Seurantatieto on merkittävä tuki hyvälle johtamiselle, mutta sitä ei ole hyödynnetty riittävästi. Tarkastuksen pääkysymyksenä oli, tukeeko sairauspoissaoloja koskeva seurantatieto virastojen ja laitosten johtamista.
Sairauspoissaoloihin on alettu kiinnittää viime aikoina aiempaa enemmän huomiota, koska niistä aiheutuvat kustannukset ovat suuret eikä pelkkä sairausloma aina ole paras mahdollinen ratkaisu työntekijän tai työpaikan kannalta. Valtionhallinnossa sairauspoissaolojen kokonaiskustannukset olivat vuonna 2009 lähes 260 miljoonaa euroa, ja niihin kului noin neljä prosenttia työajasta. Erityisen tärkeätä on se, että työstä aiheutuviin sairastumisiin ja sairauspoissaoloihin pyritään vaikuttamaan sekä ennaltaehkäisevästi että sairaana olevaa työntekijää tukien. Virastojen ja laitosten kannalta katsottuna sairauspoissaolot ovat aina menetyksiä.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt aihepiiriä koskevan tarkastuksen, johon aineisto kerättiin sekä asiantuntijahaastattelujen että kirjallisen kyselyn avulla. Kyselyn kohderyhmä poimittiin koko valtionhallinnosta siten, että mukana oli erityyppisiä ja erikokoisia organisaatioita. Vastaajina olivat virastojen henkilöstöpäälliköt tai vastaavat virkamiehet.
Tarkastuksen yhteydessä perehdyttiin Tanskan tarkastusviraston vuonna 2009 tekemään, Tanskan valtionhallinnon sairauspoissaoloja koskevaan tarkastukseen, jonka perusteella oli annettu viisi suositusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää niitä varsin varteenotettavina myös Suomen valtionhallinnossa.
Tarkastuksen pääkysymyksenä oli, tukeeko sairauspoissaoloja koskeva seurantatieto virastojen ja laitosten johtamista. Vastauksena kysymykseen voitiin todeta, että seurantatieto on merkittävä tuki hyvälle johtamiselle, mutta sitä ei ole hyödynnetty riittävästi.
Tarkastuksessa kiinnitettiin huomiota sairauspoissaolojen seurantamenetelmiin ja suositeltiin, että valtionhallinnon Tahti-järjestelmää kehitettäisiin nykyistä helppokäyttöisemmäksi ja sen luotettavuutta parannettaisiin huolehtien samalla riittävästä käyttökoulutuksesta.
Pitkäaikaisen sairauspoissaolon jälkeinen työhön paluu todettiin tarkastuksessa vaativaksi tilanteeksi sekä sairaana olleelle itselleen että työyhteisölle. Voidakseen toimia onnistuneesti tulisi organisaatiolla olla etukäteen sovitut menettelytavat sairastuneen tai toipumassa olevan työntekijän kohtaamiseen ja hänen työhön paluunsa tukemiseen.
