Tiedotteet 2011

11.10.2011

Raha-automaattiavustusten käyttöä on hankalaa valvoa

Raha-automaattiavustuksina myönnettyjä kohdennettuja toiminta-avustuksia on käytetty järjestöjen yleiskuluihin, vaikka avustuslain mukaisesti niitä saa käyttää vain avustettavan toiminnan erilliskuluihin. Käyttötarkoitus käy usein huonosti ilmi avustuspäätöksistä, mikä hankaloittaa avustusten käytön valvontaa.

Raha-automaattiyhdistyksellä (RAY) on valtioneuvoston myöntämä rahapelilupa, johon perustuvalla toiminnalla se hankkii varoja yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Varat jaetaan harkinnanvaraisina avustuksina hakemusten perusteella. Näitä raha-automaattiavustuksia on vuosina 2008–2010 myönnetty yleisavustuksina ja kohdennettuina toiminta-avustuksina vuosittain 184,5–191,4 miljoonan euron edestä. Avustuksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä ei ole täsmennetty ja ohjeistettu riittävästi.

Kohdennettujen toiminta-avustusten käytön valvontaa hankaloittavat sisällölliset puutteet RAY:n tekemissä avustuspäätöksissä. Avustuksen käyttötarkoitus on avustuspäätöksissä esitetty usein niukasti, eikä se aina käy selkeästi ilmi edes avustushakemuksista. Toisinaan avustuspäätöksen ja hakemuksen tekstit ovat jopa ristiriidassa keskenään. RAY on hyväksynyt kuluja sallivammin kuin säädöksissä tai sen omissa tulkintaohjeissa on edellytetty. Tarkastuksen perusteella avustuksen käyttöä ei aina voida RAY:n ohjeistuksesta ja valvonnasta huolimatta luotettavasti seurata järjestöjen kirjanpidosta.

Kohdennettuja toiminta-avustuksia saa avustuslain mukaisesti käyttää vain avustettavan toiminnan erilliskuluihin, mutta tarkastuksen perusteella niitä on käytetty myös järjestöjen yleiskuluihin. Kohdennettujen toiminta-avustusten käyttäminen yleiskuluihin on tyypillistä erityisesti sellaisissa järjestöissä, jotka toimivat olennaisilta osin raha-automaattiavustusten turvin. Vastaavasti niiden säädösten mukainen käyttö toteutuu parhaiten silloin, kun järjestön omarahoitusosuus on merkittävä, avustuskohde selvärajainen ja henkilöstöresurssit eriytettyjä.

Erilliskulujen erottelu yleiskuluista on tarkastuksen perusteella usein hankalaa ja vaatisi valvonnan lisäämistä ja sen edellytysten parantamista. Toinen vaihtoehto voisi olla, että avustusta myönnettäisiin järjestölle tietyn prosentuaalisen osuuden verran toiminnan kokonaiskuluista. Tällöin avustusten käytön valvonnassa voitaisiin keskittyä enemmän toiminnan tuloksellisuuden seurantaan kirjanpidon yksityiskohtaisen tarkastuksen sijasta. Tämä edellyttäisi avustuslain 13 §:n muuttamista.


Lisätietoja:
tilintarkastusneuvos Pekka Ihalainen, p. 09 432 5862 ja ylijohtaja Marjatta Kimmonen, p. 09 432 5703

Laillisuustarkastuskertomus 2/2011: Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä