Tarkastuksen tavoitteena oli varmistaa, että valtiovarainministeriö on suorittanut rakenteellisen jäämän laskennan oikein ja lisätä tämän laskennan läpinäkyvyyttä.
Tiivistelmä
Suomessa on asetettu koko julkiselle sektorille rahoitusjäämätavoite, joka tulisi saavuttaa keskipitkällä aikavälillä. Tavoitetta kutsutaan keskipitkän aikavälin tavoitteeksi, ja se on tällä hetkellä -0,5 prosenttia BKT:stä.
Tavoitteen lakisääteinen asettaminen liittyy uudistettuun EU:n monen keskeiseen valvontaan ja finanssipolitiikan koordinaatioon. Suomessa juridiset puitteet tavoitteen asettamiseen annetaan vuoden 2013 alussa voimaan astuneessa laissa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteen sovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista eli ns. fipo-laissa (869/2012).
Normaalioloissa huomattava poikkeaminen tavoitteesta mahdollisesti johtaa korjausmekanismin käynnistymiseen, jolloin tulee asettaa korjaavia toimia siten, että julkinen sektori saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa. Keskipitkän aikavälin tavoite asetetaan rakenteellisen jäämän avulla, jolloin rakenteellinen jäämä vaikuttaa finanssipolitiikkaan keskipitkän aikavälin tavoitteen ja korjausmekanismin kautta.
Rakenteellisen jäämän laskenta on teknistä, eikä laskenta ole kovin läpinäkyvää, jolloin laskennan varmentaminen on perusteltua.
Valtiontalouden tarkastusviraston kohdistama tarkastus valtiovarainministeriön rakenteellisen jäämän laskentaan pyrkii saavuttamaan kaksi tavoitetta.
Ensinnäkin varmennetaan, että valtiovarainministeriö on suorittanut laskennan laskennallisesti oikein. Toiseksi tarkastuksella pyritään lisäämään rakenteellisen jäämän laskennan läpinäkyvyyttä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto toisti valtiovarainministeriön kevään 2013 rakenteellisen jäämän laskennan itsenäisesti, jolloin valtiovarainministeriön laskelma oletuksineen on käyty yksityiskohtaisesti läpi. Jotta valtiovarainministeriön laskelmasta voidaan arvioida muitakin kuin puhtaasti laskennallisia näkökulmia, on laskelmaa verrattu Euroopan komission vertailukelpoiseen laskelmaan rakenteellisesta jäämästä.
Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa laskennassa ei löytynyt merkittäviä puutteita valtiovarainministeriön kevään 2013 laskelmasta rakenteellisesta jäämästä. Tarkastuksen perusteella virasto toteaa valtiovarainministeriön suorittaneen kevään 2013 laskelman pääsääntöisesti oikein.
Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnittää huomiota siihen, että valtiovarainministeriön kevään 2013 ennuste potentiaalisen tuotannon kehityksestä, joka vastaa ministeriön sen hetkistä BKT:n keskipitkän aikavälin ennustetta, on komission ennustetta korkeampi. Osaltaan ennuste perustuu seikoille, joiden toteutuminen ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Erityisesti pääoman nopeampi kumuloituminen valtiovarainministeriön ennusteessa suhteessa komission ennusteeseen perustuu oletukselle, jolle on vaikea löytää taloudellisia perusteluita. Valtiontalouden tarkastusvirasto ei pidä valtiovarainministeriön ennusteen toteutumista mahdottomana, mutta toivoo ennusteelta parempia laskennallisia perusteita. Ylipäätään potentiaalisen tuotannon arvion taustalla olevia oletuksia tulisi perustella seikkaperäisemmin valtiovarainministeriön raportoinnissa.
Lopuksi valtiontalouden tarkastusvirasto tuo esiin huolen Suomen kokonaistuottavuuden kehityksestä, koska kokonaistuottavuuden kasvu on lähes pysähtynyt finanssikriisin jälkeen. Kokonaistuottavuuden kehitys keskeisesti määrää potentiaalisen tuotannon ja BKT:n kehityksen pidemmällä aikavälillä. Voidaan myös sanoa, että kokonaistuottavuuden kehitys määrää kansantalouden elintason kehityksen pitkällä aikavälillä.
Kokonaistuottavuuden trendin kehityksen mittaamiseen liittyy ongelmia, jolloin sen kehitys todennäköisesti parantuu jonkin verran finanssi- ja velkakriisin poistuessa, mutta koska kokonaistuottavuudella on keskeinen asema taloudellisen hyvinvoinnin määrääjänä, kokonaistuottavuuden muutoksia tulee seurata erityisen tarkasti.