Oikeus puhtaaseen ympäristöön löytyy sekä Suomen että monen muun maan perustuslaeista. Silti YK:n heinäkuinen päätös tunnustaa se ihmisoikeudeksi on merkittävä. Ympäristötarkastamisen ja ihmisoikeuksien välisiä yhteyksiä ei ole tutkittu kunnolla. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet voivat olla avainasemassa ihmisoikeusnäkökulmien sisällyttämisessä ympäristökysymyksiin. Ympäristötarkastukset voivat vauhdittaa oikeutta terveelliseen ympäristöön.
Kirjoittaja: Kira Nicole Kolesnik
Jos joku olisi kysynyt minulta vuosi sitten, mitä ympäristötarkastaminen on, ei minulla olisi ollut paljon sanottavaa. Vastaavasti jos joku olisi silloin kysynyt, mikä on ympäristötarkastuksen ja ihmisoikeuksien suhde, olisi minulla todennäköisesti ollut vielä vähemmän annettavaa.
VTV johtaa parhaillaan tarkastusvirastojen globaalia ympäristötyöryhmää (INTOSAI WGEA), joka pyrkii lisäämään ympäristöpolitiikan vaikuttavuutta ja julkisten varojen tehokkaampaa käyttöä. Nyt kun olen vuoden ajan sukeltanut syvälle ympäristötarkastuksen maailmaan INTOSAI WGEA:n kautta, olen valmis tarkastelemaan näitä kysymyksiä “ihmisoikeuslinssien” läpi.
Mitä on ympäristötarkastaminen?
Ylimmät tarkastusvirastot ovat riippumattomia julkisia elimiä, jotka pitävät valtionhallintoa tilivelvollisena julkisten varojen käytöstä. Kansainvälisesti ympäristötarkastuksilla tarkoitetaan ympäristöpolitiikan toimeenpanon arvioimista. Tarkastusvirastot voivat esimerkiksi tarkastaa, onko valtiolla suunnitelmaa kansainvälisen ilmastorahoituksen kohdentamiseksi tai onko rahoitus tuloksellista. Yhtenä lähtökohtana tässä voivat toimia Pariisin sopimuksen yhteydessä tehdyt sitoumukset.
Tarkastusvirastot voivat tarkastaa ympäristöön liittyvää rahoitusta, lainsäädännön noudattamista tai ympäristötoimien tehokkuutta. Tarkastusvirastot asettavat valtionhallinon vastuuseen toiminnastaan ja antavat suosituksia toiminnan parantamisesta. Näin ne voivat vaikuttaa puhtaan, terveellisen ja kestävän ympäristön toteutumiseen.
Viime vuosina ympäristöstä on tullut yhä tärkeämpi tarkastusten kohde, koska maailma on havahtumassa entistä vakavampaan ympäristö- ja ilmastokriisiin. Tarkastusvirastot ovat myös hyödyntäneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t) tarkastusaiheena ja tarkastuskriteerien lähteenä. Koska kestävän kehityksen tavoitteet ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä päämääriä, ovat ne myös välineitä, jotka kannustavat näkemään kestävään kehitykseen liittyviä elementtejä laajoina ja valtioiden rajojen ylittävinä haasteina.
Onko ympäristötarkastuksilla ja ihmisoikeuksilla keskinäinen yhteys?
Uskallan väittää, että kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistuminen tarkastuksissa ja erityisesti ympäristötarkastuksissa edistää sekä ympäristönsuojelua että ihmisoikeuksia. Tämä johtuu siitä, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan yhdistää eri ihmisoikeuksien toteutumiseen. Esimerkiksi oikeus terveyteen voidaan liittää seuraaviin ympäristöä koskeviin kestävän kehityksen tavoitteisiin: puhdas vesi ja sanitaatio (SDG 6), vastuullinen kulutus ja tuotanto (SDG 12), ilmastotoimet (SDG 13), elämä veden alla (SDG 14) ja elämä maan päällä (SDG 15). Lisäksi ympäristöä koskevat kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät myös oikeuteen riittävään elintasoon: ruokaan, veteen ja asuntoon. Kestävän kehityksen tavoitteet toteuttavat oikeutta elämään, joka on ihmisoikeuksista perustavin.
Vuosi 2022 oli historiallinen vuosi ihmisoikeuksien ja ympäristön välisessä suhteessa. Heinäkuussa YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa ihmisoikeudeksi tunnustettiin oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Toisin sanoen päätöslauselma toi vihdoin esiin sen tosiasian, että ympäristöstä huolehtiminen hyödyttää sekä ihmisiä että luontoa. Ympäristöä koskevat kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät luonnostaan myös tämän ”uuden” ihmisoikeuden toteuttamiseen.
Vaikka ihmisoikeudet ja ympäristö liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ovat ne usein myös jännitteisessä suhteessa keskenään. Tämä jännite on myös tärkeää tuoda esiin. Ihmisoikeuspolitiikka on ollut vuosikymmeniä erittäin ihmiskeskeistä. Esimerkiksi juomavettä tai ruokaa koskevan ihmisoikeuden asettaminen etusijalle voi johtaa sellaisten luonnonvarojen ylikulutukseen, jotka eivät uusiudu. Toiveena on, että tulevaisuuden ihmisoikeuspolitiikka ja ympäristötoimet ottavat huomioon näiden kahden välisen tiiviin yhteyden. Kestävän kehityksen tavoitteissa tunnistetaan hyvin tämä keskinäinen yhteys.
Onko ihmisoikeuksilla paikka ympäristötarkastuksissa?
On varmasti monia mielipiteitä siitä, voidaanko ihmisoikeusnäkökulma sisällyttää ympäristötarkastukseen. Väitän kuitenkin, että on mahdollista tutkia yhteyttä ihmisoikeuksien ja ympäristötarkastuksen välillä ja että tässä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden yhteys ihmisoikeuksiin voivat toimia oivallisena apuna.
Mielestäni mikä tahansa toimi, jossa tarkastetaan ympäristöön liittyvää rahoitusta, lainsäädännön noudattamista tai ympäristötoimien tuloksellisuutta edistää myös nyt vihdoin tunnustettua oikeutta puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Se, että maailma on herännyt tunnustamaan oikeuden terveeseen ympäristöön, sekä kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistuminen, herättävät tulevaisuuden toivoa.
Olen tehnyt vuoden töitä ympäristötarkastuksen parissa, joten tiedän siitä nyt hieman enemmän. Ehkä jopa sen verran, että kokemukseni pohjalta olen kiinnostunut selvittämään ja tutkimaan lisää ihmisoikeuksien ja ympäristötarkastamisen välistä suhdetta. Toiveeni on, että jatkossa myös ympäristötarkastukset omalta osaltaan edistäisivät oikeuttamme puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön.
Kira Nicole Kolesnik on toiminut projektiasiantuntijana VTV:n johtaman globaalin ympäristötarkastamisen työryhmän sihteeristössä. Hänellä on maisterintutkinto ihmisoikeustieteissä (LLM).