Tarkastuksessa tehdyn tilastoanalyysin perusteella toiminnan työllisyysvaikutuksia voidaan pitää positiivisina. Kaikkia menetettyjä työpaikkoja ei ole kuitenkaan lyhyessä ajassa voitu korvata. Toisaalta tarkastuksessa tehtyjen haastattelujen perusteella tukirahoitusta on ollut riittävästi käytössä ja kaikki järkevät hankkeet on voitu rahoittaa. Tarkastuksessa arvioitiin toiminnan työllisyysvaikutuksia ja viranomaisten toimintaa rakennemuutosalueilla.
Tiivistelmä
Äkillisiä rakennemuutosalueita on vuodesta 2007 tuettu valtion toimenpitein. Tavoitteena on ollut estää joukkoirtisanomisia kokeneiden paikkakuntien lamaantuminen ja työttömyyden pitkittyminen. Tukia on kohdennettu yritysten ja kuntien investointeihin sekä työhallinnon toimenpiteisiin. Uusia tukimuotoja ei ole kehitetty vaan alueiden normaaleihin tukijärjestelmiin on kohdennettu lisärahoitusta tietyn ajan. Toimintaan on käytetty vuosittain noin 40 miljoonaa euroa. Tarkastuksessa arvioitiin toiminnan työllisyysvaikutuksia ja viranomaisten toimintaa rakennemuutosalueilla.
Tarkastuksessa tehdyn tilastoanalyysin perusteella toiminnan työllisyysvaikutuksia voidaan pitää positiivisina. Kaikkia menetettyjä työpaikkoja ei ole kuitenkaan lyhyessä ajassa voitu korvata. Toisaalta tarkastuksessa tehtyjen haastattelujen perusteella tukirahoitusta on ollut riittävästi käytössä ja kaikki järkevät hankkeet on voitu rahoittaa. Viranomaisten toimintaa voidaankin tarkastushavaintojen perusteella pitää pääsääntöisesti onnistuneena ja riittävän nopeana. Ilman toimenpiteitä rakennemuutosalueiden tilanne olisi todennäköisesti nykyistä huonompi. Tosin kaksi vuotta kestävää rakennemuutosaluestatusta voidaan pitää melko lyhyenä aikana konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi. Useilla alueilla rakennemuutos on ollut pikemminkin jatkuvaa kuin äkillistä, jolloin valtion tukitoimienkin tulisi olla pitempikestoisia.
Kokonaisuutena arvioiden toiminta on osoittautunut kriisialueiden näkökulmasta tarpeelliseksi. Erityisten tärkeää on ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä, sillä työttömyyden pitkittyessä henkilön uudelleen työllistyminen vaikeutuu. Rakennemuutoksiin reagointia voidaan nykyisestään myös parantaa siten, että pienet paikkakunnat varautuvat jo ennakolta mahdollisiin joukkoirtisanomisiin.
Noin puolet rakennemuutosrahoituksesta on ollut EU-osarahoitteista. Jotta toimenpiteet olisivat mahdollisimman nopeita ja joustavia, alueiden näkökulmasta suotavampana vaihtoehtona voidaan pitää kokonaan kansallista rahoitusta. Toisaalta Suomi olisi voinut nykyistä enemmän hyödyntää EU:lta saatavan lisärahoituksen mahdollisuuksia rakennemuutosten hoidossa. Euroopan globalisaatiorahastosta on myönnetty rahoitusta muissakin EU-maissa tapahtuneille vastaavantyyppisille rakennemuutoksille.
Rakennemuutostoimenpiteiden vaikutusten seuranta on ollut tarkastuksen perusteella puutteellista. Irtisanottujen sijoittumisen seurannan perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, mitä olisi tapahtunut ilman interventiota. Toimenpiteiden todellisen vaikuttavuuden arviointi onkin haasteellista.
Lisätietoja
