Tulosta sivu

Hiljattain julkaistussa tarkastuksessa VTV suositti kuntatalouden mikro- ja makro-ohjauksen koordinaation vahvistamista. Yksittäisten kuntien talouden kehitykseen voidaan kuitenkin vaikuttaa myös normiohjausta pehmeämmin keinoin. Yksi keino on lisätä vertailukelpoista tietoa ja levittää parhaita käytäntöjä aktiivisesti kuntien välillä.

Yksittäisten kuntien talouden ohjausta on kehitetty muuttamalla kuntalain taloutta ohjaavia kriteerejä esimerkiksi siitä, milloin kunta tai kuntayhtymä päätyy valtiovarainministeriön vetämään niin sanottuun arviointimenettelyyn. Kun arviointimenettelyyn päädytään, jotain on jo mennyt pieleen. Arviointimenettelyprosessin kehittämisen ohella kuntien taloutta voitaisiin nykyistä enemmän ohjata pehmeämmin keinoin ja näin ennalta ehkäistä taloudellisia vaikeuksia.

Monissa kunnissa ei välttämättä ole käytettävissä riittävää talousosaamista, joka tukisi päätöksentekoa. Esimerkiksi investointihankkeiden elinkaarikustannusten arviointi on usein tehty puutteellisesti. Myös kuntien tytäryhtiöiden hallitustyöskentelyssä on tuotu esiin heikkouksia muun muassa toimialaosaamisessa. Osaavan henkilöstön rekrytointi etenkin muuttotappioalueilla on haasteellista, ja vaihtelu kuntien talousosaamisessa vaikuttaa olevan suurta.

Voisiko ulkoisen tarkastuksen vahvistaminen tukea kuntatalouden ohjausta?

Yksi mahdollisuus tukea kuntataloutta voisi olla ulkoisen tarkastuksen vahvistaminen. Tällä hetkellä kuntien ulkoista toiminnan tarkastusta toteuttavat kuntien tarkastuslautakunnat kuntalain velvoittamina. Lautakuntien tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnan ja talouden tavoitteet kunnassa ja kuntakonsernissa toteutuneet ja onko toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Arvioinnin tulee olla objektiivista ja luotettavaa, ja sen tulisi tukea päätöksentekoa ja toiminnan kehittämistä. Arviointi tulisi kohdistaa tuloksellisuuden kannalta keskeisiin tavoitteisiin ja toimintoihin.

Nykyiseen järjestelmään liittyy kuitenkin sama resurssiongelma kuin itse päätöksentekoonkin – onko tarkastuslautakunnissa riittävästi asianmukaista osaamista? Lisäksi järjestelyyn liittyy jonkinasteinen objektiivisuusongelma, koska suurin osa tarkastuslautakuntien jäsenistä on kunnanvaltuutettuja ja siten mukana tekemässä päätöksiä tarkastusten kohdentamisesta.  Kykenevätkö jäsenet laittamaan päätöksenteossa ajamansa tavoitteet sivuun ulkoista tarkastusta suorittaessaan?

Tärkeää olisi kehittää kuntasektorin ulkoista tarkastusta toimintokohtaiseksi niin, että siinä olisi yksittäistä kuntaa laajempi näkökulma. Useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kuntien ulkoisesta tarkastuksesta vastaa maan ylin kansallinen tarkastusviranomainen. Tällöin tarkastuskohteeksi valikoituu tyypillisesti jokin keskeinen kuntien järjestämisvastuulla oleva tehtävä, jonka toteutuksen tuloksellisuutta tarkastellaan sopivan kokoisessa joukossa kuntia. Tällaisten kuntaryhmittäisten tarkastusten läpivienti mahdollistaa tehokkaasti parhaiden käytäntöjen leviämisen ja tuottavuuspotentiaalin hyödyntämisen.

Ulkoinen riippumaton arviointi tukee päätöksentekoa

Tarve palvelulähtöiselle, ulkopuoliselle riippumattomalle arvioinnille on aiemminkin tunnistettu. Sitä on pyritty eri toimialoilla ratkaisemaan eri tarpeista ja lähtökohdista käsin. Arviointitoimijoiden riippumattomuus ja tiedonsaantioikeudet eivät kuitenkaan vastaa täysin tarkastusviranomaisten vastaavia, eikä toimintaa ole lähtökohtaisesti järjestetty kattamaan kaikkea kuntien toimintaa.

Tarkastusviranomaisten työ on viime vuosina muuttunut yhä enemmän hallinnon kehittymistä tukevaan suuntaan, ja sillä pyritään tuottamaan päätöksenteon kannalta relevanttia tietoa oikea-aikaisesti. Tämä on yksi peruste sille, että tulevien maakuntien talouden tarkoituksenmukaisuuden tarkastus on Suomessa osoitettu Valtiontalouden tarkastusvirastolle.

Kuntien vahva itsehallinto rajoittaa valtion mahdollisuuksia vaikuttaa kuntatalouden kehitykseen. Asetettujen makrotason tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin, että myös kunnat sitoutuvat niihin vahvasti. Jos kuntien ulkoista toiminnan tarkastusta kehitettäisiin, kuntapäättäjille voitaisiin tarjota konkreettista tukea tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvä päämäärä olisi kuntapäättäjien ja riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan välinen yhteistyö, jota tehtäisiin kuntien tarpeista lähtien – laajempaa julkisen talouden näkökulmaa unohtamatta.