Lausunnot 1.1.2009 lähtien

Tältä sivulta löytyy tarkastusviraston 1.1.2009 lähtien antamia lausuntoja.

Lausunto Sujuvampaan lainvalmisteluun -hankkeen III väliraportista "Prosessimallilla sujuvampaan lainsäädäntöön"

Oikeusministeriö on pyytänyt 7.9.2011 päivätyllä kirjeellään Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa Sujuvampaan lainvalmisteluun -hankkeen III väliraportista "Prosessimallilla sujuvampaan lainsäädäntöön". (Oikeusministeriön julkaisusarja Selvityksiä ja ohjeita 39/2011).

Sujuvampaan lainvalmisteluun -hankkeen tavoitteita, ts. lainvalmisteluprosessin laadun ja tuottavuuden parantamista luomalla uusia toimintamalleja, voi pitää erittäin perusteltuina.  Tarkastusvirasto pitää myös onnistuneena ratkaisuna sitä, että ideaalimallia on testattu konkreettisiin lainvalmisteluhankkeisiin simulaatiotilaisuuksissa ympäristöministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä oikeusministeriössä. Hankkeen painoarvoa korostaa seuraava toteamus pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta: "Otetaan käyttöön "Sujuvampaan lainvalmisteluun" -hankkeen viitoittamat valtioneuvoston hyvän lainvalmisteluprosessin menettelytavat." Tässä mielessä on ensiarvoisen tärkeää, että hankkeen loppuunsaattamisessa onnistutaan hyvin.

Perimmäinen ongelma erilaisissa säädösvalmistelun kehittämishankkeissa on ollut se, että niiden tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää paitsi se, että puheena oleva hanke valmistellaan hyvin, myös se, että hanke toimeenpannaan asianmukaisesti. Toimeenpanoon kuuluu myös säädösvalmistelua ja sen hallintaa tukevan asianhallintajärjestelmän luominen. Väliraportissa esitetään tästä kuitenkin vain ohut visio. Lisäksi hankkeelle on järjestettävä jälkiseuranta, jonka avulla kartoitetaan prosessimalliin sisältyviä ongelmakohtia; näiden havaintojen perusteella mallia on puolestaan tarvittaessa tarkistettava.

Tarkastusvirasto pitää toivottavana, että prosessimalli olisi ulotettu laajemmin koskemaan myös lainsäädännön täytäntöönpanoa ja lainsäädännön vaikutusten seurantaa.  Nyt lakien täytäntöönpanosta ja seurannasta on otettu huomioon ainoastaan lainvalmistelun aikaiset valmistelevat tehtävät. Kuinka paljon hyötyä lopulta erittäinkin laadukkaasta lainvalmisteluprosessin kulusta loppujen lopuksi on, jos lain täytäntöönpanossa epäonnistutaan tai siinä muutoin on olennaisia puutteita? Lisäksi varsinkin merkittävimpien lainsäädäntöhankkeiden kohdalla on tarpeen järjestää vaikutusten jälkiseuranta.

Lainvalmistelun aikataulutus ja aikataulussa pysyminen jää prosessimallissa vähälle huomiolle. Tarkastusvirasto katsoo, että tähän seikkaan on jatkokehittelytyössä kiinnitettävä erityistä huomiota, koska kysymyksessä on erittäin olennainen osa laadukasta lainsäädäntötyötä. Tällöin ei ole kyse ainoastaan siitä, että lakiehdotukset kokonaisuutena valmistuvat ajallaan, vaan myös siitä, että lainvalmisteluprosessin eri vaiheisiin, kuten lausuntokierroksen järjestämiseen ja laintarkastukseen, jää riittävästi aikaa.

Tarkastusvirasto katsoo myös, että valmistelutiimejä koskevaa asiakokonaisuutta on harkittava kokonaisuutena uudelleen. Väliraportin mukaan suositeltavaa olisi, että lakihankkeita ei valmisteltaisi vain yhden virkamiehen virkatyönä, vaan päävastuullisen virkamiehen tukena olisi aina useista virkamiehistä koostuva valmistelutiimi. Valmistelutiimiin kuuluisivat vastuuvalmistelija, muut valmistelijat ja asiantuntijat sekä säädösvalmisteluavustaja. Kärjistetysti voidaan jopa kysyä, onnistutaanko lainvalmisteluprosessin tuottavuutta parantamaan, jos tiimityöskentelystä muodostuu pääsääntö lainvalmistelussa. Lisäksi tiimityöskentelyyn sisältyy olennaisia koordinointiongelmia, joita olisi aiheellista mallin jatkokehitystyössä vakavasti pohtia.

Tarkastusvirasto korostaa sitä, että nykyistä hajautettua lausuntomenettelyä tulisi kehittää keskitetyksi, toisin sanoen asiantuntijoiden ja sidosryhmien lausunnot tulisi tallentaa samaan järjestelmään. Samalla tulisi huolehtia siitä, että asianomaiset dokumentit ovat mahdollisimman helposti lain soveltajien saatavilla.

Väliraportti jättää avoimeksi eräitä kysymyksiä, joihin olisi tulevassa kehitystyössä lisäksi keskityttävä. Esimerkiksi, miten prosessimalli olisi laajennettavissa lakia alemman tasoisiin säädöksiin? Miten prosessimalliin on suhtauduttava silloin, jos jossakin ministeriössä on koeteltu ja hyväksi koettu malli säädösvalmistelua varten? Miten prosessimalli suhtautuu konkreettisesti poikkihallinnollisiin lainsäädäntöhankkeisiin? Toisaalta kokemuksien karttuminen prosessimallin toimivuudesta auttanee viimeistään vastaamaan näihin kysymyksiin.

Kokonaisuutena Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että väliraportissa luonnehdittu hanke on merkittävä askel oikeaan suuntaan. Toisaalta väliraporttiin sisältyy edelleen eräitä seikkoja, joihin olisi lopullisessa prosessimallissa kiinnitettävä enemmän huomiota kuin nyt on tehty. 
 Lausunto Sujuvampaan lainvalmisteluun -hankkeen väliraportista

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi valtioneuvostolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa asettamansa työryhmän laatimasta ehdotuksesta hallituksen esitykseksi valtioneuvostosta annetun lain muuttamiseksi.

Valtiontalouden tarkastusvirasto puoltaa hallituksen esityksen antamista työryhmän ehdotuksen perusteella. Tarkastusvirastolla ei ole huomauttamista hallituksen esityksen luonnokseen. Esitysluonnoksessa on otettu huomioon tarkastusviraston aikaisemmin esittämässä lausunnossa sekä sen taustalla olleissa tarkastuskertomuksissa esitetyt seikat.

Tarkastusvirasto toteaa, että ministeriöiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi olisi perusteltua muuttaa tulevaisuudessa myös valtioneuvoston ohjesäännön säännöstä ministeriön kansliapäällikön tehtävistä. Ministeriön kansliapäällikön tehtävänä olisi tarkoituksenmukaista olla ministeriön toimialaan kuuluvien asioiden valmistelussa ministeriöiden välisen yhteistyön johtaminen virkamiestasolla. Tämä muutos on mahdollista ja järkevää tehdä mahdollisen valtioneuvostolain muutoksen jälkeen.

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi valtioneuvostolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta 

Lausunto johtajan tietoturvaoppaan luonnoksesta

Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa VAHTI-ohjeen luonnoksesta johtajan tietoturvaoppaaksi.

Ajatuksena johdon tietoturvaopas johdolle suunnattuna ohjeena on kannatettava. Lausunnolle lähetettyä luonnosta tulee kuitenkin tiivistää huomattavasti. Lisäksi luonnoksen sisältämät virheet ja epäjohdonmukaisuudet  tulee korjata.

Lausunto johtajan tietoturvaoppaasta 

Lausunto luonnoksesta valtiovarainministeriön määräykseksi kirjanpitoyksiköiden tilinpäätöksen kaavoista ja liitteenä ilmoitettavista tiedoista

Valtiovarainministeriö pyysi Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa luonnoksesta valtiovarainministeriön määräykseksi kirjapitoyksiköiden tilinpäätöksen kaavoista ja liitteenä ilmoitettavista tiedoista. Muutokset koskevat eräitä liitetietoja, tilinpäätöslaskelmiin ei ole tulossa muutoksia.

Tarkastusvirasto antoi lausuntonsa 7.10.2011.

Lausunto luonnoksesta valtiovarainministeriön määräykseksi kirjanpitoyksiköiden tilinpäätöksen kaavoista ja liitteenä ilmoitettavista tiedoista

Lausunto talousarvion tilijaottelua koskevasta määräysluonnoksesta

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa 6.9.2011 päivätystä talousarvion tilijaottelun laadintaa koskevasta valtiovarainministeriön määräysluonnoksesta. Luonnoksen on valmistellut Valtiokonttori. Uudella määräyksellä on tarkoitus korvata nykyinen 12.10.2009 annettu talousarvion tilijaottelua koskeva määräys TO902.

VTV:n 21.9.2011 antaman lausunnon mukaan määräysluonnoksen useat kohdat ovat luonteeltaan teknisiä. Tällöin on kyse termin "Tilivirasto" korvaamisesta "Kirjanpitoyksikkö"- termillä sekä tilivuotta koskevasta muutoksesta. Näihin kohtiin tarkastusvirastolla ei ole huomauttamista.

Määräysluonnoksen kohtaan "Tilijaottelun antaminen tiedoksi ja julkaiseminen"
sisältyy olennaisin muutos nykyiseen määräykseen verrattuna. Kappale on kokonaisuudessaan seuraava:

" Valtiokonttori julkaisee varainhoitovuoden alun talousarviota vastaavan tilijaottelun pdf-muotoisena julkaisuna verkkosivuillaan. Ajantasaiset tilijaottelutiedot, jotka sisältävät vuoden aikana tehdyt tilijaottelumuutokset, löytyvät Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon käsikirja-sivustolta (www.valtiokonttori.fi/käsikirja) kohdasta Tilikartat > Talousarviokirjanpidon tilikartat.".

Tekstimuutos vastaa jo käytössä ollutta menettelyä, minkä vuoksi tarkastusvirasto ei näe estettä ehdotetun muutoksen sisällyttämiselle valtiovarainministeriön määräykseen talousarvion tilijaottelun laadinnasta.

Lausunto talousarvion tilijaottelua koskevasta määräysluonnoksesta

Valtiontalouden tarkastusviraston kommentit Euroopan unionin yhtiöoikeuden kehittämisestä

Selkeä, avoin ja ymmärrettävä yhtiölainsäädäntö ja yhtiöiden tilinpäätöstietojen ja rekisteritietojen ja omistuksen avoimuus ovat tärkeitä julkisten intressien, erityisesti markkinoiden ja kansantalouden vakauden ja harmaan talouden torjunnan kannalta. Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää tärkeänä yhtiö- ja vero-oikeuden rinnakkaista kehittämistä. Unionin yhtiöoikeuden kehittämisessä olisi painotettava myös kilpailuneutraalisuuden ja hallinnollisen taakan hallinnan näkökulmia.

