ajankohtaiset ja tärkeät tehtävät valtion talous- ja henkilöstöhallinnossa. Palvelukeskusmallin periaatteessa mahdollistama tehokkuuslupaus on vielä puoliksi toteuttamatta. Työtä tarvitaan erityisesti uusien tietojärjestelmien ja erityisesti ns. Kieku –tietojärjestelmähankkeen toteuttamisessa ja prosessien yhtenäistämisessä mutta myös virastoissa siten, että taloushallinnon rutiineista vapautuneet henkilötyövuodet saadaan kohdennettua ydintoimintoihin ja virastojen johtamisen tueksi. Palvelukeskusten ja virastojen talous- ja henkilöstöhallinto-osaamisen laadusta on myös pidettävä erityistä huolta. Mutta vaikka tämä muutosprosessi on vielä kesken, on nyt aika jo hahmotella valtion talous- ja henkilöstöhallinnon tulevaisuuden visiota. Tulevaisuuteen katsominen on tärkeää myös sen varmistamiseksi, että nyt meneillään olevan tehostamisohjelman tulokset jäisivät pysyviksi – ajallisesti kestäviksi.
Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon tulevaisuudessa kaksi tärkeää visiota ovat uuden hallintojohtamismallin ja siihen liittyvän henkisten ja taloudellisten voimavarojen ja IT:n johtaminen yhtenä kokonaisuutena käyttöönotto sekä palvelukeskuksen osittainen yksityistäminen siten, että virastot voivat aidosti kilpailuttaa markkinoilta palvelukeskuksen.
Valtion virastojen ja laitosten kuluista merkittävä osa on henkilöstöön liittyviä menoja. Henkilöstö ja sen osaaminen ovat tärkeimpiä julkisen toiminnan tuotannontekijöitä. Tietopääoman merkitys kasvaa ja ITC –kustannukset ovat kasvava kustannuserä. ITC:n onnistunut hyödyntäminen on tärkein tuottavuuden tekijä. Julkisen talouden haasteiden johdosta siirrytään tilanteeseen, jossa toimintojen vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden järjestelmällinen arviointi ja kustannusten läpinäkyvyys sekä tehokkuustyö on pysyvä osa virastojen ja laitosten johtamista. Olisi tärkeää, että näitä kaikkia resursseja ja tehokkuustyötä johdettaisiin kokonaisuutena. Olisi myös tarpeen, että substanssijohdolla ja ylimmällä johdolla olisi vahva ja asiantunteva kumppani voimavarajohtamisessa ja tehokkuuden kehittämisessä. Tämän tehtävän tulisi kuulua valtionhallinnossa yhtenäisin perustein tehtäviltään määritellylle uudenlaiselle hallintojohtajalle, joka siis vastaisi myös talouden johtamisesta. Perinteisen talousjohtajan ja hallintojohtajan tehtävät näin yhdistyvät; muodostuu valtionhallinnon hallintojohtajan malli 2015. Keskeistä uuden hallintojohtajan mallissa on myös hankinta- ja sopimusosaaminen, joka koskee myös palveluiden hankintaa ja valvontaa palvelukeskuksilta. Hallintojohtajan tukena on controller, joka on tulos- ja talousanalyytikko ja sellaisena tuloksellisuuden ja johdon laskentatoimen sekä projektinhallinnan ja riskienhallinnan ammattilainen.
Valtion palvelukeskus on tehokkuuden ja innovatiivisuuden turvaamiseksi ja monopolin riskien välttämiseksi saatettava aitoon kilpailutilanteeseen. Kilpailu ja erityisesti uhka asiakkaan menetyksestä saa valtion palvelukeskuksen toimimaan tehokkaasti. Tavoitteeksi olisi otettava, että jo muutaman vuoden päästä valtion palveluskeskus palkeet kilpailee aidosti yksityisten palvelukeskuspalveluiden tuottajien kanssa. Lähtökohtana voisi olla, että 30 % valtion virastoista ja laitoksista on yksityisen palvelukeskuksen asiakkaina. Tarkoituksenmukaista olisi, että virastot voisivat valita kilpailun ja sen kautta laadun ja hinnan perusteella, ovatko ne valtion palvelukeskuksen vai yksityisen palvelukeskuksen asiakkaana.
Vaikeutena on, ettei Suomessa ole vielä aitoja palvelukeskusmarkkinoita. Markkinoilta puuttuu tarjoajia. Kun palvelukeskusmarkkinat puuttuvat, olisi valtion edistettävä niiden muodostumista sallimalla virastoille valinnanmahdollisuus ja toisaalta yksityistämällä osa valtion palvelukeskuksesta niin, että alalle syntyisi toimijoita ja kilpailua. Markkinoiden kehittäminen palvelisi myös kuntatalouden ja –hallinnon tehostamispyrkimyksiä, koska näin saataisiin myös kunnille vaihtoehtoja palvelukeskusten järjestämiseen.
Pitkällä tähtäimellä olisi ryhdyttävä muodostamaan yhteispohjoismaisia talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskusmarkkinoita. Se olisi paras vastaus globaalin talouden haasteisiin.