Yhteiskunnan syvällinen ja kokonaisvaltainen muutos haastaa hallinnon kehittämistä lähivuosina. Avaintekijäksi sekä kehittämisessä että tarkastamisessa nousevat muutosten tunnistaminen ja olennaisen hahmottaminen. Myös eri toimijoiden välinen yhteistyö ja roolit nousevat tarkasteluun.
Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreessa julkaisussa luodaan katsaus suomalaisen hallinnon kehittämisen vaiheisiin sekä hallinnon toiminnan ja kehittämisen tarkastamiseen. Julkaisun toivotaan myös toimivan syötteenä jatkokeskustelulle ja yhteistyölle.
Hallinnon kehittämisen vallitsevia teemoja viime vuosina ovat olleet erityisesti poikkihallinnollisuuden vahvistaminen ja politiikkajohdonmukaisuus, tiedon parempi hyödyntäminen päätöksenteon tukena sekä strateginen johtaminen.
Myös tarkastustoiminnassa aiheita tarkastellaan yhä enemmän tulevaisuussuuntautuneesti ja tarkastusotetta uudistaen. Näin voidaan tuottaa tietoa tulevien päätösten ja ratkaisujen pohjaksi ja osaltaan varmistaa, että valtiontalouden ratkaisut ja kehittämistoimenpiteet tukevat tavoitteiden saavuttamista.
Hallintoa ja sen kehittämistä voidaan arvioida eri tavoin esimerkiksi toiminnan tason mukaan:
Politiikkatason linjausten ja tavoitteiden osalta voitaisiin arvioida, miten hyvin valitut ja määritellyt tavoitteet asemoituvat hallintoa laajempiin tavoitteisiin yhteiskunnassa. Hyödyllinen arvioinnin kohde olisi myös se, miten johdonmukaisia hallinnon uudistumiselle asetetut tavoitteet ovat keskenään.
Konkreettisten kokonaisuudistusten tasolla arvioitavia ja tarkastettavia näkökulmia voisivat olla esimerkiksi uudistuksen suunnittelun ja toteutuksen toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus, valittujen uudistussuntien ja toimenpiteiden suhde hallintopoliittisiin linjauksiin tai uudistusten kattavuus ja yhdenmukaisuus hallinnossa.
Hallinnon käsittelemien asioiden monimutkaistuessa on tärkeä kiinnittää huomiota politiikkakoherenssiin, toimenpiteiden samansuuntaisuuteen.
Hallintoa kehittävät toimijat itse tunnistavat tarpeita ja kohdistavat odotuksia erityisesti kokonaiskuvan muodostamiseen, asioiden ja ilmiöiden välisten yhteyksien ja kytkentöjen tunnistamiseen, ajallisen ulottuvuuden huomiointiin sekä vuorovaikutuksen ja yhteistyön parantamiseen. Tältä pohjalta sidosryhmät odottavat tarkastusvirastolta roolia myös yhdistäjänä, keskustelujen mahdollistajana ja hallinnon ja sen kehittämisen kokonaiskuvan ylläpitäjänä.