VTV tarkasti vuosi sitten liikenneverkko-omaisuuden hallintaa. Samaan aikaan valtioneuvostossa oli jo valmisteilla ensimmäinen, uuteen lakiin perustuva 12-vuotissuunnitelma. Nyt tuo suunnitelma on valmistunut, ja se annetaan selontekona myös eduskunnan käsiteltäväksi.
Kirjoittaja
Nimihirviömäisyydestä ja pitkästä suunnittelukaudesta huolimatta 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on kyse erittäin tarpeellisesta toiminnasta. Liikenneverkko ja -järjestelmä ovat rakentuneet poikkeuksellisen pitkän ajan kuluessa, ja nykyratkaisulla on vaikutuksia liikenneverkkoon ja liikenteeseen vielä vuosikymmenten ajan. Tämä pitkäjänteisyys on syytä ottaa mukaan jo suunnitteluun, vaikka maailma välillä tuntuukin kovin hektiseltä.
Eduskuntakäsittelyssä suunnitteluun saadaan mukaan myös poliittinen näkemys tulevaisuuden tarpeista ja erityisesti kehittämissuunnista. Valtion rahoituksesta päättävä eduskunta on luonnollisesti aina avainasemassa liikennejärjestelmän rakentumisessa Suomessa, merkittävin liikenneverkko on pääosin yhteiskunnan omistuksessa.
Investoinnit kiinnostavat, mutta ylläpito jää vähälle huomiolle
VTV:n viime vuonna valmistuneessa tarkastuksessa tuotiin esille liikenneverkon hallinnan keskeinen ongelma: investointeja ja ylläpitoa tulisi tarkastella kokonaisuutena eikä erillisinä ratkaisuina. Perinteisesti tämä on ollut hankalaa. Kiinnostus investointeihin on ollut suurta monesta syystä. Uusi viehättää, vanha verkko ei vastaa nykypäivän tarpeita ja investoinneille on ollut helpompi tehdä kannattavuuslaskelmia ja osoittaa ne siten hyödyllisiksi.
Ylläpito, korjaukset ja hoito ovat olleet enemmänkin pakkopullaa. Niin kauan kun väylä on liikennöitävässä kunnossa, ei asia välttämättä herätä kiinnostusta. Vasta kun tiet ovat niin kuoppaisia, että ajaminen hidastuu, sillan käyttöä rajoitetaan tai rataosuuksien nopeuksia hiljennetään, asia nousee esille.
Kasvaneeseen korjaustarpeeseen tartuttiin kahden viimeisen hallituskauden aikana. Korjausvelka oli kasvanut niin merkittäväksi, että Sipilän hallituksen aloittaessa nähtiin tarpeelliseksi käynnistää erityinen korjausvelkaohjelma. Myös Rinteen ja Marinin hallitukset ovat jatkaneet tuolloin aloitettua korjausvelan vähentämistä, vaikka ohjelmamuotoisesta toiminnasta on luovuttu.
Uudessa suunnitelmassa mukana koko liikennejärjestelmä
Uusi 12-vuotinen suunnitelma (pdf) tuo käyttöön työkalun, jolla liikennejärjestelmää voidaan kehittää pitkäjänteisesti aiempaa paremmin. Nyt valmistunutta suunnitelmaa on tarkoitus päivittää neljän vuoden välein, joten uusilla eduskunnilla ja hallituksilla on mahdollisuus ottaa kantaa suunnitelmaan. Tavoite kuitenkin lienee, että lakisääteiseen suunnitteluun sitoudutaan jollain tavalla myös koko 12-vuotiskaudelle. Suurempien investointihankkeiden luonne jo sinällään sitoo tavallisesti useampia hallituskausia. Liikennehankkeissa ei yleensä pystytä etenemään suunnittelusta rakentamisen valmistumiseen neljässä vuodessa.
Uutta suunnitelmassa on, että liikenneverkon sijasta siinä suunnitellaan koko liikennejärjestelmää. Mukana ovat kaikki liikennemuodot, henkilö- ja tavaraliikenne, liikenneverkot ja palvelut. Tämä tuo mukaan ajattelun liikenteestä ja liikkumisesta palveluna eikä pelkästään fyysisenä infrastruktuurina, kuten aiemmin usein on valitettavasti ajateltu. Toivottavasti tämä liikennejärjestelmäajattelu saadaan vietyä myös toimintaan, koska se on aidosti yhteiskuntaa hyödyttävä ajattelutavan muutos.
Pyrkimyksenä laatia rahoitusohjelma koko kaudelle – myös vaikutuksia arvioidaan
Suunnitelmassa uutta on myös pyrkimys laatia rahoitusohjelma koko pitkälle suunnittelukaudelle. Siinä kuitenkin ongelmalliseksi voi osoittautua muun kuin valtion rahoituksen huomioiminen, sillä sen kohdalla suunnittelu on vieläkin hankalampaa kuin valtion rahoituksen arvioinnissa. Suunnitelman julkilausuttuna tavoitteena on myös EU-rahoituksen aiempaa parempi hyödyntäminen, ja toimintatapoja tullaan muuttamaan sen toteuttamiseksi.
Myös kuntien toimenpiteillä ja rahoituksella on suuri merkitys liikennejärjestelmälle. Kuntien merkitys kuitenkin vaihtelee huomattavasti maan eri osissa. Suuret kaupunkiseudut sitoutuvat maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksilla myös liikenneverkon suurten hankkeiden toteuttamiseen, joten taloudellisesti merkittävimmät hankkeet tulevat ainakin huomioiduksi.
Uutta ja positiivista on myös suunnitelman vaikutusten arviointi, jota tehdään systemaattisesti jo osana suunnittelua. Tällainen toiminta luo ainakin edellytyksiä tehdä päätökset laajemmista asiakokonaisuuksista myös tietoon perustuen. Liikennejärjestelmän kehittämisessä on toki aina myös poliittisia kysymyksiä.
Maailma ei ole valmis suunnittelussakaan
Itseäni hieman vaivaa, että kaikesta kokonaisvaltaisuudesta huolimatta 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman loppuvaiheissa päädytään kenties saman ongelman äärelle kuin aiemmin. Uudet investoinnit kiinnostavat, mutta ylläpito nähdään välttämättömänä pahana.
Kun eduskunta on ottanut kantaa suunnitelmaan, Väyläviraston tehtävänä on ”laatia suunnitelman ja liikenneverkon strategisen tilannekuvan perusteella valtion väyläverkkoja koskeva investointiohjelma seuraavaksi 6–8 vuodeksi”. Strateginen tilannekuva -termi, jota liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessaan käyttää, tarkoittanee ainakin osittain poliittista näkemystä, joka selontekokäsittelyssä tulee esille. Eduskunta esittää kantansa suunnitelmaan ja liikenneverkko on perinteisesti ollut asia, johon kantaa kyllä otetaan. Tätä Väyläviraston laatimaa investointiohjelmaa tullaan sen valmistuttua hyödyntämään talousarviovalmistelussa jo tänä vuonna.
Vaikka lopputulemassa päädytään investointiohjelmaan, olisi tärkeää, että asia nähtäisiin kaikessa toiminnassa myös koko järjestelmän ja liikenneverkon näkökulmasta. Vähintään investointiohjelmassa olisi huomioitava liikenneverkon korjaustarpeet. Toisaalta, jos ja kun kokonaisrahoitus lyödään etukäteen lukkoon, on ohjelman laajuudessa huomioitava myös perusväylänpidon tarpeet. Verkkoa ei voi hyödyntää, jos sen liikennöitävyydestä ja kunnosta ei huolehdita. Tämä yhteys tulee säilymään myös tulevaisuudessa.
Laajan kokonaisuuden hallinta on aina vaikeaa. Sen vuoksi on hyvä, että suunnittelua tehdään kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti – ja kun päästään yksityiskohtien tasolle, on syytä pitää kokonaisuuden suunnittelun reunaehdot jatkuvasti esillä. Liikenneverkko-omaisuudesta huolehtiminen tarkoittaa sen tarkastelua kokonaisuutena. Uutta voi rakentaa vain sen verran kuin tulevaisuuden verkon ylläpitoon riittää resursseja.
