Työperäisen maahanmuuton edistäminen ei ole konkretisoitunut hallinnonalarajat ylittäväksi pitkäjänteiseksi toiminnaksi. Ulkomaisen työvoiman käytön rekisteröintiä ja tilastointia tulisi edelleen kehittää.
Työperäisen maahanmuuton edistämistavoitteet ovat perustuneet hallitusohjelmien tavoitteisiin reagoida työvoiman tarjonnan vähenemiseen. Koska työperäistä maahanmuuttoa ei ole tilastoissa, tutkimuksissa eikä valtion talousarviossa eriytetty muusta maahanmuutosta, sen vaikutuksia julkiseen talouteen ja työmarkkinoihin on vaikea arvioida tai eritellä maahanmuuton kokonaisvaikutuksista.
Tarkastuksessa havaittiin puutteita ulkomaisen työvoiman käytön rekisteröinnissä ja tilastoinnissa. Suomen työmarkkinoilla oli vuonna 2010 noin 90 000 vakituisesti maassa asuvaa ulkomaalaistaustaista työntekijää. Lisäksi Suomessa on arvioitu työskentelevän vähintään noin 50 000 tilapäistä ulkomaalaista työntekijää. Tieto tilapäisistä ulkomaisista työntekijöistä on hajallaan eri viranomaisten rekistereissä, joten luotettavaa arviota ulkomaisen työvoiman määrästä ja käytöstä on vaikea tehdä. Ulkomaista työvoimaa koskevan tietoperustan parantaminen tukisi myös politiikkatavoitteiden asettamista ja toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa.
Tarkastus kohdistui työperäisen maahanmuuton edistämisen tietoperustan lisäksi tavoitteisiin sekä toteutettuihin toimiin ja niiden seurantaan. Työperäistä maahanmuuttoa on pyritty vauhdittamaan ohjelmien ja hankkeiden avulla sekä kehittämällä säädöksiä ja lupa- ja valvontajärjestelmiä.
Työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelman mukaista hanketoimintaa on tuettu Euroopan sosiaalirahaston varoin. Vuosina 2007-2013 maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjaukseen ja työperäisen maahanmuuton hankkeisiin suunniteltiin käytettävän yhteensä 63,9 miljoonaa euroa. Taloudellisen taantuman myötä painopistettä on siirretty maahan jo muuttaneiden työmarkkinavalmiuksien parantamiseen ja työllistymisen tukemiseen. Työperäisen maahanmuuton edistäminen ei käytännössä ole konkretisoitunut hallinnonalarajat ylittäväksi pitkäjänteiseksi toiminnaksi.
Työperäinen maahanmuutto muodostaa vain pienen osan koko maahanmuuton työvoiman tarjonnan lisäyksestä. Maahanmuutto ei sinänsä nosta työllisyysastetta, sillä suuri osa maahan muuttaneista on työttöminä tai ei kuulu työvoimaan. Työllisyysasteen ja kestävyysvajeen näkökulmasta olennaista olisikin Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten työllisyysasteen nostaminen sekä muun työmarkkinoilla olevan työvoiman käytön tehostaminen.
Ulkomaalaislaissa säädetty työntekijän oleskelulupamenettely on edelleen monimutkainen. Laki mahdollistaa puutteellisena vireille pannut hakemukset ja tästä johtuvat pitkät valitusprosessit. Lainsäädännön selkeyttäminen nopeuttaisi lupaprosessia ja tehostaisi valtion varojen käyttöä.