Valtiontalouden tarkastusvirasto keskittyy uuden strategiansa myötä ilmiöpohjaiseen tarkastustoimintaan. Yksi vaikuttavuusalueistamme on Hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta. Jaamme valtionhallinnon toimijoiden ja sidosryhmien kanssa yhteisen tavoitteen: haluamme, että valtiontalous on kestävällä pohjalla ja että taloudenhoito on tuloksellista ja säännösten mukaista myös pitkällä aikajänteellä. Käsittelemme tässä blogisarjassa tarkastustyön ja toimintaympäristön muutoksia VTV:n uudistuvan strategian kautta.
Kirjoittaja
Mahdollisuudet Suomelle -julkaisussa ministeriöiden kansliapäälliköt listaavat keinoja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi seuraavalle hallituskaudelle. Ei ole sattumaa, että olemme tunnistaneet samat asiat tärkeiksi Hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta -vaikuttavuusalueella. Keskitymme siinä hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareihin: sosiaaliturvan etuus- ja palvelujärjestelmien toimivuuteen, Suomen kestävän kasvun edellytyksiin (kuten työllisyyteen ja yrittäjyyteen, jatkuvaan oppiseen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan), ja kokonaisturvallisuuden varmistamiseen. Asiakokonaisuudet olemme valinneet hallinnon toimijoiden ja sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen, muun toimintaympäristön analysoinnin ja aiemman tarkastustiedon perusteella.
Väestön ikääntyminen lisää painetta sosiaaliturvamenoihin – menoja voidaan hillitä turvaamalla kestävän kasvun edellytyksiä
Kestävä sosiaaliturvajärjestelmä on hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytys ja myös tulevan vuosikymmenen suurimpia kansallisia haasteita. Sosiaaliturva on toimeentuloturvan etuusjärjestelmien ja kansalaisille suunnattujen palvelujen muodostama kokonaisuus, jonka eri osat ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa ja vahvasti yhteydessä yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja työllisyystilanteeseen ja niiden kehitykseen.
Seuraamme tiiviisti tätä kehitystä mm. tutkimus- ja tilastotietoa hyödyntäen. Suuntaamme tarkastustoimintaamme erityisesti sosiaaliturvajärjestelmän eri osien ja niiden välisten rajapintojen toimivuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arviointiin. Parhaillaan tarkastamme toimeentulotukijärjestelmän välillisiä taloudellisia vaikutuksia, nuorten syrjäytymistä ehkäisevien toimenpiteiden ja työllisyyden edistämistoimien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta sekä yleissivistävän koulutuksen digitalisoinnin ohjausta ja hallintaa. Harkinnassamme on myös aloittaa tänä vuonna uusia tarkastuksia, jotka käsittelevät mm. sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannusvaikuttavuuden arviointia ja omavalvonnan tehokkuutta sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistusta.
Olemme samaa mieltä ministeriöiden kansliapäälliköiden linjaamasta tavoitteesta, että sosiaaliturvajärjestelmän tulee mahdollistaa palkkatyön, osaamisen kehittämisen ja yrittäjyyden joustava yhdistäminen eri elämäntilanteissa. Samoin sosiaaliturvajärjestelmän tulee hyödyntää uusia keinoja kustannustaakan jakamiseksi ja rahoituspohjan järjestämiseksi. Uusia keinoja tarvitaankin, mikäli seuraavalla hallituskaudella tavoitellaan 75 prosentin työllisyysastetta.
Panostuksia väestön jatkuvaan oppimiseen sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan pidetään työllisyyden edistämisen ohella tärkeinä keinoina turvata Suomen kestävän kasvun edellytykset. Eräiden arvioiden mukaan jatkuvaa oppimista tuetaan vuositasolla 19 miljardilla eurolla, josta valtio ja kunnat rahoittavat 15,5 miljardia euroa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan panostusten tavoite – neljä prosenttia bruttokansantuotteesta – on ollut tähän asti tavoittamattomissa. Ministeriöiden kansliapäälliköiden mukaan jatkuvan oppimisen rahoitusta tulee selkeyttää ja ohjata sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä heikommassa työmarkkina-asemassa oleville. Myös koulutusjärjestelmän digitalisointia tulee vahvistaa. Lisäksi tulee panostaa kansainvälisten yritysten ja osaajien entistä tehokkaampaan houkutteluun ja integrointiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Kokonaisturvallisuus varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyttä
Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydelle on tärkeää, että Suomessa ihmiset voivat elää ja asua ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista ja muista ilmiöistä johtuvaa pelkoa tai turvattomuutta. Tämän tavoitteen turvaamiseksi valtioneuvosto teki vuonna 2017 kaksi periaatepäätöstä: yhteiskunnan turvallisuusstrategian ja sisäisen turvallisuuden strategian. Eri tahojen yhteistyön toimivuus ratkaisee viime kädessä periaatelinjausten toteutumisen.
