Kaivostoiminnalla sekä siihen liittyvällä teollisuudella ja palveluilla on Suomessa huomattava kansantaloudellinen ja valtiontaloudellinen merkitys. Kaivostoiminnan taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden huomiointi on edellytys sille, että kaivostoimintaa voidaan Suomessa menestyksellisesti harjoittaa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on koonnut katsauksen Suomessa harjoitettavaan kaivostoimintaan, sitä ohjaavaan kaivospolitiikkaan sekä käynnissä oleviin säädösuudistuksiin. Kyseessä ei ole tarkastus, tieto julkaisuun on koottu asiantuntijahaastatteluista ja kirjallisista lähteistä.
Viranomaisilla on merkittävä rooli kaivostoiminnan sääntelijänä ja lupaviranomaisena sekä tiedon tuottajana. Lisäksi kaivostoimintaan liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa rahoitetaan julkisista varoista. Sähköautojen akkuarvoketjua kehittävän Suomen Malmijalostus Oy:n myötä valtio on tullut uudestaan myös merkittäväksi kaivosteollisuuden omistajaksi.
Kokemukset kaivosalan itsesääntelyyn perustuvasta Kestävän kaivostoiminnan verkostosta ja sen kehittämästä kaivosvastuujärjestelmästä ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Kaivos- ja mineraalipolitiikan kansallisten strategioiden ja toimintaohjelmien päivittämistä tulisi harkita sekä samalla koordinoida niitä ja erilaisia EU:n strategioita nykyistä selkeämmin.
Kaivostoiminnan kiertotalousratkaisut ovat toistaiseksi olleet lähinnä yksittäisiä kokeiluja. Kiertotalousratkaisut voivat koskea esimerkiksi materiaalien uudelleenhyödyntämistä, sivutuotteiden hyödyntämistä tai kaivosinfrastruktuurin elinkaaren pidentämistä. Kokeilujen laajenemista voitaisiin edistää esimerkiksi uusien ratkaisujen pilotoinneilla, julkisilla hankinnoilla ja materiaalien tuotteistamisella.
Meneillään olevan kaivoslakiuudistuksen yhteydessä on tarkoitus edistää toimintamalleja, joilla kaivostoimijat voivat saavuttaa paikallisyhteisön hyväksynnän, eli niin sanotun sosiaalisen toimiluvan.
Parhaillaan on käynnissä useita eri kaivostoiminnan ympäristövastuuseen liittyviä sääntelyuudistuksia. Nämä uudistukset voisivat vähentää valtion taloudellisia vastuita tilanteissa, joissa aiheuttaja ei pysty maksamaan ongelmien korjaamisesta.