Historia

Tulosta sivu

Historia

Valtiontalouden tarkastuksella on pitkä historia

Valtiontalouden tarkastusvirasto on vanhin valtiontaloutta ja valtion taloudenhoitoa tarkastava instituutio Suomessa.

Valtiontalouden tarkastuksen historia ulottuu Ruotsin vallan aikaan. 1500-luvulla perustettiin kamarineuvosto valvomaan kruunun finanssihallintoa. Se hoiti verojen kannon, maksuliikenteen ja kirjanpidon sekä tarkasti kruunun tilit. Vähitellen alkoi hahmottua valtion keskuskirjanpito sekä ajatus, että finanssihallinto sidotaan vuotuiseen budjettiin. Vuonna 1695 finanssien valvontaan perustettiin oma virasto, Kamarirevisio (vuodesta 1799 Kamarioikeus), joka myös tuomitsi valtiontalouden hoidossa tapahtuneet rikokset.

Venäjän alaisuudessa Suomessa säilyi Ruotsin vallan aikainen hallinto ja instituutiot pääpiirteissään. Autonomian ajan alussa veronkannon ylivalvonta ja tilintarkastus kuuluivat senaatin kamaritoimituskunnan alaiselle revisionikonttorille. Vuonna 1824 senaatti perusti uuden itsenäisen viraston, Yleisen revisionioikeuden, johon revisionikonttori siirrettiin. Virasto tarkasti valtion tilit, käsitteli havaitut väärinkäytökset sekä nosti mahdolliset syytteet.

Itsenäistyminen – eduskunta saa oikeuden valvoa valtiontalouden hoitoa

Itsenäistyneessä Suomessa parlamentaarisuudesta tuli tärkeä periaate: ylin valta on kansalla, jota edustaa eduskunta. Eduskunta sai oikeuden paitsi tarkastaa finanssihallintoa, myös saattaa hallitus vastuuseen valtiontalouden hoidosta.

Vuonna 1919 voimaan tulleessa hallitusmuodossa luotiin perusta valtiontalouden ulkoiselle finanssivalvonta- ja tarkastusjärjestelmälle. Sen 71. pykälässä säädettiin, että hallinnollista valtiontalouden tarkastusta suorittaa revisiolaitos ja parlamentaarista valtiontalouden valvontaa eduskunnan valitsemat valtiontilintarkastajat.

Hallitusmuodon mukainen Revisiolaitos aloitti toimintansa vuonna 1924. Se teki suurelta osin numerotarkastusta – siis tarkasti, olivatko laskutoimitukset oikein, olivatko tileissä esiintyvät numerot määräysten ja tosiasioiden mukaiset, olivatko tositteet oikeat ja täyttivätkö ne määräykset.

Jatkosodan aikana 1941 perustettiin Sotatalouden tarkastus -virasto helpottamaan Revisiolaitoksen työtä. Toinen maailmansota muutti valtiotaloutta: puolustusmenot kasvoivat, ja valtion piti keskittää voimavaroja siirtoväestä huolehtimiseen, ravinnon ja muiden perustarvikkeiden hankintaan ja jakeluun sekä valtion velkaan. Sotatalouden tarkastus lakkautettiin 1947.

Valtiontalouden tarkastusvirasto perustetaan 1947

Sotien välisenä aikana julkinen talous laajeni jatkuvasti ja kehittyi. Vuonna 1931 oli säädetty laki, joka antoi valtiolle oikeuden yhtiöittää teollisuuslaitoksiaan. Monia valtion tehtäviä oli myös annettu muiden kuin valtion viranomaisten hoidettavaksi. Näihin Revisiolaitoksen tarkastus ei ulottunut.

Sodan jälkeen todettiin, että Revisiolaitoksen pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota asiatarkastukseen sekä siihen, että taloutta hoidettiin tarkoituksenmukaisesti. Vuonna 1947 säädettiin laki valtiontalouden tarkastusvirastosta, ja virasto aloitti toimintansa seuraavan vuoden alussa.

Uusi virasto heijasteli valtion taloudenhoidon valvonnassa 1900-luvun alkupuolella tapahtunutta kehitystä. Virastot alkoivat valvoa sisäisesti kirjan- ja tilinpidon oikeellisuutta, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto keskittyi asia- ja tarkoituksenmukaisuustarkastukseen ja budjettivalvontaan. Tarkastusviraston valvonnan ulkopuolelle jätettiin Suomen Pankki, postisäästöpankki, Kansaneläkelaitos sekä Valtion Metallitehdas eli Valmet. Näitä valvoivat muut tahot. Tarkastusvirasto ei myöskään valvonut eduskunnan taloudenhoitoa tai rahastoja.

Tarkastusoikeudet laajenevat 1990-luvulla

Vuonna 1991 uudistettiin hallitusmuodon valtiontaloutta koskevia säännöksiä. Uudistetussa säännöksessä todettiin, että valtion taloudenhoidon ja talousarvion noudattamisen tarkastamista varten on valtiontalouden tarkastusvirasto. Muutos ei vaikuttanut tarkastusviraston asemaan, tehtäviin tai toimivaltuuksiin.

Tarkastusviraston tehtävät ja organisaation tarkemmin määrittelevä asetus valtiontalouden tarkastuksesta uudistettiin vuonna 1993, jolloin valtion vakuusrahasto ja sitä myöten pankkituki tulivat tarkastusviraston tarkastuksen alaiseksi.

Tarkastusviraston tarkastusvaltuuksia muutettiin vuonna 1995, kun Euroopan unionin jäsenyyden myötä säädettiin laki valtiontalouden tarkastusviraston ja valtiontilintarkastajien oikeudesta tarkastaa Suomen ja EU:n välisiä varainsiirtoja.

VTV siirretään eduskunnan yhteyteen vuonna 2001

Tarkastusviraston edeltäjät ovat kaikki toimineet valtiovarainministeriön tai sitä vastaavan senaatin osaston alaisuudessa. Järjestelyä oli alettu pitää ongelmallisena 1960-luvulla, sillä hallinnossa ylemmällä viranomaisella on valta valvoa ja puuttua alemman viranomaisen toimintaan. Tarkastusvirastosta haluttiin tehdä riippumaton.

Vuonna 2001 tarkastusvirastosta tehtiin eduskunnan yhteydessä toimiva itsenäinen virasto. Vuoden 2000 perustuslaissa annettiin 90. pykälän 2. momentissa perussäännös, jonka mukaan ”Valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastusviraston asemasta ja tehtävistä säädetään tarkemmin lailla.” Saman pykälän 3. momentin perusteella tarkastusvirastolla on oikeus saada viranomaisilta ja muilta valvontansa kohteina olevilta tehtävänsä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot. Vuonna 2001 astui myös voimaan laki valtiontalouden tarkastusvirastosta, jossa säädetään yksityiskohtaisemmin viraston asemasta, organisaatiosta, tehtävistä ja raportoinnista.