Liikaa rahaa?

Harvemmin valtion taloudessa huolta aiheuttaa liika raha. Myöskään Valtion Eläkerahaston tapauksessa varsinainen ongelma ei ole rahan suuri määrä vaan se, miten rahaston koon kehittyminen vaikuttaa rahaston toimintaan.

Kun Valtion Eläkerahastosta aikoinaan säädettiin lakia, ei asiaan kenties paneuduttu riittävästi. Ratkaisujen tekeminen sujui helpommin siirtämällä päätöksenteko tulevaisuuteen – mikä taitaa olla melko yleistä elämässä.

Valtio alkoi vuonna 1990 säästää ennakolta tulevia eläkemenoja varten. Valtion Eläkerahasto perustettiin tuolloin. Rahaston varojen karttuessa oli pohdittava sopivaa rahastoinnin tasoa, paljonko rahaa rahastossa tahdottiin pitää. Tätä tavoitetasoa nostettiin pikkuhiljaa, ja nykyinen tavoite asetettiin vuonna 2006, kun lakia Valtion Eläkerahastosta uudistettiin. Tuolloin säädettiin, että rahastoa kartutetaan, kunnes sen koko yltää 25 prosenttiin valtion eläkevastuusta. Säädös siitä, mitä tavoitteen saavuttamisen jälkeen tehdään, jäi kuitenkin tekemättä. Laissa todetaan ainoastaan, että kun tavoite on saavutettu, pitää päättää, mitä seuraavaksi tehdään.

Lakia säädettäessä tavoite tietysti tuntui kaukaiselta. Aika kuitenkin kuluu koko ajan, ja eläkerahasto on onnistuneesti kartuttanut säästettyjä eläkevaroja. Tällä hetkellä rahastossa on omaisuutta jo 20 miljardin euron verran. Laissa määritelty 25 prosentin tavoitekoko on enää muutaman prosenttiyksikön päässä. Myös yleinen taloustilanne vaikuttaa rahaston kehittymiseen, ja onkin mahdollista, että tavoite saavutetaan jo lähivuosina. On hyvä juttu, että tavoite saavutetaan. Mikä tässä siis on ongelma?

Rahastoissa tuotto ja riski ovat sidoksissa toisiinsa. Kun tavoite ollaan saavuttamassa, ei enää kannata ottaa riskiä sijoituksissa vaan on syytä valmistautua pitämään saavutettu tavoitekoko. Riskin vähentäminen tarkoittaa kuitenkin myös odotettavissa olevan tuoton laskua. Valtion omaisuuden hoidon kannalta tämä ei ole hyvä asia. Rahaston suuri, yli 20 miljardin omaisuus on hyvä säilyttää sellaisena, että se tuottaa jatkossakin entiseen malliin. Sijoittajana valtio katsoo olevansa ikuinen, ja siksi eläkerahastolle asetetun tavoitekoon ei tulisi vaikuttaa sijoitusstrategiaan.

Eläkerahastoon liittyvää päätöksentekoa on lykätty ymmärrettävistä syistä. Tavoitekoko on kuitenkin nyt jo niin lähellä, että aiheeseen on syytä tarttua. Asia on äärimmäisen merkittävä, ja siihen kytkeytyy monia suuria kysymyksiä. Yksi niistä on, minkä verran tuleviin eläkkeisiin on syytä säästää. Onko 25 prosentin rahastointiaste sopiva? Toisaalta on ratkaistava, miten toimitaan, kun tavoite saavutetaan. Vaihtoehtoja on varmasti useita. Lopetetaanko rahastoon säästäminen? Kasvatetaanko rahastosta talousarvioon tehtävää siirtoa, joka tällä hetkellä on 40 prosenttia maksettavista eläkkeistä?

Valtion eläkerahaston omaisuuden määrää on kasvatettu onnistuneesti. Tästä on noussut esiin uusia kysymyksiä, jotka olisi ratkaistava ajoissa. Ratkaisujen tekeminen vaatii laajaa harkintaa ja eri toimijoiden huomioimista. Päätöstä ei kannata tehdä hätiköiden. Sen vuoksi toimeen olisi syytä ryhtyä pian.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on vastikään julkaissut tarkastuksen valtion rahastojen pääoman hoidosta. Tarkastuksessa käsitellään Valtion Eläkerahastoa, Maatilatalouden kehittämisrahastoa ja Valtion asuntorahastoa. Tutustu tarkastukseen: Valtion rahastojen pääoman hoito.

Kategoriat