Vuosikertomuksessa esitetään johtopäätökset tarkastusten tuloksista ja yhteenvetotiedot eduskunnan kannalta tärkeimmistä havainnoista. Lisäksi arvioidaan, mihin toimiin tarkastusvaliokunnan mietintöihin perustuvat eduskunnan kannanotot ovat johtaneet. Kertomuksessa esitetään myös katsaus tarkastusviraston toimintaan ja sen vaikuttavuuteen varainhoitovuonna 2009.
Pääasiallinen sisältö
Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa toiminnastaan seurataan tarkastusvaliokunnan mietintöjen perusteella eduskunnan hyväksymien kannanottojen toteutumista. Kannanottojen toteutumisen seuranta lopetetaan, kun asiassa on ryhdytty riittäviin toimiin tai asia on luonteeltaan pysyvä, ja aihealue on sen vuoksi merkittävässä osassa viraston tarkastustoimintaa. Tuottavuusohjelman toteuttamiseen sekä julkisen hallinnon IT-toiminnan kehittämiseen liittyvien kannanottojen toteutumisen seuranta toteutetaan siten jatkossa osana viraston jatkuvaa tarkastustoimintaa.
Valtion kassanhallintaa koskeneen eduskunnan kannanoton perusteella talousarvioon sisällytettiin mahdollisuus jättää tietyin edellytyksin momentille budjetoitua lainaa nostamatta. Tämän jälkeen on asetettu työryhmä, joka on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi perustuslain 84.2 §:n muuttamiseksi. Luonnos hallituksen esitykseksi ottaa huomioon eduskunnan kannanoton tavoitteet.
Julkisen hallinnon IT-toiminnan ministeriötasoinen kehittäminen on koottu valtiovarainministeriöön vuonna 2009 käynnistettyyn Sähköinen asiointi ja demokratia -ohjelmaan. IT-toiminnan kehittämisen osalta tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että valtiovarainministeriön voimavarat suunnataan IT-toiminnan strategiseen johtamiseen ja lainsäädännön kehittämiseen siten, että usean ministeriön välinen toiminta vastaa valtion tuottavuusohjelman mukaisia tavoitteita.
Julkisen sektorin tuottavuuskehityksestä huolehtiminen on kansantalouden toimivuuden kannalta erittäin tärkeää julkisen palvelusektorin muodostaessa lähes viidenneksen Suomen kansantaloudesta. Valtion tuottavuusohjelman ongelma on, että valtion tuottavuusohjelmalla ei pystytä merkittävästi vaikuttamaan julkisen talouden menopaineita hillitsevästi. Valtion tuottavuusohjelman perusteluiden heikkoutena on se, että julkisen talouden kokonaistilanteeseen perustuvissa laskelmissa ei ole huomioitu valtio- ja kuntasektorin itsenäistä vaikutusta. Kuntasektori on sekä henkilöstömääränsä että menojen kasvun osalta ratkaisevassa asemassa, kun pyritään vastaamaan julkisen talouden haasteisiin tuottavuutta kehittämällä. Valtion tuottavuusohjelmassa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota siihen, että henkilöstö vähenisi tuottavuutta lisäävien toimenpiteiden ansiosta. Käytännössä henkilötyövuosia on usein täytynyt vähentää ennen kuin tuottavuustoimenpiteen vaikutukset ovat ehtineet realisoitua, koska euromääräinen vähennys on sisällytetty määrärahakehykseen etupainotteisesti.
Valtion talousarviotaloudessa on välttämätöntä sovittaa yhteen käytettävissä olevat voimavarat ja toimintaa koskevat tavoitteet. Yhteensovittaminen tapahtuu tulosohjauksessa sopeuttamalla yhteen toiminnan vaikuttavuudelle ja palvelukyvylle asetettavat tavoitteet ja taloudellisuuden ja tuottavuuden kehittämiseen liittyvät vaatimukset. Tulosohjausta tulee siten hyödyntää tavalla, joka mahdollistaa hallituksen strategisten ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden muuntamisen konkreettiseksi ja realistiseksi käytännön toiminnaksi tietoisina kustannuksista. Valtion oman toiminnan tuottavuustoimenpiteet eivät riitä koko julkisen talouden ja palvelutuotannon tehostamisen tarpeisiin. Tämän vuoksi julkisen sektorin tuottavuustyö tulee ulottaa myös kuntien toimintaan ja talouteen.
Politiikkaohjelmien avulla on tuettu sektorirajat ylittävien toimenpiteiden yhteistyötä niiden valmistelussa ja toteutuksessa. Politiikkaohjelmien nykyisen soveltamistavan perusedellytyksiin ja ohjelmajohdolle annettuihin vaikuttamisen välineisiin liittyvien ongelmien takia politiikkaohjelmia ei ole perusteltua jatkaa nykyisenlaisin toteutusedellytyksin. Politiikkaohjelmien rinnalle tai tilalle horisontaaliseen valmisteluun tulisi kehittää uusia keinoja.
Horisontaalisen ohjausjärjestelmän ja kustannustietoisuuden merkitys nousivat korostuneesti esille maankäytön suunnitteluun kohdistuneessa tarkastuksessa. Yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavat useiden eri sektoreiden toimet, mutta yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on asetettu vain ympäristöministeriön vastuulle. Asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle suuntautuva laaja rakentaminen kasvukeskuksissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla ja jo kaavoitettujen tonttien rakentamattomuus hajauttavat yhdyskuntarakennetta, mistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia julkiseen talouteen ja lisääntyvän liikenteen seurauksena kasvavia ilmastokustannuksia.
Kustannustietoisuuden ja toiminnan vaikuttavuuden näkökulmat ovat korostuneet sekä Euroopan unionin kansallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen että lainsäädännön laatuun liittyvissä tarkastushavainnoissa. Euroopan unionin kansallisten mahdollisuuksien kustannustehokkaan hyödyntämisen näkökulmasta olisi syytä arvioida, huomioiden Suomen asema unionin nettomaksajana, olisivatko alue- ja rakennepolitiikan tavoitteet Suomen osalta toteutettavissa tehokkaammin kansallisin toimenpitein kuin unionin talousarvion ja ohjelmien kautta toteutetulla tuella. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotukia ei ole sovitettu yhteen eri sektoreiden uusien julkisten tukijärjestelmien kanssa, joten lainsäädännön laadun ja verojärjestelmän kattavuuden näkökulmasta tulisi sekä säätiölaki (109/1930) että tuloverolain (1535/1992) yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskeva sääntely uudistaa. Uudistettaessa tulee ottaa huomioon paremman sääntelyn lainsäädännön selkeyttä ja lainsäädännön tietoon perustumisen merkitystä korostavat periaatteet sekä verojärjestelmän kattavuuden tavoite.
Lisätietoja
Liitetiedostot
