Tiedotteet 2002

17.9.2002

Jäkälälaitumet kärsivät yhä liian suurista poromääristä

Tarkastuskertomus 31/2002 Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia ja porotalousValtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut maa- ja...


Tarkastuskertomus 31/2002 Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia ja porotalous

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategian toteutumista porotalouden osalta. Porotaloutta hallinnoidessaan maa- ja metsätalousministeriöllä on kaksi eri roolia: ministeriön tulee toisaalta edistää porotalouselinkeinoa mutta toisaalta myös valvoa luonnonvarojen hyödyntämistä. Tarkastuksen perusteella voidaan todeta ministeriön päätöksissä elinkeinopoliittisten intressien vaikuttaneen luonnonvarojen suojelua enemmän.

Maa- ja metsätalousministeriön tehtäviin kuuluu poromäärien säätely. Luonnonvarojen kestävän käytön periaatteen kannalta on olennaista mitoittaa poromäärät jäkälälaitumien kantokyvyn mukaisiksi. Ministeriö on viimeksi vuonna 2000 vähentänyt porojen suurinta sallittua määrää 7,8 %. Asiantuntija-arvion mukaan poromäärät ovat yhä liian suuret suhteessa jäkälälaidunten kantokykyyn.

Epäkohdaksi tarkastuksessa havaittiin myös poromäärien laskennan epätarkkuus. Poronomistajien laatimat poroluettelot eivät ole täydellisiä, sillä poroerotuksissa kaikkia poroja ei saada laskettua. Maa- ja metsätalousministeriöllä on vain rajalliset mahdollisuudet kontrolloida poroluetteloiden oikeellisuutta. Poroluettelot toimivat kuitenkin poronomistajien taloudellisten oikeuksien ja velvollisuuksien pohjatietona. Tarkastusvirasto katsookin, että poromäärien ilmoitustarkkuuden valvontaa on kehitettävä nykyisestä.

Tärkeimmät porotalouden tukimuodot ovat eläinkohtainen tuki ja rahoitustuet. Tukien saaminen edellyttää tietyn vähimmäisporomäärän omistamista. Tukien saamisen kannalta olisi edullisinta omistaa mahdollisimman paljon poroja, mikä ei luonnonvarastrategian kannalta taas ole suotavaa. Rahoitustukia voi saada harkinnanvaraisesti hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, myös lisäporojen hankintaan. Valtion varoilla voidaan siis tukea porojen hankintaa samanaikaisesti, kun poromääriä pyritään vähentämään jäkälälaidunten kantokyvyn mukaisiksi.

Eläinkohtainen tuki on puhtaasti elinkeinopoliittinen tuki, johon luonnonvarastrategia on kytketty epää­mällä tuki suurimman sallitun poromäärän ylittäviltä poroilta. Eläinkohtainen tuki otettiin käyttöön vuonna 1995, jolloin EU-jäsenyyden arvioitiin laskevan poronlihan hintaa. Tuen peruste hävisi hyvin pian poronlihan hinnannousun myötä, jonka jälkeen tuen maksamista alettiin perustella porotalouden rakenteellisella kehittämisellä. Poronomistuksen haluttiin keskittyvän entistä harvemmille ja ehtona olevaa vähimmäisporomäärää alettiin kasvattaa.

Yhdestä porosta maksettava eläinkohtainen tuki on vaihdellut vuosittain 90 – 160 mk/poro. Tuen suuruuden vaihtelulle ei ole löydettävissä selkeää logiikkaa. Tarkastusvirasto katsookin, että eläinkohtainen tuki ja tuen mitoitus olisi perusteltava nykyistä selkeämmin varsinkin, kun tuen käyttöönoton alkuperäistä perustetta ei enää ole.

Rahoitustukien saaminen edellyttää muun muassa, että elinkeinonharjoittajan taloudellinen elinkelpoisuus voidaan osoittaa. Porotaloustilojen elinkelpoisuutta ei voida kuitenkaan käytännössä todeta, koska ne eivät ole muistiinpano- tai kirjanpitovelvollisia porotaloustuloistaan ja -menoistaan. Näin ollen ei myöskään ole olemassa luotettavaa tietoa maksettujen tukien vaikutuksista porotalouteen.

Porotalouden piirissä on parhaillaan käynnissä sekä porotalouden muistiinpanojärjestelmähanke että porotalouden kannattavuuskirjanpitohanke. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että molemmat järjestelmät otetaan käyttöön mahdollisimman pian ja myös porotaloudelle maksettavien tukien vaikutusta aletaan selvittää.

Lisätietoja: Ylitarkastaja Anne Kalliomäki, puh. (09) 432 5732


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä