Suomi on tähän mennessä onnistunut hyvin turvaamaan huoltovarmuuden covid-19-pandemiassa. Materiaalisen varautumisen ohella huoltovarmuus merkitsee myös henkilöstön terveydestä huolehtimista työpaikoilla.
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) mukaan covid-19-pandemian riskinhallinnassa onnistuttiin hyvin. Huoltovarmuusrahaston ansiosta Huoltovarmuuskeskus saattoi reagoida nopeasti kriisiin. Esimerkiksi vuonna 2020 rahastolla turvattiin merenkulku niin, että tavaraliikenne Suomeen jatkui lähes normaalisti.
VTV tarkasti Suomen huoltovarmuutta ja sen turvaamista covid-19-pandemian aikana. Tarkastus ulottui maaliskuusta 2020 toukokuuhun 2021, ja siinä keskityttiin toimialoihin, joihin pandemialla on ollut eniten vaikutusta. Näitä toimialoja ovat terveydenhuolto, liikenne ja logistiikka, elintarvikehuolto sekä kriittinen teollisuustuotanto.
”Suomen huoltovarmuustoimenpiteet on suunniteltu niin, että niillä kyetään vastaamaan mahdollisimman monenlaisiin poikkeustilanteisiin. Kovinkaan konkreettisia pandemian hallintatoimenpiteitä ei ollut kuitenkaan etukäteen valmisteltu. Suojaintarvikkeiden suurta menekkiä ja kriisin pitkää kestoa ei etukäteen kyetty ennakoimaan”, VTV:n tuloksellisuustarkastuspäällikkö Teemu Kalijärvi sanoo.
Tarkastuksessa nousi esiin, että ihmiset ovat yksi kriittinen resurssi siinä missä varusteet ja tarvikkeet. Henkilöstön terveysturvallisuus onnistuttiin pandemian aikana turvaamaan varsin hyvin. Työpaikoilla levinneet tartunnat eivät yksittäistapauksia lukuun ottamatta aiheuttaneet merkittäviä häiriöitä terveydenhuoltoon, teollisuustuotantoon, alkutuotantoon tai logistiikkaan. Myös maataloudessa ja puutarhataloudessa tarvittava ulkomainen kausityövoima saatiin Suomeen. Toisaalta pandemian aikana kävi selväksi, kuinka riippuvaista kotimainen alkutuotanto on ulkomaisesta kausityövoimasta.
Pandemian aikaisista toimista seuraa vielä merkittäviä lisäkustannuksia tulevina vuosina. Esimerkiksi terveydenhuollossa ajettiin kiireetöntä hoitoa alas, jotta henkilöstöä riittäisi tehohoidossa, näytteidenotossa ja tartuntojen jäljittämisessä.
”Tästä syntyi hoitovelkaa, jolla voi olla laajakantoisia terveydellisiä ja taloudellisia seurauksia”, Kalijärvi sanoo.
Suomen huoltovarmuuden kokonaiskustannuksia ei tiedetä tarkasti. Huoltovarmuusrahaston tase oli vuonna 2020 noin 2 miljardia euroa, mutta se käsittää vain osan kokonaisuudesta. Edes valtiotasolla huoltovarmuudesta aiheutuvia kustannuksia ei seurata järjestelmällisesti.
Suomi on monien huoltovarmuuden kannalta kriittisten tarvikkeiden osalta riippuvainen tuonnista. Kansallisissa ohjeissa ja strategioissa tavoiteltu kansainvälinen huoltovarmuusyhteistyö on kuitenkin ollut vähäistä. Pandemian aikana Euroopan komissio käynnisti yhteisiä hankintapuitesopimuksia terveydenhuollon laite- ja tarvikehankintoja varten. Tarkastuksessa EU:n yhteishankintoja ei kuitenkaan pidetty toimivana kanavana terveydenhuollon materiaalien hankintaan. Sen sijaan EU:n rokotteiden yhteishankintaa pidettiin Suomen kannalta hyvänä ratkaisuna. Yhteishankinnalla on varmistettu mahdollisimman nopea ja kustannuksiltaan kohtuullinen rokotteiden hankinta.
Tutustu julkaisuun: Huoltovarmuus ja sen turvaaminen covid-19-pandemian aikana
Lisätietoja