Lausunto turvallisuusselvityslainsäädännön uudistamisesta

Oikeusministeriön asettama työryhmä on tehnyt turvallisuusselvityslainsäädännön uudistamiseksi ehdotuksen, johon VTV ottaa kantaa lausunnossaan. Työryhmän mietintö löytyy oikeusministeriön sivuilta.

Työryhmän ehdotuksen tavoitteena on edistää yritysturvallisuutta, yleistä turvallisuutta ja tietoturvallisuutta sekä tehostaa viranomaistoimintoja. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi taustaselvityksistä ja rikostaustaotteista sekä ehdotukset laiksi yritysten turvallisuusvaatimusten arviointilaitoksista, laiksi viranomaisten tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuuden arvioinnista sekä ehdotukset 19 muun lain muuttamisesta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) katsoo, että ehdotuksissa tulee ottaa huomioon VTV:n asema varsinaisen valtionhallinnon ulkopuolisena riippumattomana valvontaviranomaisena sekä VTV:n tarpeet taustaselvitysten ja rikostaustaotteiden hakemiselle. VTV katsoo myös, että ehdotuksessa mainittujen selvitysten keskinäistä suhdetta ja rakennetta tulisi yksinkertaistaa ja esityksen vaikutuksia arvioida ja perustella yksityiskohtaisemmin.

Lausunto turvallisuusselvityslainsäädännön uudistamisesta

Lausunto kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n määräämisestä kirjanpitoyksiköksi

Valtiovarainministeriö on 13.6.2011 pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n kirjanpitoyksiköksi määräämistä 1.1.2013 lukien koskevasta opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä (OKM/2/200/2011).

Tarkastusviraston näkemyksen mukaan kirjanpitoyksiköksi määräämistä ja hallinnon rakenteita uudistettaessa tärkeäksi tavoitteeksi tulee tilivelvollisuuden toteutumista ajatellen asettaa selkeät ohjaus- ja raportointivastuut niin, että ohjauksen kohteina olevat ja raportointivelvollisiksi määrätyt yksiköt muodostavat selkeitä hallinnollisia ja toiminnallisia kokonaisuuksia.

CIMO on tällä hetkellä yksi opetus- ja kulttuuriministeriön kirjanpitoyksikköön kuuluvista kahdeksasta muusta virastosta. Ottaen huomioon CIMO:n jo nykyisellään toiminnallisesti varsin erillisen aseman opetus- ja kulttuuriministeriöstä, selkeyttäisi CIMO:n määrääminen kirjanpitoyksiköksi CIMO:n tilivelvollisuutta ja itsenäistä valtion talousarviosta annetun asetuksen tarkoittamaa kirjanpitoyksikön tilinpäätöksen mukaista raportointivastuuta. Mainitut seikat huomioon ottaen tarkastusvirasto pitää perusteltuna CIMO:n määräämistä kirjanpitoyksiköksi.

KANSAINVÄLISEN LIIKKUVUUDEN JA YHTEISTYÖN KESKUS CIMON MÄÄRÄÄMINEN (pdf) (29.2 KB)

Lausunto selvitysmiehen raportista tilintarkastajien valvonnan yhtenäistämisestä

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa tilintarkastusjärjestelmän uudistukseen liittyvästä selvitysmiehen raportista tilintarkastajien valvonnan yhtenäistämisestä.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan julkistaloudella on selkeä intressi varmistua siitä, että yhteiskunnassa on toimiva ja luotettavaksi koettu tilintarkastusjärjestelmä. Julkisyhteisöjen taloudelle on aiheutunut merkittäviä kustannuksia kun yrityksen tilinpäätöstiedot eivät ole antaneet oikeita ja riittäviä tietoja yrityksien taloudellisesta tilanteesta. Yhteiskunnalla on siten aina merkittävä intressi yritystoiminnan toimintaympäristön valvonnan järjestämisessä. Valtio myös hyödyntää ja on päätöksenteossaan suoraan riippuvainen sekä kuntien että yrityksien kirjanpito- ja tilinpäätöstiedoista.

Tarkastusvirasto kiinnitti lausunnossa huomiota julkisen talouden tarkastuksen näkökulmasta tarpeeseen huomioida tarkastusviraston asema yhtenäistettäessä valvontaa ja auktorisointeja.

Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää perusteltuna selvitysmiehen ehdotusta tilintarkastuksen valvonnan keskittämisestä viranomaistaholle. Tämä parantaa edellytyksiä valvonnan yhdenmukaiseen ja tehokkaaseen toteutukseen ja turvaa valvontaviranomaisen ehdottoman riippumattomuuden sekä vastaa julkisen vallan käytön organisoinnin periaatteita.

Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää oikeansuuntaisena linjauksena, että raportissa on huomioitu kansainvälinen kehitys ja että ehdotus on siten laadittu, että tilintarkastajien laadunvalvonta pystyy vastaamaan ja mukautumaan kansainvälisiin vaatimuksiin.

LAUSUNTO SELVITYSMIEHEN RAPORTISTA TILINTARKASTAJIEN VALVONNAN YHTENÄISTÄMISESTÄ

VTV:n kommentit luonnoksesta HE:ksi valtioneuvostolain muutoksiksi

Valtioneuvoston kanslia on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusviraston kommentteja valtioneuvoston kanslian asettamassa työryhmässä valmistellusta luonnoksesta valtioneuvostosta annetun lain muutoksiksi (VNK kommenttipyyntö VNK 1555/05/2010). Kommenttipyynnössä mainitaan erikseen työryhmässä olevan selvitettävänä myös ministeriöiden horisontaalisen yhteistyön edistäminen ja sen säädösperustan vahvistaminen.

Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan valtioneuvoston ja sen ministeriöiden toiminnassa olisi vahvistettava poikkihallinnollista yhteistyötä eri ministeriöiden kesken. Monet poikkihallinnollisen yhteistyön esteet ja rajoitteet liittyvät pitkän ajan kuluessa omaksuttuun toimintakulttuuriin eivätkä johdu yksinomaan oikeudellisista normeista.

Horisontaalisen valmistelun ja koordinaation ongelmat ilmenevät käytännössä esimerkiksi kahden tai useamman ministeriön välisissä asioissa ja useamman ministeriön tehtäviin kuuluvissa asioissa tai ongelmissa, joihin useampi ministeriö voi toimenpiteillään vaikuttaa. Tällöin ei aina löydy tahoa, joka ottaisi asian hoidettavakseen ja valmisteltavaksi.

Valtiontalouden tarkastusviraston käsityksen mukaan olisi tarpeellista antaa valtioneuvostolaissa vahva normatiivinen viesti siitä, että valtioneuvostolle kuuluvat hallitusasiat on myös ministeriöiden välisissä suhteissa sovitettava yhteen ja valmisteltava valtioneuvoston yhteisinä asioina. Valtioneuvostolain ja valtioneuvoston ohjesäännön muutoksissa olisi vahvistettava viestiä valtioneuvoston yhteisestä vastuusta ja asioiden yhteensovittamista.

Tarkastusvirasto ehdottaa harkittavaksi, että kansliapäällikön tehtäväksi säädettäisiin vastaaminen ministeriön yhteistyön järjestämisestä muiden ministeriöiden ja hallinnonalojen kanssa sekä ministeriön valmistelun yhteensovittamisesta muissa ministeriöissä tapahtuvan valmistelun kanssa.

VTV:n kommentit luonnoksesta HE:ksi valtioneuvostolain muutoksiksi

Lausunto hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämistä koskevasta mietinnöstä

Oikeusministeriö on pyytänyt 26.4.2011 päivätyllä kirjeellään Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa toimikunnan mietinnöstä "Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittäminen" (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 17/2011. Helsinki).

Tarkastusvirasto jakaa erittäin pitkälle toimikunnan mietinnössä – ja jo mietinnön toimeksiannossa - esitetyt lähtökohdat. Ensinnäkin asiat jakaantuvat hovi- ja hallinto-oikeuksiin liian epätasaisesti. Toiseksi käsittelyaikaerot tuomioistuinten välillä ovat niin suuret, että kansalaisten yhdenvertaisuus vaarantuu. Kolmanneksi tuomioistuinten henkilökunnasta osa joutuu työskentelemään suuressa työpaineessa. Neljänneksi varsinkin pienet tuomioistuimet ovat haavoittuvia esimerkiksi poissaolojen vuoksi. Viidenneksi pienissä yksiköissä kehittämistoiminta saatetaan joutua laiminlyömään. Lisäksi pienet tuomioistuimet eivät mahdollista virkauralla etenemistä ja tehtäväkiertoa niin kuin suuremmat yksiköt.   

Edellä mainittua taustaa vasten Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää perusteltuna, että toimikunta on laatinut ehdotuksen hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämiseksi siten, että tavoitteena on ollut asiamäärältään ja rakenteeltaan mahdollisimman tasakokoiset hovi- ja hallinto-oikeudet. Tarkastusvirasto ei myöskään kritisoi toimikunnan tekemää ehdotusta yhden hovioikeuden ja kahden hallinto-oikeuden lakkauttamisesta. 

Toimikunta ehdottaa selvitettäväksi muitakin toimenpiteitä, jotta hovi- ja hallinto-oikeusmenettelyä voitaisiin rationalisoida. Tarkastusvirasto yhtyy esimerkiksi toimikunnan mietinnössä esitettyyn ehdotukseen siitä, että hovioikeuksissa tarve todistaa toistamiseen ja toisaalta järjestää pääkäsittelyä vähenisi. Tältä osin tulisi uudistusta harkittaessa ja valmisteltaessa käyttää hyväksi Ruotsin vastaavanlaisesta lainsäädännöstä saatuja kokemuksia. Myös eduskunnan tarkastusvaliokunta on mietinnössään TrVM 9/2010 vp – M 8/2010 vp tähdentänyt – kylläkin ensisijaisesti talousrikoksia silmällä pitäen -, että oikeusprosessien keston lyhentämiseksi on pyrittävä hyödyntämään uutta teknologiaa.

