Työllisyysasteen nostaminen ja työurien pidentäminen ovat keskeisiä hallituksen tavoitteita. Näiden saavuttamisessa nousee tärkeään rooliin työkykyä ylläpitävä kuntoutus. Kuntoutusjärjestelmä kaipaa kuitenkin tehokkaampaa valtakunnallista ohjausta ja koordinointia sekä palvelutarjonnan selkeyttämistä.
Työkykyä ylläpitävästä kuntoutuksesta aiheutuu valtiolle kustannuksia noin 140 miljoonaa euroa vuodessa. Työkyvyttömyyden aiheuttamat välilliset kansantaloudelliset ja julkistaloudelliset menetykset ovat merkittäviä. Työkyvyttömyyden takia menetetään selvästi enemmän työvuosia kuin työttömyyden vuoksi.
Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti työkyvyttömyyden riskitekijöitä ja työkykyä ylläpitävän kuntoutuksen vaikutuksia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisiin. Tarkastuksessa hyödynnettiin muun muassa Kansaneläkelaitoksen alueellista tilastoaineistoa ammatillisista ASLAK- ja TYK-kuntoutuksista. Kuntoutuksen tilastotiedot ovat Kelan järjestämiä kuntoutusmuotoja lukuun ottamatta puutteellisia eikä tarkkoja alueellisia tietoja ole yleensä saatavilla. Alueelliset erot työllisyysasteessa, työkyvyttömyydessä ja kuntoutuksen suhteellisissa määrissä ovat suuria.
Tarkastuksessa saatiin heikkoa tilastollista näyttöä lakisääteisen TYK-toiminnan työkyvyttömyyttä ehkäisevistä vaikutuksista. Harkinnanvaraisella ASLAK-kuntoutuksella ei havaittu olevan työkyvyttömyyttä vähentävää vaikutusta. Suomessa toteutetuista satunnaiskoeasetelmista saatu näyttö ei yleensä ole puoltanut kuntoutusta. Luotettavia tutkimuksia on kuitenkin tehty vähän, ja ammatillisen kuntoutuksen vaikutuksia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on syytä tutkia lisää.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan kuntoutusasiain neuvottelukunnan vastuulla on koordinoida ja ohjata kuntoutusta valtakunnallisesti. Tarkastuksessa havaittiin, että kuntoutuksen valtakunnallinen ohjaus on ollut riittämätöntä. Myös vaikutusten systemaattinen seuranta on jäänyt tekemättä.
Nykytilanne ei kaikilta osin vastaa kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä säädetyn lain tavoitteita. Maamme kuntoutusjärjestelmä on järjestäjien epäselvien vastuusuhteiden johdosta monimutkainen palveluiden tarvitsijoille. Kuntoutus myös alkaa useissa tapauksissa liian myöhään. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin aloittamassa hanketta, jonka on tarkoitus selkiyttää kuntoutukseen ohjausta, sen kohdentamista ja tavoitteita asiakkaan näkökulmasta. Kehitystä on pidettävä oikeansuuntaisena.
Osaa työkyvyttömyyden yleisimmistä riskitekijöistä – kuten ylipainoa ja runsasta alkoholin käyttöä – voidaan pitää elämäntavoista johtuvina. Näihin voidaan haluttaessa vaikuttaa esimerkiksi verotuksen kautta. Lisäksi näyttäisi siltä, että terveydenhuollon oikea-aikaisella interventiolla voidaan vähentää työkyvyttömyyden riskiä. Nykylainsäädännössä ikäkausiterveystarkastukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia.
Lisätietoja
