Vaali- ja puoluerahoituksen valvonta rakentaa luottamusta rahoituksen läpinäkyvyyteen

Tulosta sivu

Vaali- ja puoluerahoituksen valvonnalla pyritään varmistamaan, että puolueet ja vaaleissa ehdolla olevat henkilöt julkistavat rahana ja muussa muodossa saamansa tuen sekä noudattavat laissa säädettyjä tukirajoituksia. Valvonnan piiriin kuuluu myös niin sanottu puoluetuki eli poliittiseen toimintaan myönnettävä valtionavustus. Valvonnan perimmäinen tarkoitus on lisätä luottamusta poliittisten toimijoiden rahoituksen läpinäkyvyyteen.

Vaali- ja puoluerahoituksen läpinäkyvyyden tavoitteena on, että kaikki tai ainakin merkittävät rahavirrat ilmoitetaan tarkastusviraston julkiseen rekisteriin, josta kuka tahansa voi katsella haluamiaan tietoja. Kaikki vähintään 1 500 euron tuet on ilmoitettava julkiseen rekisteriin, ja vain VTV:lle ilmoitetuilta lähiyhteisöiltä saa ottaa vastaan vuodessa enemmän kuin 30 000 euroa. Laki määrää myös, että rahaa ei saa ottaa vastaan, jos sen antajaa ei voi selvittää, eikä myöskään julkisyhteisöiltä tai esimerkiksi ulkomaisilta yhtiöiltä.

Ehdokkaat ja puolueet ilmoittavat kohtalaisen hyvin saamansa rahoituksen sekä noudattavat tukirajoituksia ja rahoituksen läpinäkyvyysvaatimuksia. Jos puutteita on havaittu, valvottavat ovat korjanneet ne pääsääntöisesti heti VTV:n tarkastuksen jälkeen.

Tuen määritelmä on kuitenkin osoittautunut tulkinnanvaraiseksi, ja puolueorganisaatioiden tilintarkastuksessa sekä valtionavustuksen eri käsittelyvaiheissa on havaittu puutteita. Lainsäädäntöä olisikin tarkoituksenmukaista täsmentää luettelemalla nykyistä tarkemmin poikkeukset ilmoitusvelvollisuudesta ja selkeyttämällä valtionavustuksen käyttöehtoja. Tarkastuksissa on myös havaittu, että kaikki puolueet eivät ole tehneet puoluetuen saajien kanssa valtionavustuslain edellyttämiä sopimuksia varojen käytöstä. Oma ongelmansa on myös se, voiko puolueiden valtionavustusta ylipäänsä välittää osakeyhtiöille, säätiöille ja osuuskunnille, joita ei mainita puoluelaissa.

Valvonnan aukot ja kehittämistarpeet

Säätiöt ovat perinteisesti olleet puolueiden tärkeitä rahoittajia. Säätiöiden valvonta kuuluu Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Silloin kun säätiö on ilmoitettu puolueen lähiyhteisöksi, myös VTV valvoo ja tarkastaa säätiön taloudellista toimintaa ja sitä koskevan ilmoitusmenettelyn asianmukaisuutta. Yhdistämällä PRH:lle ja VTV:lle ilmoitetut tiedot saa monipuolisen kuvan puoluerahoituksen kanavista.

Vaali- ja puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä rajoittaa se, että suurin osa säätiöistä ja tuhannet puolueyhdistykset jäävät VTV:n tarkastusoikeuden ulkopuolelle. VTV:llä ei ole tarkastusoikeutta puolueiden paikallisyhdistyksiin eikä nuoriso- ja eläkeläisjärjestöihin.  Asian merkitys on todettu VTV:n lähiyhteisötarkastuksissa muun muassa pääkaupunkiseudulla, Kainuussa, Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa. Puolueilla on puoluelakiin perustuva velvollisuus huolehtia, että puolueperheeseen lukeutuvat yhdistykset ja järjestöt tekevät ajantasaiset ilmoitukset saamistaan tuista, mutta käytännössä niiden on hankala valvoa itsenäisten organisaatioiden toimintaa. Osa puolueista onkin ilmoittanut lisäävänsä yhteydenpitoa ilmoitusvelvollisiin läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Vuonna 2015 tehdyn säätiölain muutoksen myötä säätiöiden on täytynyt ilmoittaa tilinpäätöksessään myös lähipiirikytköksensä. Lakimuutoksen jälkeen on entistä helpompi jäljittää esimerkiksi säätiön avustuskohteita, mikä voi tuoda esiin aiemmin piiloon jääneitä rahavirtoja. Säätiö on voinut tukea esimerkiksi puolueen paikallisyhdistystä, joka puolestaan on jättänyt tekemättä lain edellyttämän ilmoituksen saamastaan tuesta.

Säätiöiden ja lähiyhteisöjen toimintakertomukset ja tilinpäätökset ovat usein suurpiirteisiä. Avustuskohteita ei kerrota yksilöidysti. Sama asia on havaittu lähiyhteisöjen puoluerahoitustarkastuksissa, mutta niissä tarvittavat erittelyt saadaan lähiyhteisön kirjanpidosta.

Puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä lakimuutoksilla: puolueiden paikallisyhdistykset, nuoriso- ja eläkeläisjärjestöt sekä säätiöt tulisi velvoittaa julkistamaan tilinpäätöksensä tai toimittamaan ne viranomaisille. Lisäksi puolueiden lähiyhteisöjen ja säätiöiden pitäisi eritellä antamansa avustukset tilinpäätöksessään ja säätiöiden vielä toimintakertomuksessaan. Puolueen lähiyhteisön on esitettävä erittely lähiyhteisön saamistaan tuista. Kokemus on osoittanut, että lähiyhteisöt eivät enää juurikaan saa tukea, vaan niiden tuotot kertyvät ennen kaikkea sijoitustoiminnasta ja palvelutehtävistä.

Nykytilanteessa poliittiset toimijat voivat saada valtion rahoitusta useaa eri kautta. Tätä kutsutaan rahoituksen monikanavaisuudeksi. Siitä aiheutuu kuitenkin paljon hallinnollista työtä, joka olisi vältettävissä, jos esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso- ja puoluearkistojen avustukset sekä puoluetuki kytkettäisiin toisiinsa.

Vaaleissa ehdolla olevan tulee lain mukaan tehdä saamastaan rahoituksesta ennakkoilmoitus. Ennakkoilmoitukset ovat kuitenkin alustavia ja näin ollen suuntaa antavia. Jos ehdokas tulee valituksi, VTV:n on  mahdollista tarkastaa hänen tekemänsä ennakkoilmoitus. Tarvittaessa vaalirahoitusilmoituksen oikeellisuutta varmistetaan valituksi tulleen henkilökohtaisista tiliotteista, sillä laki ei edellytä ehdokkaalta omaa kirjanpitoa eikä erillistä kampanjatiliä. Valituilta ei voi vaatia vertailutietoa eikä velvoittaa heitä toimittamaan lisätietoja. Vaalirahailmoitukset perustuvat arvioon, joten niihin sisältyy aina arviointivirheen mahdollisuus. Tiedot vaalirahoituksesta voivat myös jäädä epätarkoiksi.