Tarkastusvirasto kannattaa sitä, että uudistustyöllä pyritään edistämään myös muutoksenhakutuomioistuinten tuottavuutta ja taloudellisuutta sikäli kuin se on mahdollista uudistuksen ensisijaista tavoitetta vaarantamatta. Tältä osin tarkastusvirasto muistuttaa kuitenkin siitä, että tuomioistuimiin ei saa päästä syntymään voimavaravajauksesta johtuvia pullonkauloja. Muussa tapauksessa riskinä on, että pyrkimyksessä käsittelyaikojen lyhentämiseen epäonnistutaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto korostaa myös sitä, että laajoissa lainsäädäntöuudistuksissa on vakavasti harkittava jälkiseurannan organisointia. Tällöin arvioitavaksi tulee erityisesti se, onko uudistuksella päästy sille asetettuihin tavoitteisiin: esimerkiksi, onko uudistuksella luotu paremmat edellytykset varmistaa riittävä erityisosaaminen; onko ratkaisujen laatu parantunut ja työ tehostunut; onko uudistuksella päästy tavoiteltuihin kustannussäästöihin; sekä ovatko oikeudenkäynnit lyhentyneet. Jälkiseurannan tarpeeseen liittyen tarkastusvirasto viittaa myös siihen, että muutoksenhakutuomioistuimia koskevat uudistukset ovat viime aikoina sirpaloituneet ja lisäksi, että varsinkin hallintolainkäytön piirissä on vireillä useita uudistushankkeita, jotka vaikuttavat hallinto-oikeuksien toimintaan. Esimerkiksi juuri jälkiseurannan yhteydessä on mahdollista arvioida, muodostavatko osittaisuudistukset eheän ja johdonmukaisen kokonaisuuden, ja toisaalta, onko kokonaiskoordinaation parantamiseksi ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin.  

Lausunto hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämistä koskevasta mietinnöstä (pdf) (44 KB)

VTV:n lausunto prosessityöryhmän mietinnöstä: Oikeudenkäynti hallintoasioissa

Oikeusministeriö on pyytänyt 9.2.2011 päivätyllä kirjeellään Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa mietinnöstä "Oikeudenkäynti hallintoasioissa. Prosessityöryhmän mietintö." (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 4/2011. Helsinki.)

Mietinnön mukaan voimassaoleva hallintolainkäyttölaki korvattaisiin lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Uudistuksen funktiona on säätää hallintoasioita koskevasta oikeudenkäynnistä aiempaa täsmällisemmin ja informatiivisemmin muuttamatta kuitenkaan keskeisiä hallintoprosessin periaatteita. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan uudistuksen funktiota ja lähtökohtaa voi pitää perusteltuna. Oikeustilan selkeyttäminen on tärkeää muun muassa siksi, että hallintolainkäytössä asianosaiset hoitavat usein itse asiaansa ilman oikeudellista avustajaa.

Tarkastusvirasto pitää myönteisenä sitä, että niin hallintolainkäytössä kuin mietinnössäkin tunnustetaan tehokkuus- ja taloudellisuusnäkökohdat sekä prosessiekonomiset seikat. Esimerkiksi asiakokonaisuuksien yhdistäminen hallintoasioissa on perusteltavissa prosessiekonomisilla syillä; vastaavilla syillä on perusteltu myös asianosaisen pyytämän suullisen käsittelyn jättämistä järjestämättä.

Edelliseen osittain liittyen mietinnössä on positiivista se, että monin kohdin huomiota kiinnitetään hallinnon sisäiseen taakkaan, vaikkei juuri tätä terminologiaa käytetäkään. Sisäisessä hallinnollisessa taakassa on kysymys hallinnolle lakisääteisten velvollisuuksien toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tarkastusvirasto pitää toivottavana, että lainsäädäntöuudistusten vaikutuksista hallinnon sisäinen taakka otettaisiin varteen nimenomaisesti ja selkeästi, kun sääntelyn kehittämistä ja sääntelyvaihtoehtoja arvioidaan. Näin ollen hallinnollisesti turhan raskaista menettelytavoista on tingittävä, varsinkin jos tällä tavalla ei vaaranneta tuomioistuimessa asioivien oikeusturvaa. Kuuleminen tietoverkon välityksellä kuvastaa puolestaan hyvin toimenpidettä, jolla tähdätään kansalaisten hallinnollisen taakan vähentämiseen.

Tarkastusvirasto katsoo toisaalta, että mietintöön sisältyy eräitä puutteita. Mietinnössä todetaan muun muassa, että "hallintolainkäyttölain soveltamiskäytännön yhtenäisyydestä on vain vähän empiiristä aineistoa." Mietinnössä todetaan myös, että oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole käytettävissä kattavia tilastotietoja. Tarkastusvirasto katsoo, että merkittävien säädösehdotusten valmistelussa nojauduttaisiin mahdollisimman paljon empiiriseen evidenssiin. Muussa tapauksessa vaarana on, että valmistellaan uudistuksia, joille käytännössä ei ole tarvetta, ja toisaalta se, että perustelut uudistuksille ovat pikemminkin spekulaatioita kuin tosiasioita. Tarkastusvirasto kiinnittääkin yleisellä tasolla huomiota tarpeeseen kehittää oikeudellista tilastotoimintaa, jotta lainsäätäjälle turvattaisiin riittävä ja oikea kuva vallitsevasta tilanteesta, ja jotta päätökset lainsäädännön muutoksista eivät rakentuisi pelkästään ounastelujen varaan.
 
Mietinnössä on lyhyesti analysoitu lakiteknisiä toteuttamisvaihtoehtoja, so. olisiko nykyisen hallintolainkäyttölain muuttaminen tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto kuin uuden lain säätäminen. Eräin osin esille on nostettu myös yksityiskohtiin meneviä sääntelyvaihtoehtoja, kuten se, tulisiko hallintoriita-asiahakemuksen määräajan olla kolme vai viisi vuotta. Tarkastusvirasto katsoo, että sääntelyvaihtoehtojen erittelyn tulisi olla kuitenkin huomattavasti kattavampaa ja perinpohjaisempaa kuin mitä se mietinnössä on ollut.

Siitä huolimatta, että käsillä on laaja hallintoprosessia koskeva uudistus, esityksen vaikutuksia koskeva katsaus jää pintapuoliseksi. Esimerkiksi taloudellisia vaikutuksia koskeva jakso on hyvin suppea ja siinä tehdään ainoastaan muutama yleisluonteinen havainto. Myös arviot vaikutuksista kansalaisten asemaan ja hallintotuomioistuinten toimintaan jäävät pintapuolisiksi. Tarkastusvirasto korostaa vaikutusarviointien tärkeyttä laajoissa uudistuksissa muun muassa, koska ministeriöitä on ohjeistettu seikkaperäisesti asiassa, ja koska kotimaista valmistelua on ajoittain kritisoitu kehnoista vaikutusarvioinneista.  

Valtiontalouden tarkastusvirasto korostaa myös sitä, että laajoissa lainsäädäntöuudistuksissa on vakavasti harkittava vaikutusten jälkiseurannan organisointia. Tällöin arvioitavaksi voi tulla muun muassa se, onko lainsäädäntöuudistuksella päästy sille asetettuihin tavoitteisiin; onko soveltamiskäytännössä ilmennyt ongelmia; ja onko edellä esitetyn pohjalta olemassa tarpeita tarkistaa lainsäädännön sisältöä. Käsillä olevan uudistuksen osalta tällaista jälkiseurannan järjestämistä tulisi vakavasti harkita. Tätä voi perustella ensinnäkin sillä, että merkittävä osa pykälistä on joko muutettuja tai kokonaan uusia. Toiseksi väliraportista annetuissa lausunnoissa ilmeni varsin laajalti kiistaa lainsäädännön kehittämisen yksityiskohdista. Lisäksi jälkiseurantaa puoltaa se, että arvio esityksen vaikutuksista on ainakin vielä mietinnössä jäänyt pintapuoliseksi.

Päätteeksi tarkastusvirasto haluaa ilmaista huolensa siitä, että yksittäisen lain soveltaminen saattaa johtaa massiivisiin juttumääriin hallinto-oikeuksissa. Tässä voidaan viitata erityisesti vuosina 2005 ja 2006 tehtyihin valituksiin autoveroasioissa, mutta myös hakemusasioiden määrän huomattavaan kasvuun lastensuojelulain tultua voimaan vuonna 2008. Tätä taustaa vasten pelkästään hyvä hallintolainkäytön sääntely ei turvaa hyvää hallintolainkäyttöä, vaan myös substanssilainsäädännön laadukkuuteen on kiinnitettävä koko ajan huomiota. 

VTV:n lausunto prosessityöryhmän mietinnöstä: Oikeudenkäynti hallintoasioissa

VTV:n lausunto Luonnonsuojelulainsäädännön arviointi -raportista 

Ympäristöministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusviraston lausuntoa "Luonnonsuojelulainsäädännön arviointi - Lain toimivuus ja kehittämistarpeet" -raportista, jossa käsitellään luonnonsuojelulainsäädännön (luonnonsuojelulaki ja -asetus sekä erämaalaki) toimivuutta, tavoitteiden toteutumista ja kehittämistarpeita.

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan tarkoittamien korvaavien toimenpiteiden sääntely on EU-oikeuden kannalta ongelmallinen. EU-sääntelyn takana on ajatus siitä, että korvaavat toimenpiteet toteuttaa suunnitelman tai hankkeen toteuttaja, kun taas Suomen kansallista sääntelyä voidaan lukea kahdella eri tapaa. Ensimmäisen tulkinnan mukaan valtioneuvosto, tehdessään nykyisen luonnonsuojelulain 66 § 2 momentin mukaisen päätöksen, asettaa tälle ehdoksi, että tarvittavat kompensaatiotoimenpiteet suoritetaan hakijan kustannuksella. Toisen tulkintavaihtoehdon mukaan luonnonsuojelulain 69 §:ssä on säädetty ympäristöministeriön velvollisuudesta ryhtyä korvaaviin toimenpiteisiin vasta, kun päätös on tehty. Tämän ajattelutavan mukaan valtioneuvosto tekee siis vain periaatteellisen päätöksen ja lupaehdot määrää asianomainen lupaviranomainen sen ao. lupalainsäädännön mukaan. Tarkastusvirasto katsoo, että tätä tulkintaristiriitaa - ja sen ratkaisumahdollisuuksia - tulisi edelleen selvittää.

Luonnonsuojelualueiden perustaminen on edelleen keskeisin keino toteuttaa luonnonsuojelulailla suojelupolitiikkaa. Luonnonsuojelulain nojalla on kuitenkin ollut hankala puuttua esimerkiksi luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyden edistämiseen tai laajojen luontotyyppien suojeluun. Myös hallintomenettelyjen raskaus ja tarvittavien voimavarojen suuri mittakaava voivat rajoittaa suojelun vaikuttavuutta. Ilmeisesti uusien keinojen edellyttämät hallinnolliset kustannukset tulisivat olemaan merkittävät suhteessa suojeltujen kohteiden kokonaispinta-alaan. Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää tärkeänä sitä, että uusien luonnonsuojelun keinojen pohdinnan yhteydessä myös niiden kustannusvaikuttavuus aina arvioitaisiin.

Natura 2000 -verkostoon sisällytetyillä alueilla suojelutavoitteita vastaava suojelu on toteutettava viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Suomen boreaalisen alueen Natura 2000 -alueilla tämä määräaika tuli pääosin täyteen 13.1.2011. Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa, että velvoitteiden täyttämiseksi pyrkimyksiä suojelualueiden perustamismenettelyn tehostamiseksi on jatkettava.

