Tiedotteet 2002

20.9.2002

Ympäristölupien myöntämisessä ja valvonnassa on huomattavia alueellisia eroja

Tarkastuskertomus 30/2002 Ympäristölupien valvonta - erityisesti ilmansuojelun kannaltaTarkastusviraston mukaan ympäristölupajärjestelmä toimii...


Tarkastuskertomus 30/2002 Ympäristölupien valvonta - erityisesti ilmansuojelun kannalta

Tarkastusviraston mukaan ympäristölupajärjestelmä toimii kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvin. Lupajärjestelmässä on aukkoja ainoastaan pienten yritysten kohdalla. Lupavalvonnan keskeinen puute on se, ettei valvonnalle asetettavia vaatimuksia ole selkeästi määritelty. Se näkyy huomattavina eroina alueellisten ympäristökeskusten tekemissä lupapäätöksissä sekä valvonnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut ympäristölupien valvontaa ympäristölupajärjestelmän osana. Tarkastus perustuu vuosilta 1996 - 2000 poimittuun ympäristölupa- aineistoon. Tarkastuksen erityiseksi aihealueeksi valittiin ilmansuojelu.

Tarkastusviraston mukaan ympäristölupajärjestelmä toimii kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvin. Lupajärjestelmä on kattava etenkin suurten laitosten, kuten teollisuus- ja energialaitosten osalta. Sen sijaan pk-yritykset eivät lakisääteisestä velvollisuudestaan huolimatta aina hae oma-aloitteisesti ympäristölupaa. Tarkastusvirasto pitää tähän ainakin osasyynä puutteellista tiedonkulkua viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välillä.

Tarkastusvirasto pitää ympäristölupien valvonnan keskeisenä puutteena sitä, ettei ympäristöministeriö ole selkeästi määritellyt valvonnalle asetettavia vaatimuksia. Alueellisille ympäristökeskuksille ei ole annettu ohjeita valvonnan sisällöstä ja valvontasuunnitelmien laatiminen on jäänyt keskusten omien päätösten varaan. Tarkastuksessa havaittiinkin huomattavia eroja eri ympäristökeskusten tekemissä lupapäätöksissä sekä päästö- ja valvontamääräysten tiukkuudessa. Esimerkiksi päästöille vaadittujen kontrollimittausten väliajat saattavat vaihdella yhdestä viiteen vuoteen samantyyppisten laitosten kohdalla. Tarkastuksessa havaittiin myös, että viranomaisilla ja luvanhakijoilla on ollut usein näkemyseroja mm. päästöjen mittaamis- ja laskentatavoista.

Määrällisesti eniten ympäristölupia myöntävät kunnat. Kuntien keskinäiset erot ympäristönsuojelun ja ympäristövalvonnan tasoissa ovat suuria.

Tarkastusvirasto katsoo, että lupapäätösten määrämuotoisuutta tulisi kehittää nykyistä pitemmälle sekä tukea päätösten valmistelua tietojärjestelmien avulla. Näin olisi mahdollista myös vähentää lupapäätösten alueellisia eroja. Valvonnan kannalta olisi tärkeää laatia ympäristölupapäätökseen sisältyvät lupamääräykset selkeästi ja yksiselitteisesti.

Ympäristölupamaksut kattavat keskimäärin 50 % toiminnan omakustannusarvosta. Maksuilla on pyritty kattamaan lähinnä lupakäsittelyn kustannuksia eikä lupien valvonnasta ole erikseen peritty maksua toiminnanharjoittajilta. Tarkastusvirasto katsoo kuitenkin, että valvontamaksu sinänsä olisi aiheuttamisperiaatteen mukainen ja pitää perusteltuna, että ympäristöministeriö harkitsisi molempia maksuja ja niiden tasoa kokonaisuutena. Valvontamaksusta saatavalla tulolla olisi mahdollista lisätä valvonnan resursseja, jotka nykyisellään ovat puutteelliset.

Lisätietoja: Ylitarkastaja Hannu Stordell, puh. (09) 432 5802


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä