Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet

Vuonna 1919 voimaan tulleen Suomen hallitusmuodon 71 §:ssä luotiin perusta nykymuotoiselle valtiontalouden ulkoiselle finanssivalvonta- ja tarkastusjärjestelmälle. Hallinnollista valtiontalouden tarkastusta suorittaa revisiolaitos ja parlamentaarista valtiontalouden valvontaa eduskunnan valitsemat valtiontilintarkastajat.

Hallitusmuodon 71 §:n mukaan

Valtiovaraston tilien ja tilinpäätöksen tarkastusta varten on revisionilaitos, joka tulee ottamaan selville, ovatko numerot oikeat sekä tulot ja menot lainmukaiset ja onko tulo- ja menoarviota noudatettu.

Seuraava askel otettiin, kun vuonna 1924 toimintansa aloitti valtiovarainministeriön alainen Revisiolaitos. Revisiolaitos muodostui Yleisestä revisionioikeudesta ja revisionikonttorista. Kolmijäsenisen revisio-oikeuden muodostivat siitä lähtien Revisiolaitoksen ylijohtaja ja kaksi Revisiolaitoksen korkea-arvoista virkamiestä.

Revisiolaitoksen tarkastustehtävät liittyivät suurelta osin edelleen perinteiseen numero- ja laillisuustarkastukseen.

Tarkastustoiminnan kehittymisen myötä Revisiolaitoksen tehtäviä ja toimivaltaa laajennettiin vuonna 1931 käsittämään muun muassa valtionapuja saavat tahot. Samalla valtion keskuskirjanpidon hoito siirtyi Valtiokonttorilta Revisiolaitokselle, jolla se säilyi vuoteen 1965 saakka.

Toisen maailmansodan aiheuttamien valtiontaloudellisten muutosten ja suuresti kasvaneiden puolustusmenojen vuoksi Revisiolaitoksen työtaakkaa helpottamaan perustettiin vuonna 1941 uusi virasto, Sotatalouden tarkastus. Se lakkautettiin vuonna 1947.