Määräaikaista rauhoittamista voidaan sinänsä pitää joustavana keinona, joka parantaa mahdollisuutta löytää kulloiseenkin tilanteeseen sopiva suojelukeino. Määräaikaisesta suojelusta on tullut maanomistajien hyväksymä suojelukeino, ja siksi se on tärkeä. Joissakin tilanteissa se voi olla ainoa keino tietyn alueen suojelemiseksi. Määräaikainen suojelu voi kuitenkin pitkällä tähtäimellä edellyttää enemmän resursseja kuin pysyvä suojelu, ja sen valtiontaloudelliseen kustannusvaikuttavuuteen liittyy epävarmuuksia. Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että määräaikaisen suojelun tueksi tulisi laatia selkeitä kriteereitä ja soveltamisohjeita, jotka tunnistavat mahdollisimman yksiselitteisesti ne tilanteet, joissa määräaikainen suojelu on perusteltua. Tähän liittyen virasto katsoo, että päätöksenteon perusteluihin tulisi sisältyä myös valtiontaloudellinen edullisuusarviointi.

Yhtenä luontotyyppien toteuttamisen tehostamiskeinona voisi olla ns. automaattisuojelu, jossa luontotyypit olisivat suoraan lain nojalla suojeltuja ilman erillistä rajauspäätöstä. Automaattisuojelu vähentäisi hallinnollisia kustannuksia, mutta toisaalta aiheuttaisi epätietoisuutta rajoista. Tämä voisi aiheuttaa ristiriitoja maanomistajien suhteen, sekä tästä seuraten heikentää luonnonsuojelupolitiikan hyväksyttävyyttä, kuten kävi Natura 2000 -verkoston valmistelussa. Tarkastusvirasto katsoo, että toimintaa voidaan tehostaa parantamalla ohjeistusta ja keskittämällä samantyyppisten asioiden käsittelyä.

Lajien suojelun kannalta luonnonsuojelulain keskeisenä ongelmana voidaan nähdä säännösten täyttämiseen käytettävissä olevan työpanoksen kohdistuminen pääosin muihin kuin kiireellistä suojelua vaativiin lajien suojeluun. Lajisuojelun tehostamiseksi ja suojelutason parantamiseksi tulisi pyrkiä löytämään uudentyyppisiä keinoja ja jatkaa tähän liittyvää työtä. Viraston näkemyksen mukaan myös näiden keinojen valtiontaloudellinen kustannusvaikuttavuus tulisi arvioida. Samoin tulisi myös selvittää, miten voitaisiin vahvistaa kaavoituksen käyttämistä suojelukeinona uhanalaisten ja harvinaisten lajien keskittymien suojelemiseksi. Lisäksi tulisi selvittää voitaisiinko lajisuojelua täydentää vapaaehtoisilla keinoilla, kuten yksinkertaisilla sopimusmenettelyillä.

Maanomistajan ja muiden asianomistajien oikeusturvan kannalta nykyinen luonnonsuojelulaki lienee pääsääntöisesti tyydyttävä. Luonnonsuojelualueiden lunastusmenettelyssä on käytännössä kuitenkin tunnistettu eräitä vaikeuksia. Kaksivaiheinen lunastusmenettely (ensin lunastuslupa ympäristöministeriöstä ja sen jälkeen toimitus maanmittaustoimistossa) vie paljon aikaa. Toisena ongelmana valtiontalouden näkökulmasta on se, että luonastustoimituksissa ei aina riittävästi pohdita ympäristöluvansaantimahdollisuuden vaikutusta korvausta määrittäessä. Näin turpeenottomahdollisuuden menetyksistä Natura 2000 -alueilla saatetaan määrätä täysi korvaus, vaikka "turpeenottolupaa" (ympäristölupaa turvetuotantoalueelle) ei olisi edes mahdollista saada.  Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että edellä esitetyt lunastus- ja korvausmenettelyyn liittyvät ongelmat tulisi selvittää. Toiminnan kustannustehokkuuden näkökulmasta tarkastusvirasto katsoo, että on tärkeää kehittää lainsäädäntöä ja sen soveltamista erityisesti kilpailutuksen ja taloudellisen ohjauksen osalta ja ylläpitää avointa toiminnan seurantaa ja arviointia.

VTV:n lausunto Luonnonsuojelulainsäädännön arviointi -raportista

Lausunto koskien JHS 147 ja JHS 162 suosituksia

Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoja koskien suosituksen JHS 147 "Salassa pidettävien tietojen ja asiakirjojen turvaluokittelu" lakkauttamisesta sekä suosituksen JHS 162 "Paikkatiedon mallintaminen tiedonsiirtoa varten" päivittämisestä.

Valtiontalouden tarkastusviraston näkemyksen mukaan JHS 147 suositusta ei tulisi lakkauttaa, vaan päivittää. Tarkastusvirasto pitää ongelmallisena sitä, että valtiovarainministeriöllä ei ole selkeää linjausta siitä, mikä JHS-järjestelmän ja VAHTI-ohjeiden välinen työnjako on. Tarkastusvirasto perustelee näkemystään seuraavasti:

1. Uudessa julkisen hallinnon tietohallinnon ohjausta koskevassa laissa on säännökset, joilla JHS-järjestelmän asemaa vahvistetaan. Sen sijaan VAHTI-ohjeistuksen asemasta ei ole sääntelyä.
   
2. JHS 147 suosituksella on vaikutuksia koko julkisen hallinnon tietoarkkitehtuuriin, joten lie-nee syytä harkita asiaa koskevan VAHTI-ohjeistuksen siirtämistä osaksi JHS-järjestelmää siitä huolimatta, että VAHTI-ohjeella 2/2010 tarkennetaankin valtion tietoturva-asetusta (681/2010). Turvaluokitelluilla tiedoilla ja niiden käsittelyllä on suora vaikutus myös kunti-en toimintaan.
   
3. Normatiivinen ohjaus tulisi olla kokonaisuudessaan JHS-järjestelmässä. VAHTI-ohjeiden tarkoituksena on opastaa tietoturvalliseen työskentelyyn erityisesti valtionhallinnossa. JHS 147 suositukseen liittyvät asiat koskevat koko julkista hallintoa ja se on tyypiltään sitovia säännöksiä tarkentavaa ohjausta, joka kuuluu tietohallintolainkin näkökulmasta JHS-järjestelmän piiriin.
   
   Tarkastusvirasto pitääkin tarkoituksenmukaisena, että tässä yhteydessä valtiovarainministeriö linjaa koko julkisen hallinnon IT-toimintaa ja informaatio-oikeudellista informaatio-ohjaustaan selkeälle pohjalle.
   
   JHS 162 -suosituksen päivittämisestä tarkastusvirastolla ei ole lausuttavaa.
   

VTV:n lausunto koskien VVC-toiminnon arviointityöryhmän ehdotusta

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa koskien VVC-toiminnon toiminnan arviointityöryhmän ehdotusta.

Tarkastusvirasto kiinnittää lausunnossa huomiota VVC - toiminnon organisatorisen ratkaisun merkitykseen, konserniohjauksen tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioimiseen ja mahdollisuuteen arvioida VVC - toimintojen kehittämisen yhteydessä sisäisen tarkastuksen kehittämismahdollisuuksia keskittämällä sisäinen tarkastus osaksi erillistä VVC-toimintoa.

Tarkastusvirasto korostaan lausunnossa, että VVC-toiminnon kehittämisen arvioinnissa on huomioitava, että sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan kehittämiselle valtionhallinnossa on edelleen ilmeistä tarvetta.

Lausunnossa tuodaan esille, että valtion taloudenhoidon toimintaympäristö on muuttunut siten, että valtiokonsernin kokonaisohjaukseen perustuvia ratkaisuja on otettu käyttöön valtion taloudenhoidossa. Tämä osaltaan korostaa myös konserninäkökulmaa sisäisen tarkastuksen järjestämisessä ja hoitamisessa.

VVC-toiminnon organisoinnin tulee turvata hyvät edellytykset kehittää tehokkaasti poikkihallinnollisissa suhteissa noudatettavia taloudenhoidon menettelytapoja ja valtiokonsernin kokonaisohjaukseen perustuvia ratkaisuja. Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että VVC-toiminnon organisatoriselle asemalle ja uskottavuudelle asetetut edellytykset tukevat siten VVC-toiminnon tehtävien organisoimista erillisenä toimintona.

VTV:n lausunto koskien VVC-toiminnon toiminnan arviointityöryhmän ehdotusta

VTV:n lausunto hallintotuomioistuinten tehtäväjakoa koskevasta mietinnöstä: Muutoksenhaun hajauttaminen ja menettelyjen yhdenmukaisuus sekä tietojärjestelmien ja -prosessien kehittäminen tukevat tuloksellisuutta ja oikeusturvatavoitteiden saavuttamista. 

Tarkastusvirasto pitää tärkeinä työryhmän lähtökohtaa ja tavoitetta mahdollisimman selkeästä ja johdonmukaisesta muutoksenhakujärjestelmästä sekä alueellisten hallinto-oikeuksien aseman vahvistamisesta ohjaamalla muutoksenhaku hallintopäätöksistä ja oikaisuvaatimuksiin annetuista päätöksistä hallinto-oikeuksiin.

Tarkastusviraston käsityksen mukaan asioiden hajauttaminen kaikkiin hallinto-oikeuksiin ja ainakin useisiin niistä on perusteltua työryhmän esittämillä perusteilla. Tarkastusvirasto on kuitenkin tuonut lisäksi esille seuraavia syitä, jotka viraston käsityksen mukaan perustelevat vahvasti asioiden hajauttamista ja voimassa olevien yksinomaisten toimivaltojen poistamista. Asioiden käsittelyn keskittäminen yhteen hallinto-oikeuteen altistaa käsittelyn ruuhkautumiseen vireille tulevien asioiden määrien kasvaessa joko tilapäisesti tai useana vuonna peräkkäin.  Kohtuullinen käsittelyaika on kuitenkin merkittävä oikeusturvan elementti ja myös yhteiskunnan kannalta tärkeää asioissa, joilla on asianosaisia laajemmin vaikutuksia yhteiskuntaan. Tuomioistuinten tehokkuuden näkökulmasta mahdollisuus vertailla tuomioistuinten toimintaa ja tulosta on erityisen tärkeää. Vertailun kautta mahdollistetaan parhaiden käytänteiden kehittyminen ja omaksuminen sekä resurssien tarkoituksenmukainen käyttö mahdollisimman hyvän tehokkuuden ja tuottavuuden saavuttamiseksi. Kansalaisten ja muiden tuomioistuinten asiakkaiden sekä lainsäädännön asettamiin kasvaviin haasteisiin vastataan parhaiten asioiden tehokkaalla käsittelyllä. Asioiden käsittelyn keskittämisen ja hajauttamisen taloudellisia ja muita vaikutuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös se hyöty, joka on saavutettavissa toiminnallisessa tuloksellisuudessa ja käsittelyajoissa, kun asioiden käsittely hajautetaan.   

Työryhmän esittämä korkeimman hallinto-oikeuden aseman vahvistaminen liittyy kysymykseen valituslupajärjestelmästä. Tarkastusvirasto puoltaa työryhmän linjauksia. Työryhmän kaavailema valituslupajärjestelmän kehittäminen ja laajentaminen, jonka pitkän tähtäimen tavoitteena on yleinen valituslupajärjestelmä, edellyttää kuitenkin, että kaikki hallinto-oikeudet pystyvät toimimaan tuloksellisesti ja tehokkaasti sekä toteuttamaan oikeusturvaa ammattitaitoisesti. Valituslupajärjestelmän laajentaminen johtaa tarkastusviraston käsityksen mukaan tarpeeseen huolehtia hallinto-oikeuksien toimintaedellytysten tasavertaisesta ja tehokkaan toiminnan mahdollistavasta toteutumisesta sekä entistä yhtenäisempien menettelytapojen noudattamisesta. Valituslupajärjestelmän laajentamisen yhteydessä tulisi varmentaa myös muutoksenhakijan asemaa asiaa ensimmäisessä muutoksenhakuasteessa käsiteltäessä. Menettelytapojen yhtenäisyys ja virallisperiaatteen käytännön sisältö ovat tässä suhteessa tärkeitä. 

Hallintotuomioistuinten toiminnan kehittämistä tullaan jatkossa tekemään valtiontaloudellisessa toimintaympäristössä, jota hallitsee julkisen talouden kestävyysvajeen kurominen umpeen. Tämän johdosta menettelyjen sujuvuus ja tehokkuus ovat erittäin tärkeä kysymys. Sähköisellä tietojenkäsittelyllä ja tietojärjestelmillä on saatavissa edelleen paljon kehittämis- ja tehokkuuspotentiaalia, joka voidaan käyttää lainkäytön kehittämiseen. Tietojärjestelmien ja tietoprosessien kehittäminen tukee näin työryhmän mietinnössä arvioitujen oikeusturvatavoitteiden saavuttamista. Tulevaisuudessa tietojärjestelmiä olisi kehitettävä aidosti päätöksenteon tukijärjestelmiksi, jotka esimerkiksi auttavat oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamisessa ja aidosti vaikeiden asioiden nopeaa seulontaa tavanomaisista asioista ja asioiden ohjaamista eri laajuisten kokoonpanojen käsiteltäväksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää tässäkin yhteydessä tärkeänä sähköisten menettelyiden ja tietojärjestelmien ripeää kehittämistä ja sen riittävää resursointia niin osaamisen kuin taloudellisten voimavarojen puitteissa. Hyvin toimivat tietojärjestelmät osaltaan varmistavat, että hallintotuomioistuimet voivat tehokkaasti täyttää niille kuuluvat oikeusturvatehtävät.

VTV:n lausunto hallintotuomioistuinten tehtäväjakoa koskevasta mietinnöstä

Lausunto koskien selvitystä nykyisen hyvitysmaksujärjestelmän toimivuudesta, näköpiirissä olevista haasteista ja kehittämistarpeista

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta (tarkastusvirasto) lausuntoa koskien Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän kehittämistarpeista (selvitys ).

Tarkastusvirasto on lausunnossaan keskittynyt lausumaan hyvitysmaksujärjestelmän kehittämistarpeista lähinnä valtiontalouden ja hyvän hallinnon periaatteiden näkökulmasta. Vaikka hyvitysmaksujärjestelmällä ei ole välitöntä vaikutusta valtion talousarvioon ja sen valtiontaloudellinen merkitys ei ole merkittävä, niin siihen liittyy periaatteellisesti merkittäviä kysymyksiä ja hyvitysmaksulla voi olla merkitystä myös digitaalisen talouden markkinoiden kehityksen kannalta.

_{^{Suomen tekijänoikeuslaissa säädetyllä tavalla toteutettuna hyvitysmaksua voidaan lakisääteisenä maksuna pitää veronluoteisena maksuna. Kysymys on lakiin perustuvasta maksuvelvoitteesta, jonka vastineeksi maksuvelvollinen ei saa välitöntä suoritetta. Tarkastusvirasto katsoo verojärjestelmän ja veronluonteisten maksujen yhteiskunnallisen ja valtiontaloudellisen merkityksen ja hyvän hallinnon periaatteisiin liittyvien näkökohtien johdosta tarpeelliseksi lausua hyvitysmaksujärjestelmän kehittämistarpeista laaditusta selvityksestä tarkastusvirastolle perustuslaissa säädetyn ylimmän kansallisen tarkastusviranomaisen näkökulmasta. Verojärjestelmän ja lakisääteisten maksujen osalta on huomioitava, että sen yleinen hyväksyttävyys on merkittävä osa yleisen veromaksumyönteisyyden ylläpitämisessä. Maksumyönteisyyden ylläpitäminen on tärkeää myös tekijänoikeudellisissa hyvitysmaksuissa. Hyvän hallinnon periaatteiden mukainen hyvitysmaksujärjestelmä osaltaan turvaa myös koko tekijänoikeusjärjestelmän legitimiteettiä.}}

_{^{Lausunto kokonaisuudessaan löytyy täältä:}}

^{VTVn lausunto OPM 26112010 yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmästä (pdf) (78.8 KB)}

Lausunto koskien komission vihreää kirjaa tilintarkastuspolitiikasta

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta (tarkastusvirasto) lausuntoa koskien komission vihreää kirjaa, tilintarkastuspolitiikka: kriisin opetukset (KOM(2010) 561 lopullinen, Bryssel 13.10.2010).

Tarkastusvirasto on lausunnossaan keskittynyt lausumaan lähinnä valtiontalouden näkökulmasta tilintarkastuspalveluiden ja tilintarkastusosaamisen kehittämistarpeista ottaen kuitenkin huomioon tilintarkastusmarkkinoiden toimintaedellytykset Suomessa.

Tilintarkastuksen yhteiskunnallisen ja valtiontaloudellisen merkityksen sekä siihen liittyvän perustuslaissa säädetyn tehtävänsä vuoksi Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo tarpeelliseksi osallistua tilintarkastusjärjestelmän kehittämiseen. Osallistumista puoltavat myös tarkastusviraston tehtävät ja rooli alan kansainvälisessä standardoinnissa, varsinkin julkisen talouden tarkastuksen ja sisäisen valvonnan standardien kehittämisessä ja hyväksymisessä.

Arvioitaessa lakisääteisen tilintarkastajan roolia, asemaa ja vastuuta on huomioitava, että finanssikriisin seurauksena markkinoiden varmennusmekanismien - corporate governance, tilintarkastusjärjestelmä ja luottoluokitusjärjestelmä - epäonnistumisen seurauksena valtiontaloudelle on monessa maassa aiheutunut erittäin merkittäviä välillisiä ja välittömiä kustannuksia. Sekä julkisen että yksityisen sektorin taloudellisen informaation luotettavuuteen liittyy siten voimakas julkinen intressi varmistua siitä, että yhteiskunnassa on toimiva ja luotettavaksi koettu tilintarkastusjärjestelmä.

Mikäli yksityisen sektorin tilintarkastusinstituutiota kehitetään nimenomaisesti finanssikriisin näkökulmasta, tulee huomioida, että finanssikriisin syyt liittyivät nimenomaisesti systemaattisiin riskeihin. Yksityisen sektorin tilintarkastusjärjestelmällä on sen rajoitteiden takia rajalliset mahdollisuudet huomioida näitä. Valtiontalouden tarkastusvirasto korostaa tarvetta ulottaa samanaikainen tarkastelu kattamaan finanssivalvonta, corporate governance -kysymykset ja luottoluokitusjärjestelmä eikä rajata tarkastelua yksinomaan tilintarkastusjärjestelmään.

Tilintarkastuksen tavoitteet, intressit ja toimintaympäristö vaihtelevat suuresti tarkastuskohteiden välillä. Taloudellisen informaation varmennusta ja luotettavuutta kehitettäessä tulee käsittely jaotella selkeästi sen mukaan koskevatko raportoinnin luotettavuuden kehitystavoitteet yhteiskunnallisesti merkittävien julkisen tai yksityisen sektorin kohteita vai muiden kuin yhteiskunnallisesti merkittävien julkisen tai yksityisen sektorin kohteita.

Kansallisessa valmistelussa on kiinnitettävä huomioita siihen, että valmistelussa painottuvat kansalliset intressit, eivätkä yksittäisten kilpailuilla markkinoilla toimivien ammattiryhmien intressit.

Tilintarkastusjärjestelmää kehitettäessä tulee hallinnolliset kustannukset huomioida kattavasti. Yleinen luottamus ja taloudellisen raportoinnin luotettavuus vaikuttavat myös kansalliseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Tilintarkastuksen hallinnollisten kustannusten tarkastelua ei siten tule rajata yrityksille aiheutuviin tilintarkastuskustannuksiin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että on perusteltua lakisääteisesti ylläpitää Suomessa kattavaa yritystoiminnan tilintarkastusvelvollisuutta, vaikka EU-säätely mahdollistaa pienempien yritysten vapauttamisen siitä. Tarkastusviraston kannan mukaan tilintarkastusjärjestelmän EU-tason kehittämisen lähtökohtana tulee olla se, että tilintarkastusvelvollisuuden kattavuudesta päättämisen tulee kuulua jatkossakin kansallisen tason ratkaisuvallan piiriin.

Komission vihreässä kirjassa ei ole käsitelty tilintarkastusmarkkinoiden kansallisia eroja EU-alueella. Yksityisen sektorin tilintarkastusjärjestelmää kehitettäessä olisi perusteltua tarkastella vähintään palkkiorakenteita, tilintarkastuspalveluntuottajien ja asiakaskunnan rakennetta eri jäsenvaltioiden välillä.

EU-alueella tulisi ottaa kattavasti käyttöön ISA-standardit yksityisen sektorin yhteiskunnallisesti merkittävien kohteiden tilintarkastuksien yhdenmukaisena standardiperustana siten, että niiden soveltamisessa painottuu niiden sisällöllinen soveltaminen muodollisen soveltamisen sijasta. Yhdenmukainen soveltaminen edellyttää sitä, että yhteiskunnallisesti merkittävien tarkastuskohteiden osalta ISA-standardit ovat oikeudellisesti sitovalla tavalla käyttöön otettavissa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnittää huomiota siihen, että vihreää kirjaa on perusteltua lukea yhdessä sen alkuperäiskielisen version kanssa. Suomenkielisessä käännöksessä on yksittäisiä epätäsmällisyyksiä, jotka voivat johtaa virheellisiin käsityksiin.

