Tiedotteet 2011

12.1.2011

Kehysmenettely ei nykymuodossaan riitä turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa

Finanssipolitiikan keskeinen tavoite julkisen talouden kestävyyden turvaamisesta on jäänyt saavuttamatta. Kunnat eivät todennäköisesti tule selviämään tehtävistään nykyisellä rahoituksella. Kehysmenettely tulisi laajentaa kattamaan koko julkinen talous.

Vaikka valtiontalouden kehykset ovat vaalikaudella 2007–2010 pitäneet ja kehysmenettely on hillinnyt valtion menojen kasvua, ei hallitusohjelmassa asetettuja julkisen talouden kestävyyttä koskevia tavoitteita ole saavutettu. Valtiontalouden kehykset kattavat vain noin kolmasosan koko julkisen talouden menoista. Nykyinen kehysmenettely ei riitä hillitsemään julkisten menojen kasvua kestävyystavoitteen edellyttämällä tavalla.

Tarkastuksen yhteydessä tehdyn kestävyyslaskelman perusteella julkisessa taloudessa on kestävyysvaje, joka vaarantaa hyvinvointivaltion rahoitusperustan ja jota lyhytaikainen hyvä talouskasvu ei riitä ratkaisemaan. Riittävä liikkumavara tulevien kriisien varalta on tärkeää hyvinvointivaltion rahoitusperustan turvaamiseksi.

Väestön ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet kohdistuvat erityisesti kunnallisiin palveluihin ja sosiaaliturvarahastoihin. Kunnat eivät todennäköisesti tule selviämään tehtävistään ilman kunnallisveron korotusta. Kehysmenettelyä olisi tarkoituksenmukaista jatkaa uudistettuna sekä laajennettuna koko julkista taloutta koskevaksi siten, että kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot sisältyisivät kehykseen omina kokonaisuuksinaan. Kuntatalouden osalta olennaista on rajoittaa valtion toimenpiteistä kunnille aiheutuvaa kustannusrasitusta.

Vaalikauden ensimmäinen kehyspäätös on ratkaisevan tärkeä. Julkisen talouden kestävyydelle olisi annettava nykyistä suurempi painoarvo asetettaessa kehysmenojen tasoa ja finanssipoliittisia tavoitteita. Menotaso tulisi avoimesti ja selkeästi johtaa julkisen talouden kestävyyttä koskevista tavoitteista. Tavoitteiden tulisi perustua realistiseen käsitykseen talouskehityksestä. Kestävyyslaskelmien raportointi ja viestintä ovat olennaisen tärkeitä siinä, että kansalaisille ja poliittisille päättäjille pystytään kertomaan laskelmien taustalla olevat talouden ja yhteiskunnan rakenteelliset tekijät.

Kehysbudjetoinnin tavoite siitä, että ministeriöt kohdentaisivat taloudelliset voimavarat kehyksen puitteissa, ei täysin toteudu. Kehykseen sisältyviä menoja, jotka perustuvat lakeihin ja aikaisempiin päätöksiin, olisi pystyttävä tarkastelemaan nykyistä kriittisemmin. Lainvalmistelu ja kehysmenettely ovat liian irrallisia toisistaan.

Erilliskertomus on ensimmäinen koko vaalikauden kattava, finanssipolitiikan ulkoisen arvioinnin tarkastusraportti eduskunnalle. Tarkastuksessa on arvioitu kehysmenettelyn toimivuutta finanssipolitiikan ohjauksen välineenä. Eduskunta aloittaa täysistuntosuunnitelman mukaan erilliskertomuksen käsittelyn 13.1.2011.

 

Lisätietoja: pääjohtaja, OTT Tuomas Pöysti, p. 09 432 5700 ja johtava tuloksellisuustarkastaja, KTT Heidi Silvennoinen, p. 09 432 5751

 

Eduskunnalle annettavat kertomukset
Liite: Tarkastusviraston tarkastustuloksia ja kannanottoja 


Faktalaatikko: Valtiontalouden kehysmenettely

Vaalikauden kehykset asettavat koko vaalikaudelle menokaton, joka koskee pääosaa valtion budjettitalouden menoista siten, että kokonaismenokatto jaetaan edelleen hallinnonalakohtaisiin kehyksiin. Valtiontalouden kehykset on tuotu vaalikausilla 2003–2006 ja 2007–2010 noudatetun käytännön mukaisesti eduskuntaan vuosittain valtioneuvoston selontekona.

Valtiontalouden kehysmenettely ei sisällöllisellä tai menettelytapasäännöllä rajoita Suomessa eduskunnalle kuuluvaa budjettivaltaa. Kehykseen kuuluvista määrärahoista suurin osa on lakisääteisiä, joten määrärahojen uudelleenkohdentaminen vaatii usein poliittisia päätöksiä myös hallinnonalan sisäisten siirtojen osalta. Käytännössä vanha menorakenne siirtyy usein vaalikaudelta toiselle.

Julkisen talouden kestävyys tarkoittaa kykyä hoitaa nykyisen velan ja tulevien menojen rahoitus. Kestävyysvaje kuvaa nykytilan ja rahoituksellisesti kestävän toimintatavan välistä erotusta. Tarkastuksen yhteydessä tehty kestävyyslaskelma laadittiin siten, että siinä otetaan huomioon väestöennusteisiin liittyvä epävarmuus. Lisäksi terveys- ja hoivamenojen laskentatapa perustuu sekä ikärakenteeseen että kuolevuuteen. Kestävyysvajeen pistearvio on näin laskettuna pienempi kuin valtiovarainministeriön laskelmissa, mutta osoittaa silti merkittävää riskiä nykyisen hyvinvointivaltion ylläpitämismahdollisuuksille.

Valtiontalouden kehykset kattavat vuoden 2010 tietojen perusteella arvioituna noin 37 prosenttia Suomen julkisesta taloudesta ja noin 75 prosenttia valtion talousarviotaloudesta. Esimerkiksi valtion finanssisijoitukset ovat kehyksen ulkopuolisia menoja. Talousarvion ulkopuoliset valtion rahastot ovat taloudellisesti merkittävä poikkeus eduskunnan budjettivallasta ja ne ovat valtion eläkerahastoa lukuun ottamatta kehysten ulkopuolella.

Kuntatalous kantaa yli puolet Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta. Kuntatalous liittyy valtiontalouteen monilla kytkennöillä ja valtiolla on viimekätinen vastuu perusoikeuksina säädettyjen palveluiden rahoittamisesta. Kunnat vastaavat laajalti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja sivistystoimen lakisääteisistä peruspalveluista ja sekä näihin liittyvien perusoikeuksien toteuttamisesta.

Suomen kehysmenettelyssä julkisen talouden kestävyyttä koskevien tavoitteiden kannalta ratkaisevaa on, mikä on vaalikauden ensimmäisen kehyksen menotaso ja onko se johdettu selkeästi kestävyyttä koskevista tavoitteista. Kestävyyslaskelmien raportointi ja viestintä ovat olennaisen tärkeitä, jotta kansalaiset ja päättäjät saavat tietoa kestävyyslaskelmien taustalla olevista talouden ja yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä.


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä