Jälkiseurantaraportti: Kestävän kehityksen edistäminen

Valtioneuvosto on vahvistanut kestävän kehityksen ohjausta, ja kestävä kehitys on aiempaa voimakkaammin mukana hallitusohjelmassa ja hallitustason asiakirjoissa. Ministeriöillä ei ole vielä käytössä malleja, joilla ne voisivat arvioida politiikkavalmistelussaan kestävän kehityksen mukaisuutta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt jälkiseurannan tuloksellisuustarkastuksesta Kestävän kehityksen edistäminen (14/2019). Jälkiseurantaraportissa selvitetään, mihin toimiin tarkastuskertomuksessa annettujen suositusten ja muiden kannanottojen johdosta on ryhdytty.

Tarkastuksessa (14/2019)  havaittiin muun muassa, että kestävän kehityksen selonteon ohjausvaikutus on vähäinen ja että selonteossa ei ollut käsitelty toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia. Ministeriöt olivat alkaneet ottaa kestävän kehityksen aiempaa enemmän huomioon, mutta selonteon ja eri tavoitteiden ohjausvaikutus oli heikko. Ministeriöillä ei ollut työvälineitä, joilla ne olisivat voineet arvioida, ovatko niiden valmistelemat politiikat kestävän kehityksen mukaisia. Jälkikäteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä oli kattava ja toimiva, mutta raportointia kestävää kehitystä edistävistä toimista hallituksen vuosikertomuksessa tuli parantaa.

Jälkiseurannan perusteella kestävän kehityksen ohjaus on vahvistunut. Kestävä kehitys on aiempaa voimakkaammin mukana hallitusohjelmassa ja hallitustason asiakirjoissa. Kestävän kehityksen selonteko ei omana asiakirjanaan ole olennaisesti muuttunut, mutta sillä on yhä selvä rooli valtioneuvoston ja eduskunnan vuoropuhelun mahdollistajana. Kestävän kehityksen taloudellista ulottuvuutta ei ole käsitelty selonteossa juurikaan aiempaa selvemmin, mutta hallituksen kestävyystiekartassa talous on esillä selvemmin kuin ennen. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat jossain määrin selkiytyneet, kun valtioneuvoston selonteko on jäsennelty YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.

Tarkastuskertomuksessa annetut suositukset on pantu toimeen jossain määrin. Kestävän kehityksen ohjaus ja yhteys talouden suunnitteluun ovat jossain määrin vahvistuneet. Tavoitteisto on selkeytynyt. Ministeriöillä ei ole vielä politiikkavalmistelua varten käytössä selviä malleja, joilla ne voisivat arvioida politiikkavalmistelussaan kestävän kehityksen mukaisuutta. Jälkikäteinen seuranta, arviointi ja raportointi on monipuolista ja kattavaa, mutta valtioneuvoston toimenpiteiden raportointia voi yhä parantaa.

Kategoriat