LAUSUNTO KOSKIEN KOMISSION VIHREÄÄ KIRJAA TILINTARKASTUSPOLITIIKASTA 17112010 (pdf) (70.3 KB)

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi TEKES – Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksesta annetun lain sekä julkisista hankinnoista annetun lain 6 §:n muuttamisesta

Valtiontalouden tarkastusvirasto on työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä antanut 4.11.2010 lausunnon otsikossa mainitusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi.

Esityksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja keventää pienten ja keskisuurten yritysten hankintamenettelyjä sellaisissa hankinnoissa, joihin liittyy kehittämiskeskuksen rahoitusta yli puolet hankinnan kohteen arvosta. Esityksellä vähennettäisiin hallinnollista taakkaa ja kustannuksia ja tehostettaisiin pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaa, minkä oletetaan edistävän uuden ja uusiutuvan liiketoiminnan syntymistä. Ehdotuksella mahdollistettaisiin se, että kehittämiskeskus voisi kilpailuttaa tavaran- ja palveluntuottajat niiden pienten ja keskisuurten yritysten puolesta, jotka saavat siltä rahoitusta tutkimus-, kehittämis- tai innovaatiotoimintaan. Lisäksi kehittämiskeskukselta rahoitusta tutkimus-, kehittämis- tai innovaatiotoimintaa saaneet pienet ja keskisuuret yritykset vapautettaisiin kokonaan noudattamasta lakia julkisista hankinnoista kansalliset kynnysarvot ylittävien, mutta EU-kynnysarvojen alle jäävien hankintojen osalta. Niitä varten säädettäisiin omat kevyemmät kilpailutussäännöt valtioneuvoston asetuksessa tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoituksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa.  

Tarkastusvirasto pitää esityksen tavoitteita tärkeinä ja kannatettavina. Samalla se kuitenkin haluaa kiinnittää huomiota joihinkin etuihin, joita nykyisin voimassa olevilla säädöksillä julkisista hankinnoista on. Tällä hetkellä julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on tiivis kokonaisuus, mikä on mahdollistanut kaikille valtionhallinnon hankinta-asiantuntijoille suunnatun yhteisen koulutuksen ja ohjeistuksen, helpottanut hankinta-asiantuntemuksen kerryttämistä sekä hankintojen sääntöjen mukaisuuden tarkastamista ja valvontaa. Tarjouskilpailuihin osallistuville yrityksillekin siitä on ollut etunsa.

Jos yhdellä hallinnonalalla tai yhden avustustyypin kohdalla otetaan käyttöön omat kevennetyt hankintasäännöt, saattaa seurauksena olla paineita vastaavien poikkeuksien säätämiseen myös muiden avustustyyppien tai hallinnonalojen kohdalla. Jos ehdotettu säädösmuutos saisi myöhemmin seuraajikseen muitakin avustustyyppi- tai hallinnonalakohtaisia poikkeuksia tai kevennyksiä hankintasääntöihin, voisi julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö lopulta pirstaloitua. Ehdotus merkitsee poikkeusta viime vuosina vallalla olleeseen pyrkimykseen yhdenmukaistaa erilaisiin valtionavustuksiin liittyviä sääntöjä ja käytäntöjä yli viranomais- ja hallinnonalarajojen. Sen avulla ehkä saavutettaisiin niitä tavoitteita, joihin luonnoksessa on viitattu, mutta samalla menetettäisiin jossain määrin hankintalainsäädännön yhtenäisyydestä saatavia etuja.

Varsinkin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta saaneita pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan kevennetyn hankintamenettelyn luomista koskevan esityksen osalta tarkastusvirasto katsoo, että on vielä kerran arvioitava ylittävätkö ehdotuksella saavutettavat edut ehdotuksesta aiheutuvat haitat. Samalla voitaisiin pohtia, voitaisiinko samoja etuja saada esimerkiksi keventämällä jotenkin kansalliset kynnysarvot ylittäviä mutta EU-kynnysarvot alittavia hankintoja koskevia sääntöjä kaikkien hankintayksiköiden osalta tai kaikkien valtionavustuksen saajien osalta. Jos avustustyyppi- tai hallinnonalakohtaiset poikkeukset kuitenkin osoittautuvat ainoaksi tai parhaaksi keinoksi hankintasääntöjen keventämiseen, tulisi kaikki tarvittavat poikkeukset pyrkiä valmistelemaan mahdollisimman koordinoidusti ja yhdenmukaisesti.

Lausunto kokonaisuudessaan löytyy täältä:

lausuntotekeshankinnatlopullinenpdf (pdf) (38.6 KB)

Lausunto säätiölainsäädännön kehittämistä koskevasta arviomuistiosta

Oikeusministeriö on pyytänyt 28.6.2010 päivätyllä kirjeellään Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa säätiölainsäädännön kehittämistä koskevasta arviomuistiosta. Muistion liitteenä on kansainvälinen vertailu. Lausuntopyynnön mukaan arviomuistiossa on kuvattu säätiölainsäädännön nykytilaa ja arvioitu vaihtoehtoja lainsäädännön kehittämiseksi. Säätiölain uudistamisen tavoitteeksi ilmoitetaan kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen säätiöiden toimintamahdollisuuksia edistämällä ja kehittämällä.

Lausuntonaan tarkastusvirasto esittää seuraavaa:

Tarkastusvirasto pitää oikeusministeriön hanketta arvioida vuonna 1930 säädetyn säätiölain uudistamistarpeita erittäin perusteltuna jo yksin säädöshuollon näkökulmasta. Säätiölakia on syytä uudistaa siten, että uudistamisella toteutetaan välttämättömät säädösmuutokset toisaalta osoitettavissa olevien ongelmien poistamiseksi ja toisaalta haluttujen yhteiskunnallisten tilojen saavuttamiseksi. Arviomuistiossa on molempia seikkoja käsitelty varsin vähän, mikä näkyy muistiossa niin esitettyjen kysymysten runsautena kuin kehittämisehdotusten vähäisyytenäkin. Tarkastusvirasto yhtyy arviomuistiossa esitettyyn näkemykseen ja perusteluihin tarpeesta uudistaa säätiölaki kokonaisuudessaan.

Säätiölain uudistamisen tietopohja

Tarkastusvirasto katsoo, että arviomuistiossa esitetty tietoperusta säätiöistä on varsin puutteellinen ja vanhentunut säätiölainsäädännön uudistamistarpeiden, -kohteiden ja -vaihtoehtojen arviointiin. Tiedot perustuvat lähinnä yhteen selvitykseen, joka on valmistunut vuonna 2005 ja koskee vuosia 2001 ja 2002. Selvitykseen oli vastannut vain 788 säätiötä (noin 28 %), ja osassa kysymyksiä vastanneiden määrä oli ollut tätäkin vähäisempi. Selvitykseen oli koottu tietoja ja näkemyksiä ainoastaan säätiöiden edustajilta, sen sijaan säätiölaitoksen sidosryhmiä ja muita kansalaisyhteiskunnan edustajia ei sitä tehtäessä ollut kuultu.

Säätiölain uudistamisen tulisi perustua ajantasaiseen ja riittävään tietoon muun muassa säätiöistä, niiden hoitamista tehtävistä, toimintamuodoista, taloudesta, havaituista ongelmista ja kehittämistarpeista. Tietopohja ei muodostu riittäväksi laajallakaan lausuntomenettelyllä, vaan sen muodostamiseksi tarvitaan myös puolueetonta ja riippumatonta tiedonmuodostusta. Tarkastusviraston mielestä jatkotyön ensivaiheessa tulisikin kartoittaa tietotarpeet sekä määritellä tarvittavat tutkimus- ja muut toimenpiteet.

Jatkuvarahoitteiset säätiöt (kohta 4.4)

Tarkastusvirasto toteaa, että julkisen hallinnon tehostaminen tai muut vastaavat muutokset eivät sinällään merkitse tarvetta nimenomaan laitossäätiöiden perustamiseen. Taide- ja muita laitoksia perustettaessa on käytetty ja voidaan käyttää säätiömuodon ohella myös muita yhteisömuotoja, kuten yhdistystä ja osakeyhtiötä. Näiden yhteisömuotojen käyttämisessä ei synny useita niistä ongelmista, jotka liittyvät säätiömuotoon ja erityisesti siihen, että säätiössä ei ole omistajia tai jäseniä. Tarkastusvirasto pitää lisäksi tarkoituksenmukaisena pyrkiä siihen, että jatkuvarahoitteisia säätiöitä perustettaessa perustaja huolehtii mahdollisimman pitkälti säätiön toiminnan myöhemmästä rahoittamisesta ja myös säätiön sisäisestä ja ulkoisesta valvonnasta. Jotta säätiöitä ei tarpeettomasti perusteta julkisen, riittämättömän tai epävarman rahoituksen sekä viranomaisvalvonnan varaan, tulee säätiölaissa säätää muun muassa riittävästä pääomasta.

Säätiön tarkoitus ja toiminta – erityisesti liiketoiminnan harjoittaminen (kohta 5.3)

Tarkastusvirasto katsoo, että säätiölaista tulisi poistaa säätiömuodossa harjoitetulle liiketoiminnalle asetetut rajoitukset. Rajoitukset koskevat vain osaa säätiöistä, ja lisäksi ne ovat osoittautuneet tehottomiksi. Säätiölaki rajoittaa itse asiassa melko vähän säätiöiden oikeutta harjoittaa liiketoimintaa salliessaan hyödyllistä tarkoitusta edistävän liiketoiminnan, sillä hyödyllisyyden käsite on varsin väljä. Toiseksi, liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännökset ovat käytännössä olleet varsin tulkinnanvaraiset sekä säätiötä perustettaessa että myöhemmin säätiön jo toimiessa. Perustamislupia onkin myönnetty myös säätiöille, joiden liiketoiminta on niin laajaa suhteessa muuhun toimintaan, että säätiön tosiasiallisena tarkoituksena on liiketoiminnan harjoittaminen. Säätiöiden toiminta on myös voinut myöhemmin muuttua elinkeinon harjoittamiseksi tai yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttumisen myötä säätiön toimintaa on alettu pitää elinkeinotoimintana (esim. koska alalle on tullut markkinaehtoista palvelutarjontaa).

Säätiön toiminnan liiketoimintaluonteen arvioiminen on jäänyt lähinnä Verohallinnon tehtäväksi, jolloin arviointi on kuitenkin tapahtunut tuloverolain – ei säätiölain 5 ja 8 a §:n – näkökulmasta. Säätiölaissa oleva liiketoimintaa koskeva periaatteellinen rajoitus on voinut myös heijastua verottajan arviointiin siitä, onko säätiön toiminnoissa kyse elinkeinotoiminnasta vai muusta, verovapaasta toiminnasta. Tarkastusviraston käsityksen mukaan elinkeinotoimintaa koskevan rajoituksen poistaminen selkiinnyttää myös verotusta ja varmistaa sen kilpailuneutraliteettia.

