Kestävä kehitys: yhteiset tavoitteet, erilaiset haasteet

Tulosta sivu

VTV:n apulaisjohtaja Vivi Niemenmaa työskenteli kuusi vuotta kansallisena asiantuntijana Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa (ETT). Tässä blogikirjoituksessa hän kertoo sekä kestävään kehitykseen liittyvistä kokemuksistaan että Bhutanissa ja Kuwaitissa antamansa koulutuksen yhteydessä saamistaan oivalluksista.

Olen seurannut keskustelua kestävästä kehityksestä yli 20 vuotta, jonka aikana aihetta koskevalla kansainvälisellä politiikalla on ollut sekä ylä- että alamäkiä. On silti ollut hieman yllättävää nähdä, kuinka ponnekkaasti YK:n vuonna 2015 hyväksymiä kestävän kehityksen tavoiteohjelmaa (Agenda 2030) ja 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta on tuotu mukaan kansainvälisiin keskusteluihin ja usein myös kansalliseen politiikkaan. Kestävän kehityksen tavoitteissa yhdistyvät onnistuneesti ympäristöpolitiikkaan painottuva, vuonna 1992 käynnistetty Rio-prosessi ja kehityspolitiikkaan painottuvat vuosituhattavoitteet.  Tavoitteet ovat selkeästi määriteltyjä, enkä menisi aliarvioimaan myöskään niiden erinomaisen graafisen esityksen voimaa.

Ylimpien ulkoisten tarkastusviranomaisten kansainvälinen järjestö INTOSAI (International Organisation of Supreme Audit Institutions) on sisällyttänyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuosien 2017–2022 strategiaansa. Yksittäiset tarkastusviranomaiset miettivät nyt, miten saavat kestävän kehityksen tavoitteet mukaan tarkastussuunnitelmiinsa.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan kestävän kehityksen tavoitteista. Tarkastajana kuulee joskus epäileviä kommentteja siitä, oletetaanko kenenkään oikeasti suhtautuvan niihin vakavasti. Itse asiassahan asia on juuri päinvastoin: kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat hyvän tilaisuuden asettaa hallitukset vastuuseen tärkeissä kokouksissa allekirjoitetuista papereista.

Kuva: YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Kuva aukeaa suuuremmaksi klikkaamalla.

Joidenkin mielestä kestävä kehitys kuulostaa liian idealistiselta tai epämääräiseltä. Kestävän kehityksen teoria ei ole kuitenkaan valtavan radikaali, sillä se hyväksyy taloudellisen kasvun ja uskoo teknologiseen innovaatioon. Konseptina kestävä kehitys pyrkii yhdistämään eri näkökulmia, aikahorisontteja ja maantieteellisiä mittakaavoja. Juuri tätä tarvitaan vakavien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kestävän kehityksen tavoitteiden herättämän kiinnostuksen vuoksi yksittäiset tarkastusvirastot eri maissa kaipaavat lisätietoa aiheesta. Heinäkuussa 2018 vedin kaksi koulutusta tarkastusviranomaisille kestävän kehityksen tavoitteista. Ensimmäisen koulutuksen pidin VTV:n edustajana yhdessä ylijohtaja Marko Männikön kanssa ja projektiasiantuntija Outi Jurkkolan avustuksella Bhutanin tarkastusvirastossa. Toisen koulutuksen pidin ETT:n edustajana Kuwaitin tarkastusvirastossa.

Esimerkit ja niiden paikallinen tulkinta

Koulutusta suunnitellessani minun on suhteellisen helppoa kerätä politiikkaan ja tarkastuksiin liittyviä esimerkkejä. Paljon haastavampaa on yrittää sopeuttaa kestävyysasioita paikallisiin oloihin. Siksi yritän aina painottaa puhuvani eurooppalaisesta näkökulmasta ja sen lisäksi vielä pohjoismaisella maailmankatsomuksella. Pyydänkin kuuntelijoita haastamaan minut, jos jotkut esimerkit tuntuvat heistä kummallisilta.

Kuva: Bhutanin tarkastusvirastoa kouluttamassa, Vivi Niemenmaa eturivissä keskellä.

Toisin kuin YK:n vuosituhattavoitteet, kestävän kehityksen tavoitteet koskevat kaikkia maita. Siksi kunkin maan tulisi tulkita niitä oman maansa olosuhteiden mukaan. Ensi silmäyksellä esimerkiksi nälän poistamista koskeva tavoite 2 voi vaikuttaa vähemmän oleelliselta kehittyneille maille. Asiaan tarkemmin paneutumalla voi kuitenkin ymmärtää, että siihen liittyvät muun muassa ravitsemus ja kestävä maatalous. Puhtaan veden saantia ja sanitaatiota koskeva tavoite 6 puolestaan voi valtion tilanteesta ja resursseista riippuen liittyä perussaniteettitilojen järjestämiseen tai esimerkiksi lääkejäämiä tai mikromuoveja poistavaan seuraavan sukupolven jätevedenkäsittelyyn.

Suomessa taloudellisen kestävyyden haasteet liittyvät väestön ikääntymiseen ja huoltosuhteeseen. Bhutanilaiset kollegani sen sijaan nimesivät nuoren väestön ja nuorten työttömyyden suurimmaksi ongelmaksi heidän 800 000 asukkaan maassansa.

