Uusintarikollisuuden vähentäminen rangaistusaikana ja sen jälkeen

Oikeusministeriö ja Rikosseuraamuslaitos ovat edistäneet uusintarikollisuuden vähentämistavoitetta monella tavoin. Samalla toimintaa on kuitenkin sopeutettu talouden ehtoihin, mikä on vaikeuttanut tavoitteen toteuttamista.

Tarkastusviraston kannanotot

Tarkastuksen tavoitteena oli selvittää, miten hyvin oikeusministeriö ja Rikosseuraamuslaitos ovat toimineet pyrkiessään vähentämään ja estämään uusintarikollisuutta rangaistuksen täytäntöönpanon aikana ja sen jälkeisissä jatkumoissa. Lisäksi selvitettiin sitä, miten ja millaisin edellytyksin työtä tehdään rikosseuraamusalueilla. Tarkastuksessa selvitettiin myös uusintarikollisuustavoitteen saavuttamiseksi tehtävää yhteistyötä ja verkostoja hallinnonalojen välillä sekä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden sidosryhmien välillä.

Oikeusministeriö ja Rikosseuraamuslaitos ovat edistäneet tavoitetta monella tavoin. Uusia rangaistuslajeja on otettu käyttöön, täytäntöönpanon sisältöä on kehitetty vastaamaan tavoitetta, uusintarikollisuutta on seurattu ja organisaatiota on kehitetty tukemaan tavoitetta. Samalla toimintaa on kuitenkin sopeutettu talouden ehtoihin, mikä on vaikeuttanut uusintarikollisuuden vähentämistavoitteen toteuttamista.

Uusintarikollisuuden vähentämiseen tarvitaan yhteistyötä

Uusintarikollisuuden vähentämistavoite perustuu lainsäädäntöön, ja samalla se on oikeusministeriön ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteiskunnallinen vaikuttavuustavoite. Uusintarikollisuuden vähentämiseen tarvitaan lisäksi valtion hallinnonalarajat ylittävää yhteistyötä sekä kuntien ja järjestösektorin panosta.

Resurssien niukkenemisen vuoksi on entistä tärkeämpää, että yhteiskunnan palvelu- ja tukijärjestelmät toimivat ja tarjoavat jatkumon täytäntöönpanon aikana aloitetuille toimille. Näin voidaan varmistaa rangaistuksen aikaisiin toimiin käytetyn panostuksen tuloksellisuutta. Uusintarikollisuuden vähentämiseen liittyvät voimavarat ja toimenpiteet onkin tarkastuksen havaintojen perusteella tärkeää saada kootuiksi yhteen ministeriöiden ja keskusvirastojen yhteistyönä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja erityisesti valtiontalouden kehyksiä ja talousarviota valmisteltaessa.

Keskushallintoyksikön ja aluekeskusten välinen toimivallan ja tehtävien jako vaatii selkiyttämistä

Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön ja aluekeskusten vastuusuhteet ja roolit ovat epäselvät, mistä on seurannut ohjauksen ja päätöksenteon hitautta sekä epäyhtenäisiä käytäntöjä. Paikalliset yksiköt ovat sen vuoksi yksin ratkaisseet soveltamis- ja tulkintaongelmia sekä priorisointikysymyksiä. Keskushallintoyksiköltä odotetaan rikosseuraamusalan kentällä vahvempaa strategista ohjausta sekä ajantasaisia ja käytännön tarpeet huomioon ottavia soveltamisohjeita ja määräyksiä. Aluekeskukselta odotetaan selkeää operatiivista, täytäntöönpanon sisältöön liittyvää ohjausta. Näillä taataan täytäntöönpanon laatua ja yhdenvertaisuutta laitoksissa.

Toimintatapojen erot heikentävät yhdenvertaisia edellytyksiä suorittaa rangaistusta

Rikosseuraamusalalla noudatettavat käytännöt ja toimintatavat ovat erilaisia alueiden ja yksiköiden välillä. Yhdenmukaisten käytäntöjen luomista ovat haitanneet kolmiportainen organisaatio, toimivallan jaon ja ohjauksen ongelmat sekä kolme varsin itsenäisesti toimivaa rikosseuraamusaluetta. Lisäksi käytäntöihin ovat vaikuttaneet vahvat laitoskulttuurit ja rikosseuraamusalan koulutuksen haasteet. Monet havaituista ongelmista liittyvät ohjauksen tai tärkeiden prosessikuvausten puuttumiseen. Vankiloiden profilointia jatkamalla sekä vankitoimintoja kokoamalla voidaan vastata voimavarojen vähenemiseen ja asiantuntemuksen hyödyntämiseen liittyviin vaikeuksiin. Yksi mahdollisuus edistää hyviä käytäntöjä ja kehittää toimintatapoja on sisällyttää tehtäväkierto osaksi rikosseuraamusuraa.