Säätiövalvonta (kohta 5.7)

Tarkastusvirasto yhtyy arviomuistion näkemykseen tarpeesta selvittää perin juurin erilaiset mahdollisuudet järjestää toimiva säätiön sisäinen ja ulkoinen valvonta. Tarkastusviraston mielestä keskeistä on korostaa säätiön perustajan vastuuta huolehtia säätiön sisäisen ja ulkoisen valvonnan järjestämisestä. Myös säätiön sidosryhmille on mahdollista antaa nykyistä tehokkaampia mahdollisuuksia valvoa säätiön toiminnan hyödyllisyyttä ja yleishyödyllisyyttä. Oleellista tällöin on huolehtia siitä, että kansalaisilla ja siten myös eri säätiöiden potentiaalisilla edunsaajilla (esim. apurahan hakijat) on helposti ja edullisesti saatavilla niin säätiöiden säännöt kuin riittävän yksityiskohtaiset tiedotkin säätiöiden toiminnasta. Tätä silmällä pitäen säätiörekisterin tietosisältöjä ja tiedon saatavuutta on syytä huomattavasti parantaa.

Säätiölakia uudistettaessa on viranomaiselle mahdollisesti kuuluvaksi katsottavat tehtävät määriteltävä nykyistä selvemmin ja siten, että valvontatehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät resurssit samalla turvataan. Tarkastusvirasto katsoo, että säätiövalvonnasta valtiolle aiheutuvat kustannukset tulee kattaa täysimääräisesti säätiöiltä perittävillä maksuilla.

Tarkastusviraston koko lausunto löytyy liitetiedostosta.

Lausunto säätiölainsäädännön kehittämistä koskevasta arviomuistiosta 17.9.2010

Lausunto työryhmäraporttiluonnoksesta valtion tietojärjestelmähankkeiden arviointitoiminnon kehittämisestä

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa työryhmämuistioluonnoksesta, joka koskee valtion tietojärjestelmähankkeiden arviointitoiminnon kehittämistä. Tarkastusvirasto lausuu kantanaan asiasta seuraavaa:

Tarkastusvirasto on useissa tarkastuksissaan ja lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota puutteisiin, jotka koskevat valtion IT-toiminnan ja -hankkeiden hallintamenettelyitä ja investointien arviointia. Tarkastusvirasto pitää valtiovarainministeriössä käynnistynyttä arviointitoiminnon kehittämistä tervetulleena kokonaisuutena, joka on ensimmäinen toimenpide valtion IT-johtamisen kehittämiseksi ja IT-konserniohjauksen operatiivisen toiminnan vahvistamiseksi. Tarkastusvirasto pitää työryhmämuistion linjauksia pääosin oikeansuuntaisina valtion IT-toiminnan johtamisen tehostamiseksi. Työryhmämuistioluonnokseen sisältyy kuitenkin vielä kohtia, joita jatkovalmistelussa tulisi tarkentaa, jotta arviointitoiminta saisi riittävän vankan pohjan sekä toiminta muodostuisi käynnistymisen jälkeen tulokselliseksi.

Valtiovarainministeriön työryhmä ei näytä olleen ajan tasalla siitä, mitä JHS-jaosto on käynyt keskustelua JHS-suositusjärjestelmän kehittämisessä. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että arviointitoiminnan jatkovalmistelu tehdään kiinteässä yhteistyössä JHS-jaoston kanssa. Tarkastusvirasto ei pidä tarkoituksenmukaisena kehittää uutta ohjeistosarjaa tietojärjestelmähankkeille, vaan ohjeistot tulee olla kiinteänä osana täydentämässä JHS-suosituksia.

Lausunto yliopistojen taloushallinnon koodistosta

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 24.6.2010 päivätyllä kirjeellään pyytänyt valtiontalouden tarkastusvirastolta lausuntoa luonnoksesta yliopistojen taloushallinnon koodistoksi. Lausuntopyyntö koskee koodistoluonnoksen lukuja 1-7 ja 10. Lausuntopyynnön mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut yhteistyössä yliopistojen kanssa yliopistojen taloushallinnon järjestämistä tukevan ja tilinpäätösraportoinnissa käytettäviä kaavoja yhdenmukaistavan luonnoksen yliopistojen taloushallinnon koodistoksi. Koodistossa todetaan määritellyn yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä sopimat periaatteet, joiden mukaisesti yliopistot järjestävät taloushallintonsa sekä yhtenäiset tilinpäätösraportointikäytännöt vuoden 2010 alusta lähtien.

Lausuntonaan tarkastusvirasto esittää seuraavaa:

Koodistossa esitettävien menettelyjen perustana viitataan vaihtelevasti toisaalta kirjanpitolainsäädäntöön ja toisaalta sopimuksiin, joita opetus- ja kulttuuriministeriö ja yliopistot ovat keskenään tehneet. Esim. koodiston kohdassa 5 todetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja yliopistot ovat sopineet, että yliopistot laativat rahoituslaskelman osana tilinpäätösinformaatiota. Tässä yhteydessä olisi ollut perusteltua käsitellä kirjanpitolainsäädännön velvoitteita ja ehtoja laskelman laatimisvelvoitteelle. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan koodistosta tulisi sen hyväksikäyttäjälle käydä selkeästi ilmi, perustuuko koodistossa esitetty ohjeeksi tarkoitettu menettelytapa sellaisenaan velvoittavaan kirjanpitolainsäädäntöön vai onko ohjeistettu menettely opetus- ja kulttuuriministeriön sopimuksenvaraista ohjausta.

Tarkastusviraston näkemyksen mukaan koodisto tulisi rakentaa siten, että asiakokonaisuuksittain mainittaisiin ensin kirjanpitolainsäädännön keskeiset normit sekä niiden vaikutukset ja velvoittavuus käsiteltävänä olevaan yliopiston koodistoa koskevaan asiaan. Tämän jälkeen käsiteltäisiin lainsäädännön tulkintakysymyksiä liittyen käsillä olevaan asiakokonaisuuteen sekä mahdollisia sopimuksenvaraisia kysymyksiä, joita koodistolla voitaisiin tarkentaa. Sellaisenaan velvoittavan normiston sisällön noudattamisesta ei ole tarpeen erikseen mainita sovitun.

Tarkastusviraston koko lausunto löytyy liitetiedostosta.

OKM lausunto yliopistojen taloushallinnon koodistot 2 (pdf) (51.1 KB)

Lausunto komission tiedonannosta digitaalisesta agendasta

Liikenne- ja viestintäministeriö on  21.5.2010  pyytänyt Valtiontalouden tarkastusviraston lausuntoa komission digitaalista agendaa koskevasta tiedonantoa varten.

Lausuntonaan tarkastusvirasto esittää: Komission tiedonanto digitaalisesta agendasta sisältää monia Euroopan unionin kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun turvaamisen kannalta erittäin keskeisiä asioita. Suomen omat kokemukset ja Suomea ja Yhdysvaltoja koskeva taloustieteellinen tutkimustieto osoittaa, että ICT:n käyttöönotolla on ollut erittäin merkittäviä vaikutuksia talouskasvuun. ICT-sektorin oman kasvuvaikutuksen lisäksi merkittävä osuus on ICT:n ja digitalisoitumisen heijastusvaikutuksilla muilla toimialoilla. On perusteltu arvio, että nämä heijastusvaikutukset tuottavuuden paranemiseen ja talouskasvuun tulevat edelleen vahvistumaan. Euroopan unionin ja sen useimpien jäsenvaltioiden haasteena on, ettei Euroopassa olla vielä pystytty realisoimaan riittävästi ICT:n ja sen heijastusvaikutusten kautta avautuvia kasvun mahdollisuuksia. ICT:n ja digitalisoitumisen mahdollisuudet liittyvät erityisesti myös palveluyhteiskuntakehitykseen. Suomi ja muut Euroopan maat ovat siirtymässä entistä vahvemmin jälkiteollisesta yhteiskunnasta henkilökeskeiseen palveluyhteiskuntaan, jossa räätälöidyillä palveluilla ja ratkaisuilla on suuri merkitys taloudellisen lisäarvon luojana. Digitaalinen agenda luo edellytykset kasvavalle ja hyvinvoivalle eurooppalaiselle digitaaliselle palveluyhteiskunnalle.

Digitaalinen agenda on sen vuoksi erittäin tärkeä osa laajempaa Eurooppa2020 –strategiaa ja sillä on tärkeä yhteys myös unionin ja sen jäsenmaiden talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että digitaalisen agendan toteuttamista tehdään myös tiiviissä yhteydessä unionin talouspolitiikan koordinaatiota koskevien tavoitteiden kanssa.

Digitaalinen agenda käsittää sisältönsä puolesta niin unionin toimivaltaan kuin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia asioita. Riittävän johdonmukaisen ja yhtenäisen, jäsenvaltiot ja unionin oman toiminnan kattavan strategian omaksuminen tulee siksi olemaan osin haasteellista. Digitaalisen agendan toteutuksessa olisikin perusteltua neuvotella tiiviisti jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa laajan yhteisen strategian luomiseksi. Edelleen olennaisimmat digitaalisen agendan tavoitteet olisi perusteltua sisällyttää myös jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin, joita tehdään osana unionin talouspolitiikan koordinaatiota.

Digitaalisen agendan toteuttaminen vaatii myös riittävän rohkeaa, markkinoiden innovaatioille tilaa antavaa ja edellytyksiä luovaa lainsäädäntöä unionilta. Monilla digitaalisen agendan osa-alueilla sisämarkkinat eivät ole vielä toimivia.

Immateriaalioikeudet, erityisesti tekijänoikeudet ovat erittäin tärkeässä asemassa digitaalisen agendan osalta. Komission tiedonannon linjaukset vaikuttivat informaation ja tiedon talouden ja vaikutusarvioinnin näkökulmasta varsin varovaisilta. Immateriaalioikeuksia koskeviin kysymyksiin olisikin digitaalisen agendan toteutuksessa perusteltua kiinnittää enemmän huomiota. Tämä koskee sekä digitaalisen ympäristön tekijänoikeuden yleisiä perusteita ja erityisesti eurooppalaisten sisältöpalveluiden markkinoiden luomista kuin yhteentoimivuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä rajapintoja ja niitä koskevia tietoja koskevia sopimuksia.

Lausunto komission tiedonannosta digitaalisesta agendasta 31.5.2010

Valtiontalouden tarkastusviraston lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä

Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa Valtiontalouden tarkastusvirastolta (tarkastusvirasto) perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä (Oikeusministeriön mietintöjä 9/2010). Lausunnossaan 8.3.2010  tarkastusvirasto keskittyy käsittelemään mietintöä perustuslain 84 §:n 2 momentin säännöksen valtion talousarvion tasapainoperiaatteen osalta. Lisäksi valtiontalouden tarkastusvirasto esittää lyhyet havainnot perustuslain 46 §:ssä säädettyjen kertomusmenettelyiden kehittämistarpeista sekä valtioneuvostoa koskevista tulevista sääntelytarpeista.

