Suomen ja Venäjän välisen velkakonversion valmistelussa on ollut puutteita

Venäjän Suomelle maksettavien velkojen konvertoinnin valmistelu on ollut puutteellista, mikä on johtanut muun muassa siihen, että Suomi on maksanut joistakin...

Venäjän Suomelle maksettavien velkojen konvertoinnin valmistelu on ollut puutteellista, mikä on johtanut muun muassa siihen, että Suomi on maksanut joistakin hankinnoista liikaa. Toimitukset ovat myös viivästyneet toistuvasti.

Neuvostoliiton hajotessa Venäjä otti vastatakseen sen noin 750 miljoonan dollarin velat Suomelle. Pariisin klubi myönsi Suomelle vuonna 1994 erityisluvan sopia velanmaksusta konvertoinnein eli erikseen sovittavilla tavara- ja palvelutoimituksilla. Maiden välillä on tämän jälkeen solmittu kolme konversiosopimusta ja neljännestä on neuvottelut kesken. Sopimuksilla on kuitattu velkaa noin 184 miljoonaa dollaria.

Tarkastusviraston mukaan konversiosopimusten tekeminen on ollut perusteltua ottaen huomioon Venäjän maksukyky sopimusajankohtina. Velkojen saaminen tavarasuorituksina on kokonaisuutena ollut Suomelle edullista. Konversiosopimukset ovat pääsääntöisesti toteutuneet hyvin ja tuotteiden laatu on vastannut odotuksia.

Ensimmäistä sopimusta lukuun ottamatta velkakonversion valmistelu on kuitenkin ollut puutteellista sekä ministeriöissä että hankintoja tehneissä virastoissa ja laitoksissa, mistä johtuen ei ole voitu varmistua, että konversion kautta tehdyt hankinnat olisivat aina olleet Suomelle taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Hankituista tavaroista on ainakin osittain maksettu liikaa. Toiseen ja kolmanteen sopimukseen ei koottu riittävän laajasti hanke-esityksiä eri hallinnonaloilta, ja virastojen ja laitosten tiedonsaanti konversiosta oli usein satunnaista. Sopimuksiin hyväksyttyjä hanke-esityksiä ei ollut aina perusteltu eikä hintavertailuja joko dokumentoitu tai tehty ollenkaan. Myös hanke-esitysten käsittelyssä ja dokumentoinnissa oli puutteita. Sopimuksissa ei myöskään ole määritelty viivästyssanktioita, minkä seurauksena toimitukset ovat viivästyneet usein.

Ajan ja resurssien säästämiseksi sekä yhtenäisen käytännön luomiseksi yleisistä toimitusehdoista, hankintoihin liittyvistä viranomaisluvista sekä poikkeuksista esimerkiksi tulli- ja verotuskysymyksissä olisi tullut neuvotella keskitetysti. Lisäksi venäläiselle kauppahuoneelle maksettava välityspalkkio olisi pitänyt pyrkiä sopimaan keskitetysti, jolloin se olisi ollut kaikille hankkijoille samansuuruinen.

Tarkastusvirasto korostaa, että vaikka velkakonversiossa ei voidakaan suorittaa normaalia kilpailutusta, hankinnat olisi silti pitänyt suorittaa valtiontalouden kannalta edullisimmalla mahdollisella tavalla. Hankinnoissa olisi soveltuvin osin tullut noudattaa normaaleja hankintamenettelyjä ja samoja kauppatapoja kuin normaalissa kaupankäynnissä Venäjän kanssa.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Tuula Näätänen, p. 0205 178340

Tarkastuskertomus 111/2005: Suomen ja Venäjän välinen velkakonversio

Palaa otsikoihin