Bhutan on ’hiilinegatiivinen’ maa, joka vie suuren osan vesivoimastaan Intiaan. Neljän miljoonan asukkaan Kuwaitilla taas on lähes 10 prosenttia maailman öljyvaroista. Koulutuksen aikana Pohjois-Eurooppa kärsi poikkeuksellisesta lämpöaallosta ja metsäpaloista. Kuwaitin huolella ilmastoiduissa rakennuksissa 47 asteen ulkolämpötila ei tunnu missään. Sen rinnalla pohjoiset maat vaikuttavat varautuneen huonosti äärimmäisiin lämpöaaltoihin.

Kuva: SAB Kuwait

Tärkeä kysymys kuuluu, miten tässä yhteydessä tulisi suhtautua hiiliriskiin. Pystyin vain viittaamaan fossiilisiin polttoaineisiin liittyviin tulevaisuuden riskeihin, öljyn tuotannosta tulevaisuudessa saatavien varojen investointiperiaatteisiin, uusiutuvaan aurinkoenergiaan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin muuttoliikkeeseen.

Missä ovat tulevat sukupolvet?

Kestävyydestä ei voi puhua vakavasti painottamatta pitkän aikavälin näkökulmaa ja yhdistämättä ympäristö-, talous- ja sosiaalisia näkökohtia. Olen huomannut, että tarkastusviranomaiset eivät ota pitkän aikavälin näkökulmaa riittävän hyvin huomioon. Tämä on minusta huolestuttavaa tulevien sukupolvien näkökulmasta.

Tarkastusviranomaisten tulisi kysyä hallinnoiltaan, sisältyykö niiden kestävyystavoitteisiin tulevaisuuspainotteinen ajattelu ja pitkän aikavälin riskiarviointi. Toisaalta tarkastusviranomaisten tulisi kysyä itseltään, mihin ajanjaksoon niidet arviot ja suositukset perustuvat. Jos kestävä kehitys halutaan ottaa vakavasti, seuraava monivuotinen rahoituskehys tai seuraava viisivuotissuunnitelma eivät riitä alkuunkaan.

Yksi tähän liittyvä kiinnostava esimerkki on Bhutanin ylimmän ulkoisen tarkastusviranomaisen, kuninkaallisen tarkastusviraston, mandaatti, johon sisältyvät kaikki julkiset varat ja resurssit, luonnonvarat mukaan luettuina. Tällainen mandaatti on huomattavasti länsimaissa totuttua laajempi eivätkä sitä rajoita mitkään organisaatiorajat. Se voi myös auttaa laajentamaan näkökulmaa vuosittaisten menojen tarkastamisesta pitkän aikavälin näkökohtiin ja ehkä jopa sisällyttämään luonnonvarat valtioiden kirjanpitoon.

Yllättävät kytkökset

Kestävän kehityksen koulutuksen suosikkiosuuteni on kytkösten löytämiseen liittyvät tehtävät ja niiden pohjalta syntyvä keskustelu. Miten esimerkiksi kansanterveys ja fossiiliset polttoaineet liittyvät toisiinsa? No – fossiilisilla polttoaineilla kulkevilla ajoneuvoilla liikkumisen helppous ja mukavuus lihottavat ihmisiä yhä useammassa maassa.

Ilmansaasteet nostavat ilmeisesti valtavasti terveydenhuollon kustannuksia. Mikseivät hallitukset kiinnitä tähän enempää huomiota ja miksi terveydenhuoltoala vaikenee näistä ongelmista? Toinen esimerkki on pyrkimys lisätä uusiutuvan energian käyttöä, joka on saattanut johtaa kehitysmaissa öljykasviviljelyn myötä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka läpinäkyviä tässä suhteessa ovat olleet ne rahastot, joiden kautta kansainvälistä rahoitusta virtaa yhä enemmän. Ja viimeinen esimerkki: sukupuolten tasa-arvoa koskevat kysymykset voidaan liittää mihin tahansa politiikan alaan, kuten Ruotsin feministisen ulkopolitiikan malli osoittaa.

Tietoisuus kestävää kehitystä koskevista asioista vaihtelee eri maissa. On monenlaisia esimerkkejä, jotka voivat avata silmämme ja johtaa uudenlaiseen ajatteluun – ja tarkastukseen: ekosysteemipalvelujen rahallisesta arvosta ja pienten mehiläisten pölytystoiminnan suuresta taloudellisesta merkityksestä aina sukupuolten tasa-arvoa tai ilmastoa koskevien kysymysten sisällyttämiseen kaikkeen politiikkaan ja toimintaan tai tarkastusviranomaisten mahdollisuuksiin toimia roolimalleina toimistokäytäntöjen viherryttämisessä.

Neljä toimintatapaa kestävän kehityksen tavoitteiden tarkastuksessa (INTOSAIn strategia 2017–2022):

  • arvioida hallinnon valmiutta toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita,

  • tehdä tuloksellisuustarkastuksia, jotka koskevat tiettyihin kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä hallituksen avainohjelmia,

  • arvioida ja tukea kestävän kehityksen tavoitteen 16 – erityisesti tehokkaita, vastuullisia ja läpinäkyviä instituutioita koskevan alatavoitteen 16.6 – ja kumppanuuksia ja toteutustapoja koskevan tavoitteen 17 toteutumista,

  • toimia läpinäkyvän ja vastuullisen toiminnan roolimallina omassa toiminnassaan – tarkastustoiminta ja tarkastuskertomusten kirjoittaminen mukaan lukien.

Blogiteksti on lyhennelmä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ECA Journal -lehden 3/2019 julkaisemasta artikkelista (pdf).

 

Kategoriat