Suuri öljysäiliöalusvahinko Suomenlahdella aiheuttaisi pahimmillaan useiden miljardien eurojen kustannukset. Valtio voi joutua rahoittamaan näitä kustannuksia ainakin tilapäisesti ja pahimmassa tapauksessa lopullisesti.
Öljykuljetusten määrä Suomenlahdella tulee arvioiden mukaan kasvamaan nykyisestä 160 miljoonasta tonnista 170–200 miljoonaan tonniin vuonna 2020. Samaan aikaan myös muu meriliikenne lisääntyy. Riski suureen öljysäiliöalusonnettomuuteen on näissä oloissa huomattava. Matalalla ja kapealla Suomenlahdella öljypäästöt kulkeutuvat nopeasti rantaan ja tuulten takia niiden kulkusuunta on yleensä kohti Suomen rannikkoa.
Alusöljyvahinkojen korvaaminen on öljysuojarahaston, alusten omistajien vakuutusten ja kansainvälisten korvausrahastojen varassa. Korvausprosessit ovat kuitenkin pitkiä ja korvauksiin liittyy rajoituksia, joten suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella kuormittaisi aluksi kuntien ja Suomen valtion talouksia. Kaikkia torjunnasta aiheutuneita kustannuksia ei välttämättä saada perittyä, jolloin valtio voi jäädä öljyvahinkojen lopulliseksi maksajaksi.
Alusöljyvahinkojen varalle luotu kansainvälinen korvausrahastojärjestelmä koskee vain öljysäiliöalusonnettomuuksia. Tankkereiden vakuutuksilla ja kansainvälisen rahaston korvauksilla on tällä hetkellä noin 860 miljoonan euron enimmäismäärä, mikä ei välttämättä riitä. Kansainvälinen rahasto korvaa vain aineelliset, kohtuulliset, tarkoituksenmukaiset ja hyvin dokumentoidut kustannukset.
Öljysuojarahaston toimintaa voitaisiin kehittää ja sen rahoituspohjan laajentamista tulisi vielä pohtia. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan kannattaisi selvittää kansalaisten maksuhalukkuutta öljyntorjunnan varautumismaksun käyttöönottoon.
Alusöljyvahinkojen hallinnassa tarve yhteistyölle
Alusonnettomuusriskiä ennalta ehkäisevät järjestelmät, kuten alusliikennepalvelu ja lentovalvonta, ovat käytännössä osoittaneet toimintansa kustannustehokkuuden. Luotsaus ja laivatarkastukset tukevat omilta osiltaan alusonnettomuuksien ehkäisyä.
Suomenlahden alusöljyvahinkojen torjuntaa on kehitetty systemaattisesti ja sitä harjoitellaan säännöllisesti. Alusöljyvahinkojen torjunta perustuu avomeritorjuntaan, joka voi onnistuessaan vähentää rannalla tapahtuvaa, kustannuksiltaan kallista, puhdistamista. Suomen monitoimisuuteen perustuva torjuntalaivasto on kohtuullisen suuri esimerkiksi Viroon ja Venäjään verrattuna. Suomenlahden yhteisen öljyntorjuntatavoitteen suunnittelussa tulisi selvittää vielä naapurivaltioiden todelliset torjuntavalmiudet. Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkoryhmän resurssit ovat vähentyneet eivätkä tulevaisuudessa välttämättä riitä torjuntatöiden johtamiseen, jos niitä ei täydennetä.
Alusöljyvahinkojen riskien hallinnassa on selvästi tarve eri hallinnonalojen väliselle yhteistyöfoorumille, johon osallistuisivat sekä meriturvallisuuteen että öljyntorjuntaan liittyvät toimijat. Öljyntorjuntaharjoituksiin osallistuvien piiriä tulisi laajentaa halukkaiden kuntien suuntaan.
Tarkastuksen perusteella kunnat eivät ole täysin tiedostaneet niille kuuluvan jälkitorjuntavastuun vaatimuksia ja merkitystä. Etenkään pienillä kunnilla ei ole valmiuksia huolehtia jälkitorjunnasta eikä kaikkien pelastuslaitosten öljyntorjuntasuunnitelmissa ole sovittu asiasta. Myös jätehuollon vastuista on epätietoisuutta eikä alusöljyjätteiden kuljettamisesta ja käsittelystä ole tehty konkreettisia suunnitelmia.
