Finanssipoliittisen poikkeusvaiheen jälkeen tarvitaan hyvin valmisteltuja päätöksiä ja kattava kuva velkanäkymistä.
Kirjoittaja
Vaalikauden vaihtuessa on tarpeen arvioida, miten hallitus onnistui monenlaisten kriisien leimaamalla vaalikaudella. Kriisit leimaavat myös arviota julkisen talouden tavoitteiden ja sääntöjen noudattamisesta finanssipolitiikan vaalikausiraportissamme. Koronapandemia siirsi finanssipolitiikan EU-säännöt vuonna 2020 piippuhyllylle, jolla ne makaavat edelleenkin Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin seurauksena.
Huonommin on tiedossa, että kotimaassakin on julkisen talouden hoitoa raamittavaa lainsäädäntöä, joka jousti automaattisesti EU-sääntöihin tehtyjen poikkeusten takia. Normaalioloissa hallituksen on käytännössä pakko tavoitella lähes tasapainoista julkista taloutta, mutta kriisien takia tämä velvoite ei ole voimassa.
Vaalikaudesta muodostui finanssipolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen osalta poikkeustilanteiden ja -lausekkeiden viidakko. Tilanteen tietynlainen epämääräisyys johtuu siitäkin, että poikkeustilanteiden varalle joustoa sisällytettiin myös hallitusohjelman taloustavoitteisiin ja ensimmäistä kertaa valtion menokehysjärjestelmään. Kirjaukset olivat kuitenkin perusteltuja ja niille tuli käyttöä.
Kaikista tärkeintä on, että julkinen talous kehittyy oikeaan suuntaan
VTV:n raportin mukaan julkista taloutta on vahvistettava muun muassa kohonneen velkatason ja laaja-alaisten menopaineiden takia. Jos asiaan tartutaan viipymättä, päätökset ehditään vielä valmistella huolellisesti. Julkinen talous ei ongelmista huolimatta ole kuilun partaalla.
Jotta menoleikkausten ja veronkorotusten negatiiviset vaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi, päätösten tulee perustua mahdollisimman luotettavaan tietoon. Nopeavaikutteisten päätösten lisäksi julkista taloutta voi vahvistaa hitaammin vaikuttavilla uudistuksilla, esimerkkinä vuonna 2017 voimaan tullut eläkeuudistus.
Arviot julkisen talouden vahvistumistarpeesta ovat vaalikaudella vaihdelleet niin paljon, että luvut saattavat kuulostaa hakuammunnalta. Arvioiden kirjolle on luonnollisia syitä: ensinnäkin ne heiluvat huomattavasti julkisen talouden näkymien muuttuessa, ja toisaalta ne perustuvat toisistaan poikkeaviin laskentaperusteisiin.
Tulkintaongelmista huolimatta miljardien esittäminen talouspoliittisessa keskustelussa ei ole turhaa. Lukujen avulla päästään kuitenkin jollain tavalla kiinni tarvittavan vahvistuksen mittakaavaan ja eri arvioiden lähtökohtiin. Erilaisista arvioista ei päästä eroon, mutta olennaista on, että julkinen talous kehittyy oikeaan suuntaan. Jos suunta on oikea tarpeeksi kauan, päästään joskus jo pitkälle. OECD kehottaakin ottamaan vuosikymmenen lopun kiintopisteeksi julkisen talouden tasapainottamiseen.
Julkisen talouden tunnusluvut ovat tukeva selkänoja mutta eivät kiveen hakattuja
Miten tavoitteita kohti päästään? Jo kolme vaalikautta kestänyt julkisen talouden alijäämäisyys herättää kysymyksen, pitäisikö julkisen taloudenpidon raameja kirjata lainsäädäntöön tarkemmin kuten joissain maissa on tehty. Ei ole mahdotonta, etteikö siitä voisi olla hyötyä. Tähän asti kuitenkin poliittiseen sopimukseen perustuvalla ohjausvälineellä, valtion menokehysjärjestelmällä, on ollut käytännössä paljon isompi merkitys kuin kotimaiseen lainsäädäntöön pohjautuvilla tavoitteilla.
Lakikirjauksissa on vaikeaa huomioida kaikki mahdolliset olosuhteet ja poikkeukselliset tilanteet. Omat vaikeutensa finanssipolitiikan raamien tarkkaan lakisääteiseen kirjaamiseen tuovat myös julkisen talouden seurannassa käytettävien tietojen luontainen epävarmuus ja jälkikäteinen muuttuminen. Epävarmuudet ovat läsnä siitä huolimatta, että julkisen talouden tilastot ja ennusteet on asiallisesti laadittu.
Kesällä 2022 julkisen velan tilastoissa tehtiin muutos, joka nosti reippaasti Suomen julkisen velan BKT-suhdetta. Tämä kuvastaa, kuinka julkisen talouden tunnuslukujen laskeminen ei ole eksaktia luonnontiedettä, eivätkä tunnusluvut siksi helposti taivu mekaanisesti sovellettaviksi pykäliksi.
Riippumatta millaista velkasuhdetta hallitukset kulloinkin tavoittelevat, julkisen talouden pitkän aikavälin näkymien tulisi olla esillä finanssipoliittisessa päätöksenteossa. Päättyvällä vaalikaudella kestävyystiekartta oli hyvä idea, mutta sen toteutus ja hyödyntäminen jäi huomattavan vajaaksi.
VTV on suosittanut, että hallituksen jokavuotisessa julkisen talouden suunnitelmassa käsitellään vahvemmin julkisen talouden kestävyyden näkymiä, tarvittaessa lainsäädäntömuutosten tukemana. Ajatus sopii yhteen sen tietoperustan kanssa, jota myös EU-komission ehdottama EU-säännöstön uudistuspaketti edellyttää.
EU-ehdotuksenkaan toteuttaminen ei automaattisesti johtaisi velkasuhteiden alenemiseen. Kuitenkin yhteensopivat ja toisiaan tukevat EU:n ja kansallisen tason finanssipolitiikan ohjausvälineet voisivat parhaimmillaan ohjata ja auttaa finanssipolitiikan päätöksentekoa kestävään suuntaan. Finanssipolitiikan riippumattomalla valvonnalla tulee jatkossakin olemaan tässä kokonaisuudessa tärkeä – ja jopa aiempaa suurempi – tehtävänsä.
