Valtio tukee yksityisiä metsänomistajia vuosittain yli 200 miljoonalla eurolla. Tuilla ja korvauksilla pyritään edistämään puuntuotantoa sekä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Tukien vaikuttavuudesta tarvitaan tarkempaa tietoa, ja niitä tulee kehittää nykyistä paremmin yhtenä kokonaisuutena.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on arvioinut kolmen euromääräisesti suurimman yksityismetsätalouden tuki- ja korvausmuodon tuloksellisuutta.
Valtio kohdistaa yksityisille metsänomistajille vuosittain arviolta yli 200 miljoonaa euroa suoria tukia, korvauksia ja verotukia. Verotuet eivät näy valtion talousarviossa, vaan ne ovat menetettyä verotuloa.
Tukien vaikuttavuutta seurataan osin heikosti ja niitä hallinnoidaan toisistaan irrallaan
”Tukimuotojen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta seurataan vaihtelevasti, esimerkiksi verotukien vaikutusta ei lainkaan. Rahoitusmuotojen yhteisvaikutuksia ei myöskään tunneta, vaan ministeriöt ohjaavat ja valvovat varojen käyttöä toisistaan erillään”, VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Tuula Varis sanoo.
Metsiin kohdistuu paljon erilaisia tavoitteita, joita voi osin olla vaikea sovittaa yhteen. Valtion varoja tulisi siitä huolimatta käyttää mahdollisimman johdonmukaisesti. Tarkastuksessa esimerkiksi todettiin, että valtion tukea on ollut tarjolla samanaikaisesti sekä kunnostus- ja täydennysojituksiin puuntuotannon parantamiseksi että aiempien ojitusten aiheuttamien luontohaittojen korjaamiseen ja estämiseen.
Puuntuotannon tuet tarvitsevat vankempia perusteluja
Puuntuotannon kemera-tukiin budjetoidaan vuosittain noin 35–50 miljoonaa euroa. Puuntuotannon verotukien määrä on arviolta noin 170 miljoonaa euroa vuodessa. Verotuista merkittävimpiä on metsävähennys.
Puulle on olemassa toimivat markkinat, ja metsätalous on kannattavaa toimintaa. VTV katsookin, että näiden tukimuotojen tosiasiallisesta kannustinvaikutuksesta tarvitaan parempaa näyttöä. Lisäksi niiden ajanmukaisuutta ja yhteisvaikutuksia tulee arvioida.
”Erilaisten tukien yhdistelmä lisää riskiä, että julkinen tuki syrjäyttää yksityisiä investointeja ja heikentää samalla tukien perusteltavuutta”, tuloksellisuustarkastusneuvos Visa Paajanen summaa.
METSO-ohjelman kustannustehokkuutta voidaan parantaa
Vapaaehtoisuuteen perustuvan Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman (METSO) tukiin ja korvauksiin on käytetty vuosittain noin 36–45 miljoonaa euroa. METSO saavuttanee sille asetetun 178 000 hehtaarin pinta-alatavoitteen vuoteen 2025 mennessä. Myös ohjelman laatu on tehtyjen arvioiden mukaan hyvä.
VTV katsoo, että ohjelman kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin silti edelleen parantaa. Virasto suosittaa muun muassa sen selvittämistä, saataisiinko kohteen suojeluarvoon perustuvilla korvausmalleilla enemmän vastinetta rahalle.
Selvitystä tarvitaan myös määräaikaisten suojelusopimusten tarkoituksenmukaisuudesta, koska valtio voi menettää jo investoimansa suojelupanoksen, mikäli sopimusta ei jatketa.
Tarkastus kohdistui kestävän metsätalouden määräaikaisiin kemera-tukiin, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) korvauksiin sekä metsänomistajille suunnattuihin verotukiin, kuten metsävähennykseen. Tarkastuksen kohteina olivat valtiovarainministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö.
Tutustu julkaisuun: Yksityismetsätalouden tuet ja korvaukset – Puuntuotannon edistäminen ja luonnon monimuotoisuus
Lisätietoja
