Talouspolitiikalla on taltutettava koronan vaikutukset talouteen

Koronaviruspandemia aiheuttaa yhtäaikaisen kysyntä- ja tarjontashokin globaaliin talouteen. Sen merkittävimmät kustannukset syntyvät pandemian pysäyttämistoimista. Taloudellinen kriisi on ainakin kaksivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa rajoitustoimet Suomessa ja kauppakumppanimaissa hyydyttävät koti- ja vientimarkkinat ja estävät tavanomaisen elvyttävän finanssipolitiikan. Kun rajoitustoimenpiteet lievittyvät, alkaa toinen vaihe, jolloin tarjonta ja kysyntä elpyvät. VTV aloittaa blogisarjan, jossa pureudutaan koronaviruspandemian taloudellisiin vaikutuksiin.

Niin tarpeellisia kuin rajoitustoimet ovatkin terveydenhuoltojärjestelmän ja väestön suojaamiseksi, Suomen taloudelle aiheutuvaa shokkia ne kuitenkin voimistavat lyhyellä aikavälillä. Alkuperäisen shokin lisäksi omat ja kauppakumppanimaiden[1] rajoitustoimenpiteet vähentävät liiketoimintaa rajusti. Suomi on tässä yhteydessä – pienenä avotaloutena, joka vie sijoitushyödykeitä maailmalle – erityisen haavoittuvassa asemassa. Oheisessa kuviossa hahmotellaan koronashokin suoria ja epäsuoria vaikutuksia Suomen talouteen.

Koronaviruspandemian aiheuttamat karanteenit sekä koulujen ja palveluelinkeinojen sulkemiset vähentävät työn tarjontaa ja johtavat tuotantoseisokkeihin. Koronaviruspandemia aiheuttaa samaan aikaan myös voimakkaan kysyntäshokin. Se vähentää palvelukysyntää, erityisesti matkailua ja ravintola- ja hyvinvointipalveluiden käyttöä. Näkymien heikkeneminen näillä toimialoilla leviää myös muille toimialoille. Kaiken tämän seurauksena se aiheuttaa epävarmuutta yrityksille ja kotitalouksille ja heijastuu esimerkiksi kulutustavara- ja asuntomarkkinoille. Kansainvälinen kauppa kärsii voimakkaasti toimenpiteiden takia.

Tähän asti tuntematon koronavirus ja viranomaisten rajoitustoimenpiteet luovat myös epävarmuutta, joka heikentää yritysten toimintaympäristöä entisestään. Nykytilanteessa on vaikea tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia, koska ne edellyttäisivät varmuutta tulevasta. Epävarmuus aiheuttaa myös sen, että kriisin psykologiset vaikutukset saavat entistä isomman otteen talouden toimijoista.

Epävarmoina taloudellisina aikoina kotitalouksien, yritysten ja rahoitusmarkkinoiden reagointi voi perustua enemmän tunteisiin kuin talouden fundamentteihin. Taloustieteilijä John M. Keynes kuvasi tätä ”Animal Spirits” -ilmiötä jo vuonna 1936. Esimerkiksi ennen finanssikriisin puhkeamista nousukauden huumassa rahoitusmarkkinat lainoittivat kaikkia euromaita samaan hintaan riippumatta maiden vaihtotaseiden alijäämistä ja julkisen talouden tilasta. Kuuluisat ekonomistit George A. Akerlof ja Robert. J. Schiller ovat sanoneet, että hallitusten tehtävänä on vaikuttaa tällaiseen käyttäytymiseen talouspolitiikalla tarpeen vaatiessa.

Myös Suomi on taantumassa

On selvää, että tuotannon seisahtuminen ja kysynnän voimakas supistuminen sysäävät talouden taantumaan. Kuten koko maailmantalous, myös Suomi on taantumassa. Etla on arvioinut (16.3.2020), että koronaviruspandemian takia Suomen BKT supistuu tänä vuonna 1–5 prosenttia. Haarukan positiivinen pää voisi toteutua, jos pandemia saataisiin Euroopassa hallintaan maalis-huhtikuussa. Tässä positiivisessa skenaariossa EU-maat myös elvyttäisivät rajusti koordinoidulla tavalla.

On kuitenkin todennäköistä, että rajoitustoimenpiteet ovat nykyistä arviota pidempään voimassa Suomessa sekä Euroopassa, eikä viruksen paluu Kiinaan ole poissuljettua. Myös Suomen Pankin ennusteen (18.3.2020) mukaan BKT supistuu tänä vuonna 1,5–4 prosenttia vientikysynnän ja yksityisen kulutuksen vähenemisen vuoksi.

Vaikka rajoitustoimet voimistavat taloudellista shokkia lyhyellä aikavälillä, on hyvin todennäköistä, että ne osoittautuvat taloudenkin kannalta positiivisiksi pitkällä aikavälillä. Oikea-aikainen reagointi voi mahdollistaa täysimääräistä lievempiä toimenpiteitä, jotka sallivat ihmisten liikkumista ja (etä-)työssäkäyntiä.

Rajoitustoimenpiteet venyttävät mutta pääosin vähentävät koronan suoraa vaikutusta kansanterveyteen ja -talouteen pitkällä aikavälillä. Toimenpiteet voisivat myös luoda luottamusta viranomaisiin ja yhteiskunnan toimivuuteen, mikä loisi hyvän pohjan talouden toipumiselle.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että kansantalouden kehitys riippuu eri kriisivaiheissa erilaisista tekijöistä, ja tämä on otettava huomioon talouspolitiikan päätöksenteossa. Edessä voi olla 1990-luvun laman kaltainen reaalitalouden sukellus. Jos talouspolitiikalla ei onnistuta luomaan luottamusta kotitalouksille ja yrityksille kriisistä selviämiseen, kriisin jäljet voivat olla tuhoisia ja näkyä vielä vuosikymmenten päästä. Onneksi julkisella taloudella on nyt huomattavasti paremmat edellytykset reagoida kotitalouksien ja yritysten ahdinkoon kuin 1990-luvun lamassa.

[1] Ja myös kauppakumppanimaiden kauppakumppanien rajoitustoimenpiteet.

 

Kategoriat