Sodan ahdistaessa mieltä paneuduin itselleni rakkaaseen aiheeseen – historiaan. Siinä, miten 120-vuotiaasta revisionioikeudesta tuli jatkosodan melskeissä tarkastusvirasto, ei ollut kysymys pelkästä nimenmuutoksesta vaan laajemmasta ajattelutavan muutoksesta.
Kirjoittaja
Talvisodan alkaessa vuonna 1939 Suomessa oli jo reilun sadan vuoden ajan toiminut tarkastusvirasto, joka tarkasti säntillisesti valtion tilit. Tarkemmin ottaen se ei kuitenkaan vielä ollut tarkastusvirasto vaan Revisionioikeus. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1800-luvun alkupuolella, yhteys Ruotsin virkakoneistoon katkesi ja autonomian kautta Suomeen perustettiin omia instituutioita.
Suomen suurruhtinaskunnalla oli oma erillinen talous, jota senaatti hoiti kenraalikuvernöörin opastuksessa. Tarvittiin myös ”orgaani” valvomaan ja tarkastamaan varojen käyttöä. Venäläisen ja keski-eurooppalaisen tavan mukaan tarkastustoiminta katsottiin tuomioistuimeen vertautuvaksi. Vuonna 1824 perustettu Revisionioikeus tuomitsi tilit oikeiksi tai tarvittaessa virheellisiksi. Tällainen oikeuslaitosta imitoiva ”tarkastusorgaani” poikkesi ruotsalaisesta virastoperinteestä. Venäjältä tullut revisionioikeusperinne jatkui Suomessa yli 120 vuoden ajan, viime sotiin asti.
Sota lisäsi tarkastuksen tarvetta ja muutti tarkastuksen luonnetta
Talvisodan oppina oli, että julkisen talouden tarkastuksen tarve sotatilanteessa lisääntyy huomattavasti. Revisionioikeuden rinnalle perustettiin jatkosodan alkaessa vuonna 1941 Sotatalouden tarkastus -nimellä erillinen virasto tarkastamaan sotilasmenoja. Sodankäynnin menojen merkitys valtiontaloudessa oli melkoinen, puhumattakaan kansantaloudesta, kun lähes kolmannes työväestöstä oli suoraan kiinni sodassa ja lopuistakin suuri osa tuki epäsuorasti sotaponnisteluja.
Sotatalouden tarkastus ei tullut viraston nimeksi vahingossa. Tietysti yleisesti haluttiin pois svetisismeistä, mutta samalla nimestä putosi pois ”oikeus” eli viittaus tuomioistuimeen. Sotatalouden tarkastus ei ollut entiseen tapaan kiinnostunut tilien oikeaksi tai vääräksi tuomitsemisesta. Sen sijaan tehtävissä painottuivat tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tehokkuuden kysymykset. Sotatalouden tarkastus -viraston henkilöstössä ei ollut Revisionioikeuden lailla juristeja vaan pääosa uuden viraston tarkastajista oli koulutukseltaan kauppatieteen kandidaatteja.
Sotatalouden tarkastus toimi vuosina 1941–1947. Siitä saaduilla kokemuksilla oli kuitenkin paljon kauemmaksi kantava vaikutus. Suomen itsenäisyys säilyi, ja vuonna 1947 toimi komitea, joka pohti Revisionioikeuden tilaa ja tulevaisuuden vaatimuksia uudessa tilanteessa. Julkisen talouden merkitys kansantaloudessa oli pysyvästi kasvanut. Valtiokonttorin pääjohtajan johtama uudistamista pohtinut ryhmä päätyi siihen, että kasvanut julkinen talous vaatii muutakin kuin perinteistä, niin sanottua kameraalista, tarkastusta. Sen tilalle komitea kaipasi paikan päällä tehtävää tarkastusta, niin kutsuttua tarkoituksenmukaisuuden tarkastusta. Tällä nimellä tätä perinteisestä tilintarkastuksesta poikennutta tarkastusta sitten kutsuttiinkin alkuaikoina.
Komiteatyön seurauksena tarkastustoimintaa koskenut laki uudistettiin. Siinä luovuttiin Revisionioikeus -nimestä ja tilalle valittiin anglosaksiseen tyyliin toimistotyyppinen Valtiontalouden tarkastusvirasto -nimi. Englanniksi se tunnettiin aluksi nimellä State Audit Office of Finland ja nykyisin National Audit Office of Finland. Valtiontalouden tarkastusvirasto -nimi on yhä nykyään käytössä, ja lakimuutoksista huolimatta myös vuonna 1948 määritellyt tehtävät ovat virastolla edelleen samat. Entisen lain kuten myös nykyisen, vuodelta 2001 olevan lain mukaan viraston tehtävänä on tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä tulo- ja menoarvion noudattamista.
Olemme uuden edessä, mikä muuttuu seuraavaksi?
VTV:n tehtävät ovat pysyneet melko samoina jo yli 70 vuoden ajan. Painotukset tehtävien suorittamisessa tai niiden osuudet resursseista ovat jonkin verran vaihdelleet, mutta ”tarkoituksenmukaisuuden tarkastus” on vakiintunut pysyväksi osaksi viraston toimintaa. Tällä hetkellä sitä tehdään tuloksellisuustarkastus-nimellä. Tilintarkastuskaan ei ole enää tilien oikeaksi tai vääräksi tuomitsemista: siinäkin on mukana monenlaista tarkoituksenmukaisuuskysymystä mukana.
Juristien määrä tarkastajissa on nykyisin vähäinen. Kauppatieteilijöiden lisäksi muiden tutkintojen kuten taloustieteen, hallintotieteen ja yhteiskuntatieteen tutkintojen osuus on kasvanut merkittävästi. Onpa tarkastajissa jo insinöörejäkin.
Pari vuotta sitten alkanut koronakriisi muutti jo monia totuttuja toimintatapoja yhteiskunnassa. Esimerkiksi hallinnossa seurantatiedon tuottaminen ja hyödyntäminen lisääntyivät huomattavasti, ja koulumaailmassa sekä monenlaisessa toimistotyössä siirryttiin yhtäkkiä etätyöhön. Nyt alkanut sota Euroopassa voi muuttaa toimintoja tavoilla, joita emme välttämättä osaa ennustaa.
Sekä koronakriisi että puolustuksen vahvistaminen lisäävät julkisia menoja, mikä vaikuttaa moneen asiaan yhteiskunnassa ja kenties tarkastustoiminnassakin. Ihmismieli alkaa etsiä uusia vaihtoehtoja nykyiselle toiminnalle ja tilanne on otollinen nopeillekin muutoksille. Lamaantumisen sijaan on hyvä jatkaa toimiaan. Samalla voi miettiä, mitä voisi tehdä toisin, jotta voimme jatkaa elämää tämänkin kriisin jälkeen. Toivottavasti surun ja kauheuksien lisäksi myös jotain uutta oppia saaneena.
Tekstissä käytetyt lähteet
Valtiontalouden tarkastusvirasto 1824–1974 -historiikki
Valvontaa varoille – vastinetta rahoille Valtiontalouden tarkastusvirasto 1974–2000 -historiikki
