Sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteita ja raportointia varaa parantaa

Tarkastuksessa selvitettiin erityisesti ulkoasiain- ja puolustusministeriön toimintaa sotilaallisen kriisinhallinnan tavoiteasettelussa ja raportoinnissa, eduskunnan kuulemisessa sekä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehittämisessä. Tarkastuksen perusteella sotilaallisen kriisinhallinnan ohjausmenettelyt ovat kohtuullisen toimivat, mutta niitä voidaan vielä selvästi parantaa.

Valtioneuvosto on kuullut eduskuntaa käsiteltäessä Suomen osallistumista kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Valtioneuvoston eduskunnalle antamat selvitykset ja selonteot eivät ole olleet tasalaatuisia. Eduskunnan kuulemismenettelyn valinnan ja eduskunnan harkinnan kannalta tärkeät operaatioiden riskiarviot on esitetty usein pinnallisesti, operaatioille asetettuja tavoitteita ei ole asetettu selvästi ja operaatioiden taloudellisten tietojen esittämisessä on selvästi parannettavaa. Esitettyjen tietojen perusteella eduskunta ei ole saanut kuvaa operaatioiden kokonaiskustannuksista tai kustannusten jakautumisesta eri vuosille. Eduskunnan saaman aineiston perusteella on vaikea päätellä kyseessä olevan operaation merkitystä Suomen kriisinhallinnan kokonaisuudelle.

Tilivelvollisuuden toteutuminen edellyttää valtioneuvoston raportointia eduskunnalle määrärahojen käytöstä ja käytön tuloksellisuudesta. Useista raportointikanavista huolimatta kuvaa sotilaallisen tai kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tuloksellisuudesta ei saada. Yksittäistenkään operaatioiden onnistumisesta ei ole raportoitu julkisesti jälkikäteen, vaikka eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on nimenomaisesti korostanut vaikutusten arvioinnin merkitystä. Toteutuneiden kustannusten puutteellinen raportointi saattaa haitata tulevien operaatioiden resurssien suunnittelua. Operaatioiden taloudenhoito on sinänsä ohjeistettu riittävästi.

Suomen kriisinhallintatoiminnan yhtenä tavoitteena on ollut vahvistaa ns. kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriisinhallintaan. Valtioneuvosto on eduskunnan edellyttämällä tavalla laatinut kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian vuonna 2009, mutta strategian mukaisia kehittämistoimenpiteitä on toteutettu vain osittain. Eduskunta edellytti valtioneuvostolta myös kriisinhallinnan vaikuttavuuden arvioinnin kehittämistä. Valtioneuvosto onkin kehittänyt mallin kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan vaikuttavuuden arvioimiseksi, mutta arviointeja ei ole vielä tehty. Vaikuttavuuden ar­viointi edellyttäisi nykyistä selkeämpien vaikuttavuustavoitteiden asettamista. Puitteet kokonaisvaltaisen lähestymistavan vahvistamiselle ovat olemassa, mutta kokonaisvaltaisuus ei vielä näy selvästi operaatioiden suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Faktoja sotilaallisesta kriisinhallinnasta

Sotilaallinen kriisinhallinta on osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka kuuluu valtioneuvoston ohjesäännön mukaan ulkoasiainministeriön toimialaan. Sotilaallinen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoiminta kuuluu puolestaan puolustusministeriön toimialaan. Sotilaallinen kriisinhallinta on myös yksi Puolustusvoimien kolmesta lakisääteisestä tehtävästä.

Vuosien 2000–2012 aikana valtio on käyttänyt yhteensä yli miljardi euroa talousarviomäärärahoja sotilaalliseen kriisinhallintaan. Vuoden 2013 varsinaisessa talousar­viossa sotilaalliseen kriisinhallintaan osoitettiin 123 miljoonaa euroa, josta ulko­asiainministeriön hallinnonalan pääluokassa noin 63 miljoonaa euroa (51 %) ja puolustusministeriön hallinnonalan pääluokassa noin 61 miljoonaa euroa (49 %).

Syyskuussa 2013 Suomi osallistui yhteentoista sotilaalliseen kriisinhallintaoperaa­tioon yhteensä 414 henkilöllä. Suurimmat joukot Suomella ovat YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa sekä NATOn ISAF-operaatiossa Afganistanissa.
(Lähde: Ulkoasiainministeriö. Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.)

Tutustu tarkastuskertomukseen