Yksityismetsätalouden tuet ja korvaukset – Puuntuotannon edistäminen ja luonnon monimuotoisuus

Valtion yksityismetsätaloudelle suuntaamien suorien tukien, korvausten ja verotukien kokonaisvaikutuksia tulee arvioida nykyistä paremmin. Kehitettävää on myös rahoitusjärjestelmille asetettujen puuntuotannon edistämisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteiden yhteensovittamisessa. Valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön tulee kehittää tukijärjestelmien kohdennusta, ehtoja ja seurantaa niin, että ne kokonaisuutena palvelevat mahdollisimman montaa valtion yksityismetsille asettamaa tavoitetta samanaikaisesti.

Valtio on kohdentanut yksityismetsänomistajille suoria tukia ja korvauksia sekä verotukia. Kolme euromääräisesti suurinta kannustinjärjestelmää ovat kestävän metsätalouden määräaikaiset rahoitustuet (kemera), Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) korvaukset sekä verotuet, kuten metsävähennys. Viime vuosina suorien tukien määrä on ollut noin 70–100 miljoonaa euroa ja välillisten verotukien määrä arviolta 170 miljoonaa euroa vuodessa. Verotukia koskevat arviot eivät ole kaikilta osin tarkkoja.

Tarkastuksessa selvitettiin yksityismetsätalouden eri tukimuotojen tuloksellisuutta keskittyen puuntuotannon edistämisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteisiin. Samalla arvioitiin, miten rahoitusjärjestelmät toimivat näiden kahden päätavoitteen osalta kokonaisuutena.

Valtio on tukenut yksityismetsien puuntuotantoa kohta sadan vuoden ajan. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima kemera-tukijärjestelmä on toiminut vuodesta 1997. Se on muuttunut varsin vähän, vaikka metsätalouden toimintaympäristö on samaan aikaan muuttunut merkittävästi. Uuden metsätalouden kannustejärjestelmän (Metka) on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2024 alusta. Kemera-tuesta noin 80–90 prosenttia on käytetty puuntuotannon edistämiseen. Tarkastushavaintojen perusteella puuntuotannon tukemisen kannustinvaikutuksista tarvitaan kuitenkin parempaa näyttöä ja tuelle vankempia perusteita tilanteessa, jossa puulle on olemassa toimivat markkinat.

Valtio edistää puuntuotantoa ja -tarjontaa myös erilaisin verotuin. Ne eivät näy valtion talousarviossa vaan ovat menetettyä verotuloa. Yksityismetsätalouden verotukien vaikutuksia tai kannustavuutta ei ole tutkittu. Verotukia ei myöskään huomioida puuntuotannon suorista tuista päätettäessä. Erilaisten tukien yhdistelmä lisää riskiä, että julkinen tuki syrjäyttää yksityisiä investointeja ja heikentää samalla tukien perusteltavuutta.

Kemera-järjestelmän toisena päätavoitteena on ollut metsien biologisen monimuotoisuuden turvaaminen. Sen on katsottu tapahtuvan ensisijaisesti kemeran ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla, jotka luetaan osaksi METSO-ohjelmaa. Lisäksi kemeran puuntuotannon tukiehtoihin on sisällytetty yksittäisiä ympäristöehtoja, joiden vaikuttavuutta ei kuitenkaan seurata. Puuntuotannon tuet ja niiden ehdot eivät ole olleet kaikilta osin yhdensuuntaisia monimuotoisuustavoitteen kanssa.

METSO-ohjelman rahoitus muodostuu kemeran 10-vuotisista ympäristötuista ja luonnonhoidon tuista sekä ympäristöministeriön hallinnoimista suojelu- ja luonnonhoidon määrärahoista. Ohjelma saavuttanee määrällisen suojelutavoitteensa vuoteen 2025, joskin kemera-tukien osalta se on epävarmaa. Myös suojelun laatu on ollut hyvää. Tarkastusvirasto suosittaa kuitenkin, että ministeriöt selvittävät yhdessä tapoja kehittää edelleen ohjelman kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta. Selvitystä tarvitaan muun muassa määräaikaisten suojelusopimusten tarkoituksenmukaisuudesta, koska niihin sisältyy riski, että valtio menettää jo investoimansa suojelupanoksen sopimuksen päättyessä.

Kategoriat

URN-tunniste

URN:ISBN:978-952-499-542-9