Julkisten tietojärjestelmien hankinta ja sopimusten hallinta on vaikeaa järjestelmiin kohdistuvien monien vaatimusten ja jäykkien säädösten vuoksi. Tietojärjestelmien yhteentoimivuuden suurin este ei ole kuitenkaan sopimustekninen, vaan puutteellinen näkemys laajemmasta kokonaisuudesta.
Monelta taholta tulevan ohjauksen ja jäykkien säädösten takia julkisten tietojärjestelmähankintojen tekeminen on vaikeaa ja hidasta, vaikka nopeasti kehittyvä toimintaympäristö vaatisi ketteryyttä ja joustavuutta. Hankinnoissa keskitytään noudattamaan säädöksiä, jolloin mahdollisuudet suunnitella toimintaa innovatiivisesti jäävät usein hyödyntämättä. Tietojärjestelmien suunnittelu tulisi nähdä julkisen hallinnon toiminnan kehittämisenä ja uudistamisena, mutta nykyinen ohjausjärjestelmä asemoi sen muusta toiminnasta irralliseksi tekniseksi tukitoiminnoksi.
Julkisten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden edistäminen on vaikeaa, kun hankintoja tekevillä virastoilla ei ole näkemystä siitä, minkä tulisi toimia yhteen ja millä tavalla. Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurityön tulokset ovat edelleen keskeneräisiä, eikä sitä koskeva informaatio-ohjaus ole ollut tehokasta. Ohjeita ja suosituksia on paljon, mutta ne ovat monitulkintaisia tai vaikeaselkoisia. Kokonaisarkkitehtuurikuvauksen sirpaleisuuden takia virastot pyrkivät usein huolehtimaan vain omien järjestelmiensä keskinäisestä yhteentoimivuudesta, mikä sekään ei ole aina helppoa.
Valtiovarainministeriössä ei ole puututtu informaatio-ohjauksen ongelmien syihin. Ongelmiin on reagoitu lisäämällä säädösohjausta ilman sen pohtimista, ratkaiseeko se ongelmat. Informaatio-ohjauksen laatuongelmien korjaamiseen tulee paneutua kunnolla. Säädösohjaukseen tulisi turvautua vain silloin, kun muut ohjauskeinot eivät tule kyseeseen.
Valtion ICT-hankintojen volyymi on vuositasolla noin 580 miljoonaa euroa. Näistä tietojärjestelmien ja sähköisten palveluiden kehittämistä koskevien hankintojen arvo vuonna 2013 oli yhteensä 123,7 miljoonaa euroa. Tietojärjestelmiä koskevat sopimukset ovat sopimusehdoiltaan varsin vaihtelevia, kuten myös käytännöt niiden hallintaan.
Julkisten tietojärjestelmähankintojen yhteentoimivuuden ohjaus
Tietojärjestelmien yhteentoimivuus on asetettu viranomaisten tavoitteeksi tietohallintolaissa (634/2011), ja se on näkynyt myös pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa sekä julkisen hallinnon ICT:n hyödyntämisen strategiassa. Yhteentoimivuudesta odotetaan syntyvän pitkällä tähtäimellä kustannussäästöjä päällekkäisten ratkaisujen poistumisen kautta.
Tietohallintolain lisäksi tietojärjestelmähankintoihin kohdistuu lukuisia muita säädöksiä, kuten hankintalaki (348/2007), hankintatoimen keskittämistä ja yhteishankintoja koskevat talousarviolain 22 a § (447/2006), valtioneuvoston asetus (765/2006) ja laki valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä (1226/2013). Näiden lisäksi on huomioitava toimialakohtaiset säädökset, tietojen käsittelyyn liittyvät säädökset, arkistolaki, laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa sekä kunkin viraston omaa toimialaa tai toimintaa koskevat säädökset.
Säädösohjausta on lisätty
Ministeriöillä on vuodesta 2011 alkaen ollut velvoite pyytää valtiovarainministeriöltä lausunto taloudellisesti tai toiminnallisesti merkittävistä tietojärjestelmähankinnoista. Lausuntopyyntöjä on tehty odotuksiin nähden vähän, joten valtiovarainministeriö valmisteli 1.1.2015 voimaan tulleen asetuksen (1249/2014), joka velvoittaa pyytämään siltä lausunnon merkittävistä yli 5 miljoonan euron tietojärjestelmähankkeista. Valtiovarainministeriö ei tehnyt tarkempia analyysejä siitä, miksi lausuntopyyntöjä oli tullut niin vähän. Tarkastuksen perusteella lausuntomenettely ei nykymuodossaan edistä tietojärjestelmien yhteentoimivuutta.
Lisätietoja
