2002
Ympäristönsuojelun edistämisavustuksia myönnetään kirjavin perustein
Tarkastuskertomus 20/2002 Ympäristönsuojelun edistämisavustukset Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa tuoreimman tarkastuksensa perusteella...
Tarkastuskertomus 20/2002 Ympäristönsuojelun edistämisavustukset
Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa tuoreimman tarkastuksensa perusteella ympäristöministeriön seuranneen ja ohjanneen ympäristökeskusten toimintaa liian vähän. Tämän seurauksena ympäristönsuojelun edistämisavustusten myöntämiseen, maksamiseen ja käytön valvontaan on liittynyt siinä määrin puutteellisuuksia, epäselvyyksiä ja erilaisia menettelyjä, että ne ovat haitanneet koko järjestelmän toimivuutta sekä lisänneet riskiä epätarkoituksenmukaisiin ja jopa säännösten vastaisiin avustuspäätöksiin. Avustuksen hakijat ovat myös olleet eri puolella Suomea eriarvoisessa asemassa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut ympäristönsuojelun edistämisavustusjärjestelmän toimintaa ja todennut ympäristöministeriön ympäristökeskuksiin kohdentaman seurannan ja ohjauksen olleen liian vähäistä. Ministeriön ja eri keskusten näkemykset säännösten edellyttämästä tai muutoin tarkoituksenmukaisesta toiminnasta ovat olleet ristiriitaisia. Keskuksissa ei ole aina ollut tietoa ministeriön näkemyksistä eikä ministeriössä näkemystensä kanssa ristiriitaisista keskusten menettelyistä.
Säännösten ja ohjeiden erilaisten tulkintojen vuoksi samanlaiseen hankkeeseen on yhdessä keskuksessa myönnetty avustus, kun se toisessa keskuksessa on jäänyt sitä ilman. Näin oli tapahtunut mm. vanhojen kaatopaikkojen sulkemishankkeiden kohdalla. Tällaisia hankkeita oli tuettu myös ministeriön näkemyksen mukaan perusteettomasti. Ohjauksen yleiset ongelmat ovat osaltaan vaikuttaneet myös siihen, että eri keskukset ovat edellyttäneet avustuspäätösten perustaksi tietoja ja selvityksiä eri tavoin.
Keskeinen avustusten maksamiseen liittyvä epäselvyys koskee sitä, mitä kustannuksia on pidettävä hyväksyttävinä ja miten niiden oikeellisuus tulisi varmentaa. Osa keskuksista on itse tarkistanut avustuksen saajien esittämien ja tilintarkastajien vahvistamien kustannusten oikeellisuuden, osa taas ei. Keskusten omissa tarkistuksissa on havaittu maksatushakemuksiin sisältyneen myös perusteettomia kustannuksia.
Tarkastusvirasto katsoo, että hakemusten pitkät käsittelyajat ovat vaikeuttaneet hankkeiden käynnistämistä ja toteuttamista sekä hankkeiden toteutumisen valvontaa. Joissakin tapauksissa avustusta on myönnetty jo valmiille hankkeille, jolloin avustuksella ei ole enää ollut merkitystä hankkeen käynnistämiselle tai toteuttamiselle.
Tarkastusvirasto pitää epäkohtana myös sitä, etteivät ympäristökeskukset ole pystyneet varmentamaan, onko jokin toinen keskus tukenut samanlaisia tai jopa samoja hankkeita. Edistämisavustushankkeiden muutkaan julkiset rahoittajatahot eivät ole välttämättä olleet tietoisia toistensa myöntämistä avustuksista.
Valtakunnallisen tietojärjestelmän puuttuessa avustusjärjestelmän tuloksia ei ole pystytty hyödyntämään laajemmin, vaan hyöty hankkeesta on usein jäänyt vain avustuksen saajalle. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että kehitteillä ollut ympäristöhallinnon avustuksia laajemminkin koskeva Centimo-tietojärjestelmä otettaisiin mahdollisimman pian käyttöön.
Vuosina 1996-2000 ympäristökeskukset ja ympäristöministeriö ovat myöntäneet yhteensä 137 milj. markan edestä avustuksia kaikkiaan 678 ympäristönsuojelua edistävään kehittämis- ja kokeiluhankkeeseen sekä investointi- ja kunnostushankkeeseen.
Lisätietoja: Ylitarkastaja Arto Mäkelä, puh. (09) 432 5766