2001
Itämeren suojelu vaatii jatkuvia ponnisteluja
Tarkastuskertomus 8/2001 Itämeren suojelusopimuksen toteuttaminen Suomessa - Helsingin sopimuksen merkitys vesiensuojelun ohjausvälineenä erityisesti...
Tarkastuskertomus 8/2001 Itämeren suojelusopimuksen toteuttaminen Suomessa - Helsingin sopimuksen merkitys vesiensuojelun ohjausvälineenä erityisesti maalta peräisin olevan kuormituksen vähentämisessä
Maatalous on pysynyt Suomessa suurimpana yksittäisenä Itämeren kuormituslähteenä. Maatalouden ympäristöohjelmien toteuttaminen ja mittavat taloudelliset panostukset EU:n ympäristötuen muodossa eivät ole odotuksista huolimatta vähentäneet merkittävästi vesistöjen ravinnekuormitusta. Teollisuuden ja asutuksen aiheuttama vesistöjen fosforikuormitus on vähentynyt huomattavasti. Yhdyskuntien typpikuormitus on yhä melko suuri. Normit ja taloudelliset tukijärjestelmät ovat suosituksia tehokkaampia välineitä Itämeren suojelun toteutuksen kannalta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut Itämeren suojelusopimuksen (Helsingin sopimus) toteuttamista maalta tulevan kuormituksen alueella. Tarkastus on osa kansainvälistä rinnakkaistarkastusta, johon osallistuivat Suomen lisäksi Puola, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Venäjä. Tarkastus kohdistui Helsingin sopimuksen ja sen suositusten toteuttamiseen maatalouden, yhdyskuntien, teollisuuden ja kalankasvatuksen vesistöpäästöjen vähentämisessä. Hankkeessa arvioitiin myös Helsingin sopimuksen merkitystä vesiensuojelun ohjausvälineenä.
Uudistettu Helsingin sopimus hyväksyttiin vuonna 1992 ja se tuli voimaan 17.1.2000. Tarkastuksessa havaittiin, että perustyö Helsingin sopimuksen voimaansaattamiseksi on Suomessa suoritettu ja saatu valmiiksi. Itämeren suojelukomission eli HELCOMin päätehtävä on tarkkailla sopimuksen soveltamista sekä antaa suosituksia kuormituksen vähentämiseen liittyvistä toimista. Suurin osa komission suositusten sisältämistä vaatimuksista on Suomessa toteutettu, mutta käytännön toteutus vaihtelee eri toimialoilla.
Maataloudessa HELCOMin suosituksia toteutetaan pääasiassa maatalouden ympäristöohjelmien kautta. Suositukset olivat voimassa jo ennen EU:n maatalouden ympäristöohjelmia, mutta niiden toteuttaminen oli vapaaehtoista eikä niihin liittynyt taloudellisia tukitoimia. Vasta EU:n maatalouden ympäristöohjelmien toteuttaminen käynnisti laajat vesiensuojelutoimet maataloudessa.
Maatalouden ympäristötuki on nykyään valtion ympäristömenoista suurin yksittäinen menoerä. Yhdyskuntien jätevesikuormituksen hallinnassa pääpaino on ollut typenpoiston tehostamisessa, mutta HELCOMin asettamiin vähentämistavoitteisiin ei ole vielä päästy.
Teollisuuden piirissä massa- ja paperiteollisuus on vähentänyt huomattavasti vesistöpäästöjä.
Valtakunnallista kuormitustietoa ei ole kuitenkaan saatavissa koko teollisuussektorin vesistöpäästöistä, sillä merkittävä osa esim. tekstiili-, kemian- ja elintarviketeollisuutta sekä metallin pintakäsittelylaitoksia on liitetty kunnallisiin viemäriverkostoihin, jolloin ne ovat jääneet valtakunnallisen kuormitustietojen rekisteröinnin ulkopuolelle. Suomi ei kykene näin ollen kattavasti raportoimaan HELCOMille teollisuuden vesistöpäästöjen kehityksestä.
Kalankasvatuksessa keskimääräiset päästöt ylittävät hieman HELCOMin fosforia koskevat suositukset ja yksittäisillä laitoksilla päästöylitykset voivat olla suurempiakin. Kalankasvatuksen kuormitustilastoinnin puutteet ovat vaikeuttaneet luotettavan kuvan saamista alan kuormituksen kehityksestä.
Helsingin sopimuksen ja suositusten merkitys vesiensuojelun ohjausvälineenä maalta tulevan kuormituksen alueella on tarkastusviraston mukaan jäänyt toissijaiseksi. Kansalliset ohjelmat (esim. vesiensuojelun tavoiteohjelma) ja kansallinen lainsäädäntö ovat ensisijaisia ohjausvälineitä esim. alueellisten ympäristökeskusten vesiensuojelutehtävissä.
Myös Euroopan unionin ympäristölainsäädännön harmonisointi on Helsingin sopimusta voimakkaammin vaikuttanut vesiensuojelulainsäädännön kehittämiseen. Helsingin sopimuksen ja suositusten käytännön soveltamista tulisi tarkastusviraston mukaan tehostaa. Ympäristöministeriön ohjauksessa alueellisiin ympäristökeskuksiin havaittiin puutteita. Suositusten toteutusvastuu on pitkälti alueellisilla ympäristökeskuksilla, mutta ne ovat kokeneet käytännön soveltamisessa ongelmia. Suositusten soveltamisessa havaittiin myös alueellisia eroja. Tarkastuksessa katsottiin, että ympäristöministeriön tulisi antaa valtakunnallista ohjausta HELCOMin suositusten käyttämisestä esim. ympäristölupamenettelyssä.
Tarkastusviraston mukaan HELCOMin suosituksia tulisi soveltaa yhdenmukaisesti alueellisten ympäristökeskusten ympäristölupamenettelyssä sekä muissa vesiensuojelutehtävissä.
Lisätietoja: Ylitarkastaja Armi Jämsä, puh. (09) 2285 4242