Rikosseuraamuslaitoksen aktiivisemmalla otteella yhteistyöverkostot ja palvelujatkumot voitaisiin turvata nykyistä paremmin

Käytännön toiminnassa ei ole ollut selvyyttä vastuutahosta, jonka tulisi koota Rikosseuraamuslaitoksen toimijat, kunnat ja kolmannen sektorin järjestöt yhteen tukitoimien ja jatkumoiden aikaansaamiseksi yksittäiselle rikosseuraamusasiakkaalle tai verkostoyhteistyön perustamiseksi näiden yhteistyötahojen välillä.

Vapautumiseen liittyviä palvelujatkumoita toteutetaan vaihtelevin tavoin eri yksiköissä ja alueilla. Vapautuvaa vankia motivoidaan hoitamaan omia asioitaan, mutta samalla vapauttamisvaiheen onnistuminen riippuu siitä, miten Rikosseuraamuslaitoksen yksiköt, kunnat ja järjestöt toimivat sekä miten verkostoyhteistyön käytännöt ovat alueella muodostuneet. Palvelujatkumot toimivat sitä paremmin, mitä aikaisemmin rangaistusaikana sekä vapautumisvaiheessa tietojen vaihto ja yhteistyö aloitetaan. Nyt näissä asioissa on puutteita.

Paikallisten yhteistyöverkostojen luomisen tulisi olla Rikosseuraamuslaitoksen vastuulla. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön ja aluekeskusten on tarpeen sopia yhdessä työnjaosta, jolla verkostoyhteistyön edellytyksiä voidaan kehittää valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla, sekä luoda paikalliselle yhteistyölle konkreettiset toimintamallit. Kehittämistyön osana verkostoyhteistyön käytännöt on tarpeen kuvata prosessimuotoisesti siten, että kaikki toimijat tietävät omat vastuunsa.

Verkostoyhteistyön käytäntöjen tulisi olla yksinkertaisia ja kattaa kaikki yksiköt. Käytännössä verkostoyhteistyötä voitaisiin tehdä esimerkiksi Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hankkeessa omaksutulla tavalla, mutta mallin tulisi olla valtakunnallisesti kattava. Samalla valvotun koevapauden käyttöä on syytä edelleen systemaattisesti lisätä yhdenmukaisesti maan eri osissa. Koevapauksien lisääminen on luonteva osa verkostoyhteistyötä.

Kunnat ovat vapautumisvaiheen yhteistyön välttämätön kumppani. Rikosseuraamuslaitoksella olisi otollinen hetki kehittää verkostoyhteistyötä nyt, kun uusi sosiaalihuoltolaki on voimassa ja kun perustoimeentulotukeen liittyvät tehtävät siirtyvät Kansaneläkelaitokselle vuoden 2017 alussa.

Koulutuspolkujen tukeminen huomion kohteeksi

Vankilaopetuksen saatavuuden ja yhdenmukaisuuden turvaamisessa on pohdittava entistä tarkemmin, voisiko Rikosseuraamuslaitos jakaa voimavarojaan ohjelmatoiminnan, koulutuksen sekä työtoiminnan välillä siten, että koulutuspolkujen toteutumista voitaisiin tukea nykyistä paremmin. Lisäksi ensiarvoisen tärkeää on edelleen pyrkiä vaikuttamaan koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän perusteisiin sekä yhteistyösuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen koulutuksen järjestäjien kanssa.

Tarkastusviraston suositukset

  1. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön on tarkennettava sen ja aluekeskusten välinen vastuun- ja työnjako selkeäksi. Samalla sen tulisi terävöittää omaa strategista ohjaustaan sekä ohjata aluekeskuksia kehittämään operatiivista ohjausta.

  2. Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön ja aluekeskusten tulisi yhdessä sovitun työnjaon mukaisesti kehittää verkostoyhteistyön edellytyksiä. Verkostoyhteistyön käytännöt tulisi kuvata prosessina siten, että kaikki toimijat tietävät omat vastuunsa.

  3. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi nykyistä aktiivisemmin varmistaa palvelun ja tuen järjestämisessä tarpeellisen tiedon kulku sen ja yhteistyökumppaneiden välillä.

  4. Oikeusministeriön ja Rikosseuraamuslaitoksen tulisi edistää sitä, että uusintarikollisuuden vähentämistavoite otettaisiin huomioon jo valtiontalouden kehyksiä ja talousarviota laadittaessa ja niistä päätettäessä, jotta valtion hallinnonalarajat ylittävä yhteistyö tavoitteen saavuttamisessa toteutuisi nykyistä paremmin.

  5. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi harkita toimintojen keskittämistä tietyille alueille ja tiettyihin laitoksiin, jotta voimavarojen käyttö tehostuisi ja asiantuntemus säilyisi. Lisäksi sen tulisi harkita tehtäväkierron sisällyttämistä säännönmukaiseksi osaksi työntekoa, jotta toimintatapoja voitaisiin yhtenäistää.

Kategoriat

URN-tunniste

URN:ISBN:978-952-499-349-4