Valtion organisaatioissa on yhä vaihtelevat valmiudet suojautua niihin kohdistuvilta korruptioriskeiltä, vaikka asiassa on myös edistytty. Organisaatioiden olisi lujitettava omaan toimintaansa kohdistuvien korruptioriskien tunnistamista.
Tarkastus kohdistui valtion virastojen ja laitosten edellytyksiin torjua korruptiota tuloksellisesti. Korruption torjunta ymmärretään tarkastuksessa kokonaisuutena, joka kattaa korruption ehkäisemiseen, tunnistamiseen, havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen pyrkivät toimet organisaatioiden sisällä. Tarkastuksessa selvitettiin lisäksi, onko kansallinen korruptionvastainen strategia toimenpideohjelmineen vahvistanut edellytyksiä torjua korruptiota.
Tarkastus tehtiin, koska korruption torjunta edistää julkisen talouden kestävyyttä ja rakentaa luottamusta julkiseen hallintoon ja oikeusvaltioon. Korruptio nakertaa varainkäytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jolloin sen epäsuora valtiontaloudellinen merkitys voi olla huomattava.
Valtion virastoissa ja laitoksissa on usein vain rajatut valmiudet tunnistaa ja havaita korruptiota. Tarkastuksen tulokset viittaavat siihen, ettei korruptioriskien arviointi ole kovin vakiintunutta ja voi jäädä melko ohueksi. Joissain organisaatioissa oli epätietoisuutta siitä, miten mahdollisista korruptioepäilyistä tulisi ilmoittaa.
Valtionhallinnon toimijoiden olisi lujitettava korruptioriskien tunnistamista osana riskienhallintaansa. Myös yleisen korruptiotietoisuuden lisääminen viestinnän ja koulutuksen keinoin nousi esiin keskeisenä kehittämisalueena.
Korruption torjunnan merkittävin koordinoiva ohjausväline on kansallinen korruptionvastainen strategia ja sitä tukeva toimenpideohjelma. Koska korruption torjunta on hajautettua toimintaa eikä sitä tulosohjata yhtenäisesti, tämän asiakirjan merkitys yhteisten tavoitteiden ja toimien tienviittana korostuu. Kansallisen strategian ohjausvaikutus on ollut luonnollisesti merkittävintä niille toimijoille, joiden vastuulle siinä on osoitettu toimenpiteitä.
Lisätietoja
URN-tunniste