2002
Näennäisviljely yleistymässä
Tarkastuskertomus 24/2002 Näennäisviljely - tavanomaisen viljelytavan valvonnan ongelmat Tavanomaisia viljelytapoja laiminlyövä ja pelkästään tukien...
Tarkastuskertomus 24/2002 Näennäisviljely - tavanomaisen viljelytavan valvonnan ongelmat
Tavanomaisia viljelytapoja laiminlyövä ja pelkästään tukien vuoksi ylläpidetty näennäisviljely on yleistymässä. Näennäisviljelytilojen määrää on vaikea arvioida, sillä tilavalvonnoissa ei ole puututtu lieviin tapauksiin. Vain törkeät laiminlyönnit ovat johtaneet tukihakemuksen hylkäämiseen.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut tavanomaisen viljelytavan noudattamisen valvontaa. Kaikkien maataloustukien yhteisenä ehtona on, että tilalla noudatetaan paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa, johon kuuluu mm. tarkoituksenmukainen maan muokkaus, lannoitus ja kasvinsuojelu. Heikkotuottoisilla mailla viljelijän ei aina kannata panostaa viljelyyn, sillä panokset maksavat enemmän kuin niillä saatava sato. Pinta-alatukien saamiseksi tuotantoa kannattaisi kuitenkin jatkaa minimipanoksin eli näennäisviljelynä.
Satotilastojen perusteella suurin osa viljelijöistä pyrkii edelleen hyviin satoihin. Enemmistö maatalouden tukivalvontoja tekevistä maaseutuosastoista kuitenkin arvioi, että näennäisviljely on lisääntymässä. Vuoden 2000 tilavalvontojen perusteella koko maan peltoalasta noin 0,5 – 1 prosenttia on nykyisen valvontalinjan mukaan näennäisviljeltyä. Näennäisviljelijöille aiheettomasti maksettu tuki voidaan koko maan tasolla arvioida miljooniksi euroiksi vuodessa. Tähän sisältyvät vain törkeät tapaukset, sillä maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt lievän näennäisviljelyn, kuten lannoitteista ja torjunta-aineista luopumisen.
Valvonnoissa hylättyjä lohkoja on ollut eniten Keski- ja Pohjois-Suomessa, mutta tilakoon ja viljelijän iän suhteen nämä tilat eivät ole poikenneet keskiarvotiloista. Näennäisviljeltyjä lohkoja on ollut myös suurilla tiloilla.
Viljelytavan valvonta koetaan maaseutuosastoissa hankalaksi. Kasvuston silmämääräisessä arvioinnissa on vaikea erottaa viljelytoimenpiteiden ja säävaihteluiden vaikutuksia. Viljelijöiden mahdollisuus valittaa valvontapäätöksistä on osaltaan johtanut siihen, että vain törkeät tapaukset hylätään. Valvonta on myös hyvin subjektiivista ja eri henkilöt voivat arvioida samaa lohkoa eri tavalla. Tämä voi johtaa viljelijöiden epätasapuoliseen kohteluun.
Tarkastusvirasto katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön tulisi nykyistä tarkemmin määritellä tavanomaisen viljelytavan panoskäyttöä ja tuotosten tavoitetasoja. Nykyinen viljelytapamääritelmä on liian tulkinnanvarainen. Ministeriön tulisi myös kehittää keinoja, joilla varmistutaan siitä, ettei maataloustukia makseta perusteettomasti. Valtion ja viljelijän välinen tuotantosopimus voisi olla yksi tällainen keino.
Lisätietoja: Ylitarkastaja Ville Vehkasalo, puh. (09) 432 5814