2011
Ilmasto- ja energiapolitiikan läpinäkyvyyttä tulisi lisätä
Ilmasto- ja energiastrategian valmistelu oli tehokasta, mutta strategian vaikeaselkoisuus voi heikentää sen ohjausvaikutusta. Ilmastorahoituksen tehokkuutta heikentävät päinvastaiseen suuntaan vaikuttavat tukimuodot.
Suomen ilmastopolitiikkaa linjaa EU:n velvoitteiden mukaisesti vuonna 2008 valmistunut ilmasto- ja energiastrategia. Tarkastuksen perusteella strategian sisällöllinen vaikeaselkoisuus heikentää ilmasto- ja energiapolitiikan läpinäkyvyyttä. Keskeisiä painotuksia ja tavoitteita on paikoin vaikea tunnistaa. Strategian tietopohjassa on puutteita, eikä strategiatyön aikana laadittuja materiaaleja ole helposti saatavilla.
Ilmasto- ja energiastrategian valmistelu oli tehokasta, mutta osallistumismahdollisuuksia tarjottiin vain vähän esimerkiksi kunnille tai kansalaisille. Sidosryhmien osallistuminen valmisteluun oli rajoitettua ja painottui teollisuuden ja energia-alan suuriin toimijoihin. Mahdollisuudet julkisen keskustelun käymiseen eri vaihtoehdoista olivat rajalliset.
Tarkastuksen perusteella näyttää todennäköiseltä, että Suomi saavuttaa Kioton pöytäkirjassa sille asetut tavoitteet. Sen sijaan EU:n velvoitteiden saavuttaminen näyttää haasteellisemmalta ja siinä on sektorikohtaisia eroja. Uusiutuvaa energiaa on edistetty määrätietoisesti, mutta tavoitteen saavuttamiseen liittyy riskejä. Liikennesektorilla toimenpiteiden tuloksellisuutta on heikentänyt se, että samaan aikaan liikenteen määrä on kasvanut. Maataloudessa päästövähennystavoitteen toteutuminen näyttää epävarmalta.
Koska ilmastomenot ovat jakautuneet eri sektoreille, tulisi toimenpiteiden kustannustehokkuuteen ja vaikutusten arviointiin kiinnittää erityistä huomiota. Rahoituksen läpinäkyvyyden lisääminen esimerkiksi erillisen yleisperusteluihin sisällytettävän ilmastobudjetin avulla auttaisi tiedon tuottamisessa sekä raportoimisessa EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle. Nykyisellään valtion talousarvioesityksistä ei käy selvästi ilmi, mitkä määrärahat tai tulot liittyvät ilmastopolitiikkaan.
Ilmastomenojen lisäksi on tärkeää tarkastella ja pyrkiä muuttamaan ohjauskeinoja, kuten esimerkiksi verotukia, jotka saattavat suunnata kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi yksityisautoilua suosivat työmatkavähennykset ylittivät vuonna 2008 kaikki ilmastomenot. Selvityksiä eri verotukien vaikutuksista ei ole tehty.
Faktalaatikko
- Tarkastusviraston laskelmien mukaan Suomen ilmastomenot ovat kaksinkertaistuneet vuosina 2008–2011.
- Vuonna 2011 menot olivat noin 550 miljoonaa euroa eli noin prosentin budjettitaloudesta. Lähes puolet menoista suuntautui tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ja 40 prosenttia uusiutuvan energian ja rakennusten energiatehokkuuden edistämiseen.
- YK:n ilmastosopimusta täsmentävä Kioton pöytäkirja asettaa Suomen tavoitteeksi päästöjen vakiinnuttamisen vuoden 1990 tasolle 71 miljoonaan hiilidioksiditonniin velvoitekaudella 2008–2012.
- EU:n velvoitteiden mukaisesti Suomen tulee vuoteen 2020 mennessä vähentää päästökaupan ulkopuolisten alojen päästöjä 16 prosenttia, nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta sekä nostaa liikenteen biopolttoaineiden osuus kymmeneen prosenttiin.
- Arvioiden mukaan vuonna 2020 energia- ja ilmastopolitiikka vaikuttaa Suomen kansantalouteen ja kokonaistuotantoon erityisesti energiakustannusten nousun kautta, jolloin kansantuote jää noin prosentin alemmalle tasolle kuin vertailulaskelmissa. Toisaalta päästökaupan huutokaupasta arvioidaan tuolloin saatavan 50 miljardin vuotuiset tulot EU-maille.
Lisätietoja: johtava tuloksellisuustarkastaja Vivi Niemenmaa, p. 09 432 5777 ja ylijohtaja Vesa Jatkola, p. 09 432 5704