Viranomaisyhteistyö on ollut tarkastustemme kohteena kesään mennessä valmistuvassa Kansalaisturvallisuus muuttuvassa toimintaympäristössä -tarkastusteemassa. Tarkastuksissamme olemme havainneet, että viranomaisten sitoutuminen yhteistyöhön vaihtelee ja on parhaimmillaan silloin, kun yhteistyön vastuut ja koordinaatio ovat selkeitä ja osapuolet tuntevat hyötyvänsä ja saavansa lisäarvoa yhteistyöstä. Esteitäkin esiintyy, erityisesti liittyen toimivalta- ja resurssikysymyksiin. Yhteistyö muuttuu silloin haasteelliseksi, kun toimintaa ohjataan monelta eri hallinnonalalta ja eri hallinnon tasoilta käsin. Paljon parjatut hallinnon siilot muodostuvat usein esteeksi tärkeäksi koetulle toimijoiden yhteistyölle.
Tarkastustemme kohteina ovat systeemiset muutokset, poikkihallinnolliset ilmiöt ja niiden keskinäiset vaikutussuhteet
Hyvinvoiva ja turvallinen yhteiskunta -vaikuttavuusalueelle on tyypillistä vahvasti säännelty monikanavarahoitus, jossa valtio on yksi keskeisistä rahoittajista ja jossa valtion rahoituskin kohdennetaan toimintaan monia kanavia pitkin. Tavoitteenamme on kytkeä tästä aiheesta kerätty tarkastustieto laajempaan kokonaiskuvaan.
Luomme tarkastusten avulla luotettavaa tietopohjaa vaikeista ja monimutkaisista asiakokonaisuuksista keskittämällä resurssimme yhteiskunnallisesti merkittäviin ja ajankohtaisiin aiheisiin, yhdistämällä eri tarkastuslajien elementtejä asiakokonaisuuksiin sekä hyödyntämällä henkilöstömme osaamista monipuolisesti ja tarvittaessa hankkimalla erityisosaamista viraston ulkopuolelta. Näillä toimintatapamuutoksilla tarkastustemme vaikuttavuus kasvaa ja suosituksemme ovat hyödyksi laajemminkin yhteiskunnassa.
Taustatietoa
Sosiaaliturvamenot vuonna 2017
Vuonna 2017 sosiaaliturvamenot olivat 69,1 miljardia euroa (asukasta kohden 12 532 euroa), joista valtio ja kunnat rahoittivat lähes puolet. Sosiaaliturvamenoilla on merkittävä yhteys julkiseen talouteen; sosiaaliturvan menojen suhde bruttokansantuotteeseen vuonna 2017 oli 30,9 prosenttia. Väestön ikääntyminen lisää vääjäämättömästi sosiaaliturvamenoja.
Vuonna 2017 lähes 42 prosenttia menoista kohdistui vanhuuteen liittyviin eläkkeisiin ja palveluihin, joiden menojen reaalikasvu edellisvuodesta oli 3,8 prosenttia. Toiseksi suurimpaan sairaus ja terveys -menoryhmään käytettiin vuonna 2017 noin 22 prosenttia sosiaaliturvan kokonaismenoista. Vaikka menot vähenivät vuodesta 2016 reaalisesti 1,2 prosenttia erityisesti toimeentuloturvan menojen osalta, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden menot kasvoivat 0,8 prosenttia.
Eri tutkimusten mukaan 10 prosenttia palvelun piirissä olevasta väestöstä aiheuttaa noin 70–80 prosenttia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Vastaavasti parantunut työllisyystilanne ja työttömyysturvaan tehdyt muutokset hillitsivät menokehitystä; vuonna 2017 työttömyysmenot vähenivät edellisvuodesta reaalisesti 12,6 prosenttia johtuen pääasiassa ansioturvamenojen pienentymisestä.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa esitetään kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, joka kuvaa yhteiskunnan varautumisen perusperiaatteet. Kokonaisturvallisuuden varmistaminen on viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyötä. Yhteistoimintamallissa toimijat jakavat ja analysoivat turvallisuutta koskevaa tietoa, suunnittelevat ja harjoittelevat yhdessä. Ennakointi kuuluu tärkeänä osana varautumistyöhön. Strategiassa määritellään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot eli ne perusasiat, joiden jatkuminen on pystyttävä takaamaan kaikissa olosuhteissa ja kaikilla toimintatasoilla.
Sisäisen turvallisuuden strategia on tiekartta, jossa kuvataan Suomen sisäiseen turvallisuuteen lähivuosina vaikuttavat muutosvoimat. Sisäinen turvallisuuden toimintaympäristö on aiempaa monimutkaisempi ja siihen vaikuttavat myös Suomen ulkopuoliset tekijät. Strategia keskittyy niihin ilmiöihin, joissa riskit arjen turvallisuudelle ovat viime vuosina kasvaneet tai joiden arvioidaan lähitulevaisuudessa aiheuttavan haittaa koko yhteiskunnan tai laajan väestönosan turvallisuudelle. Strategiassa on kahdeksan toimenpidekokonaisuutta, joiden toteutus vaatii koko yhteiskunnan panosta. Strategian 39 toimenpidettä on vastuutettu eri toimijoille.