Valtiontalouden tarkastusvirasto perustuslakiuudistuksesta:   Perustuslain toimivuus ja ajanmukaisuus vaatii eduskunnan mahdollisuutta päättää valtiontalouden olennaisista asioista sekä selkeitä johto- ja vastuusuhteita ja valtioneuvoston mahdollisuutta johtaa hallinnonalarajat ylittäviä kokonaisuuksia.

Perustuslaissa edellytetään nykyisin talousarvion muodollista kattamista merkitsemällä lainanotto tuloksi. Valtiontalouden tarkastusviraston lausunnossa perustuslakikomitean mietinnöstä keskitytään perustuslain valtiontaloutta koskevien säännösten ja varsinkin valtion talousarvion kattamisvaatimuksen ja tasapainoperiaatteen arviointiin. Nykyinen perustuslain tulkintatapa johtaa valtion lainanotossa ja velanhallinnassa tarpeettomaan lainanottoon ja kustannuksiin sekä ylimääräisiin riskeihin.  

Tarkastusviraston käsityksen mukaan talousarvion muodollisen kattamisvaatimuksen poistamista voitaisiin harkita myönteisesti, jos perustuslain tasoisilla muilla säännöksillä varmistettaisiin eduskunnan valtiontaloudellisen vallan käytön tehokkuus myös päätettäessä valtion lainanottoa ja velan vähentämistä sekä velanhallintaa koskevista linjauksista. Perustuslakia kehitettäessä tulisi yleensä korostaa eduskunnan valtaa arvioida ja päättää talousarvion ja valtion taloudellisen aseman kannalta olennaisista seikoista. Perustuslain ei voida toivoa helpottavan alijäämäisten talousarvion tekemistä ilman, että samalla aidosti pohditaan ja päätetään velanoton tasosta ja velasta aiheutuvien velvoitteiden ja rasitusten hoitamisesta osana valtion talousarviota koskevaa päätöksentekoa. Tarkastusviraston arvion mukaan myös tuloarvioiden luotettavuus on taloudelliselta mittaluokaltaan yhtä suuri kysymys, kuin muodollista kattamista koskeva päätöksenteko, mutta muodollistakaan kattamista koskevaa päätöksentekoa ei voida pitää merkityksettömänä.  

 Tarkastusvirasto toteaa, että hallituksen perustuslain 46 §:ssä säädetyillä kertomusmenettelyillä on periaatteessa ja käytännössä suuri merkitys hallituksen ja sen alaisen hallinnon vastuunalaisuuden kannalta. Hallituksen toimenpidekertomuksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen yhdistäminen on tarkastusviraston käsityksen mukaan tarkoituksenmukaista. Perustuslakikomitea on käsitellyt mietinnössään valtiosihteerijärjestelmän toimivuutta. Valtiontalouden tarkastusvirasto korostaa tarkastustensa yhteydessä saamaansa käsitykseen perustuen tarvetta valtioneuvostosta annetussa laissa huolehtia johtamisjärjestelmän ja vastuusuhteiden selkeydestä.  

Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut ulkoisessa tarkastustoiminnassaan järjestelmällisesti valtionhallinnon ja valtiontalouden ohjauksen ja johtamisen toimivuutta sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmän riskejä. Hallinnonalarajat ylittävän työskentelyotteen ja näkökulmien puute on toistuvasti noussut näissä tarkastuksissa esiin merkittävänä ongelmana niin toiminnan taloudellisen ja tehokkaan järjestämisen, kuin myös laadun ja kansalaisten perusteltujen odotusten toteutumisen ja yhteiskuntapolitiikan vaikuttavuuden kannalta. Olisikin valtioneuvostoa koskevan lain arvioinnin yhteydessä tarkasteltava sitä, miten valtioneuvoston toiminnan yhtenäisyyttä ja ministeriöiden hallinnonalarajat ylittävää ohjaus- ja johtamisjärjestelmää voitaisiin kehittää. On myös näköpiirissä, että poikkihallinnollisen johtamisotteen kehittämiseksi valtioneuvoston toimintaa koskevia perustuslain tasoisia säännöksiä joudutaan tuleviasuudessa pohtimaan vielä uudelleen. 

VTV:n lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä

Lausunto tilintarkastusjärjestelmän arviomuistiosta

Valtiontalouden tarkastusvirasto on antanut 25.2.2009 työ- ja elinkeinoministeriölle lausunnon tilintarkastusjärjestelmän kokonaisuudistuksen arviomuistiosta (arviomuistio 17.12.2008), TEM: 4219/031/2008.

Lausunto on laadittu Valtiontalouden tarkastusviraston valtiontalouden näkökulmasta ja tarkastusvirasto on lausunnossaan keskittynyt lähinnä lausumaan valtiontalouden näkökulmasta tilintarkastuspalveluiden ja tilintarkastusosaamisen kehittämistarpeista.

Lausunnossa on lisäksi otettu huomioon julkisen talouden tarkastuksen ja julkistalouden  ja julkisyhteisöjen hyvän hallintotavan kansainvälisten standardien ja suositusten näkökulma. Valtiontalouden tarkastusvirasto osallistuu valtion viranomaisena julkisen talouden tarkastuksen ja hyvän hallinnon periaatteiden sekä osin laajemminkin tilintarkastusalan kansainväliseen standardointiin ylimpien tarkastusviranomaisten kansainvälisen järjestön INTOSAI:n puitteissa.

Julkisen talouden ylin tarkastus perustuu kansainvälisesti INTOSAI:n hyväksymiin ISSAI –standardeihin (www.issai.org), jotka tilintarkastuksen osalta perustuvat kansainvälisen tilintarkastajaliiton IFAC:in ISA –standardeihin ja joita on täydennetty laillisuustarkastuksen sekä toiminnantarkastuksen (tuloksellisuus- ja erityisesti vaikuttavuustarkastus) standardeilla. INTOSAI ja ylimmät tarkastusviranomaiset osallistuvat myös ISA –standardien laadintayhteistyöhön.  ISSAI –standardit ilmentävät kansainvälisesti hyväksyttyä käsitystä hyvästä julkisen talouden tarkastustavasta ja lisäksi INTOSAI:n INTOSAI GOV –standardit muodostavat kansainvälisesti yleisesti hyväksytyn viitekehyksen julkistalouden ja julkisyhteisöjen sisäiselle valvonnalle.

Tilintarkastuksen yhteiskunnallisen ja valtiontaloudellisen merkityksen ja siihen liittyvän perustuslaissa säädetyn tehtävänsä vuoksi Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo tarpeelliseksi, että tarkastusvirasto osallistuu jatkossa tilintarkastusjärjestelmän kokonaisuudistuksen valmisteluun. Osallistumista perustelee myös tarkastusviraston tehtävät ja rooli alan kansainvälisessä standardoinnissa, varsinkin julkisen talouden tarkastuksen ja sisäisen valvonnan standardien kehittämisessä ja hyväksymisessä.

Lakiehdotus ehdokkaan vaalirahoituksesta

Valtiontalouden tarkastusvirasto on 10.2.2009 antanut oikeusministeriölle lausunnon vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan välimietinnöstä lakiehdotukseksi ehdokkaan vaalirahoituksesta (komiteanmietintö 2009:1), OM 4/021/2008.

Tarkastusviraston näkökulmasta lakiehdotuksessa on keskeistä, että ehdotuksen mukaan ehdokkaan vaalirahoitusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden laillisuusvalvonta sekä vaalirahoitusilmoitusten julkaiseminen säädettäisiin kaikkien yleisten vaalien osalta Valtiontalouden tarkastusviraston tehtäväksi.

Tarkastusvirasto on perusteellisessa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota muun muassa vaalirahoituksen laillisuusvalvontatehtävän yhteensopivuuteen tarkastusviraston perustuslaissa säädetyn tehtävän kanssa ja myös esitetyn valvontatehtävän ja tarkastusviraston tarkastustehtävien käsitteelliseen eroon.

Vaalirahoitusvalvontatehtävän antaminen tarkastusvirastolle olisi ensimmäisen poikkeuksen siihen, että valtiontalouden tarkastusvirastolla ei ole muita tehtäviä kuin perustuslaissa säädetty ulkoinen tarkastustehtävä. Vaikka lakiesitys ei vaaranna tarkastusvirastolle perustuslaissa säädetyn tehtävän hoitamista, tarkastusvirasto korostaa lausunnossaan, että periaatekysymystä uusien tehtävien antamisesta tarkastusvirastolle on arvioitava lain säätämisvaiheessa myös perustuslain näkökulmasta.

Lisäksi tarkastusvirasto kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että esitetty valvontatehtävä poikkeaa tarkastusviraston nykyisistä tarkastustehtävistä. Tehtävä ei muutoinkaan vastaa luonteeltaan tai menettelyiltään tarkastamista, eikä valvontatehtävälle myöskään voida asettaa samoja velvoitteita kuin tarkastustoiminnalle yleisesti annetaan. Tarkastusvirasto edellyttääkin, että vaalirahoitusvalvonta erotetaan käsitteellisesti viraston tarkastustehtävistä, eikä sen vuoksi tule missään yhteydessä käyttää ilmaisua vaalirahoitusilmoitusten ''tarkastaminen''.

Käsittelyn joutuisuus hallinnossa ja oikeussuojakeinot käsittelyn viivästyessä

Valtiontalouden tarkastusvirasto on 9. tammikuuta 2009 antanut oikeusministeriön pyynnöstä lausunnon työryhmän mietinnöstä "Käsittelyn joutuisuus hallinnossa ja oikeussuojakeinot käsittelyn viivästyessä" (Oikeusministeriön työryhmämietintö 2008:5).
 
Tarkastusviraston käsityksen mukaan työryhmän ehdotukset uusista oikeussuojakeinoista käsittelyn viivästyessä hallinnossa tukevat merkittävällä tavalla perustuslaissa jokaiselle säädettyä oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä hallintolain mukaista vaatimusta asian käsittelemisestä hallinnossa ilman aiheetonta viivytystä.

Oikeusturvan takeisiin sisältyy se, että myös silloin, kun oikeussuojan tarve johtuu viranomaisen laiminlyönnistä tai viivyttelystä, jokaisella on oltava keino saada oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskeva asia tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Tarkastusvirasto yhtyy työryhmän arvioon siitä, että ehdotukset parantavat oikeusturvaa hallinnossa. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä sitä, että oikeussuojakeinojen säätäminen viranomaisen passiivisuustilanteita varten on otettu osaksi hallintolainkäyttölain kehittämistä koskevaa työtä.