Talouden muuttuva toimintaympäristö asettaa uusia vaatimuksia valtion tilinpäätöksen raportointikäytännöille. Jotta tilinpäätöskertomuksen perusteella on mahdollista muodostaa täsmällinen kuva valtion taloudellisesta tilanteesta, tarvitaan tietoa riskeistä sekä siitä, kuinka niihin on varauduttu. Valtion tilinpäätösraportoinnin kehittämisen perustaksi sopivat kansainväliset IFRS- ja IPSAS-tilinpäätösstandardit.
Euroalueen rahoitusvakausjärjestelyt kasvattivat tilinpäätöksen mukaista valtion vastuusitoumusten määrää 9 859 miljoonaa euroa vuonna 2010. Jos nämä vastuut tulevat maksettaviksi, ne rahoitetaan valtion talousarviosta. Valtion taseen ulkopuolisista vastuista eli valtiontakauksista, -takuista ja muista vastuusitoumuksista raportoidaan valtion tilinpäätöksen liitteessä 12. Sen mukaan valtion vastuiden määrä oli 17 210 miljoonaa euroa vuonna 2010.
Valtiontalouden tarkastusviraston suorittaman finanssipolitiikan tarkastuksen tarkoituksena oli arvioida, antoiko vuoden 2010 tilinpäätöskertomus oikean ja riittävän kuvan valtion vastuusitoumuksista sekä niiden realisoitumiseen liittyvistä riskeistä. Lisäksi tarkasteltiin, antaako nykyinen tilinpäätösohjeistus edellytykset tuottaa luotettavaa tietoa valtion vastuista ja niiden riskeistä. Tarkastus toteutettiin siten, että virallista ohjeistusta ja toteutuneita kirjauskäytäntöjä verrattiin kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisiin raportointisuosituksiin.
Valtion vastuusitoumuksilla voi olla budjettivaikutuksia vuosiksi eteenpäin tai ne voivat sitoa talousarvion määrärahoja vasta vuosien kuluttua. Tilinpäätöskertomuksen hyödynnettävyyden lisäksi eduskunnan finanssivallan voidaan katsoa edellyttävän, että tilinpäätöksessä ilmenee se vastuiden määrä, johon valtio on tosiasiallisesti sitoutunut. Valtion tilinpäätöksessä kerrotaan Euroopan rahoitusvakausvälineestä tehdyn puitesopimuksen mukainen Suomen valtion takauksien maksimimäärä, johon eduskunta on antanut sitoutumisvaltuuden. Tilinpäätöksessä pitäisi kuitenkin myös selvästi kertoa, mihin määrään valtio on tosiasiassa sitoutunut ja käyttänyt sitoutumisvaltuutta.
Tarkastusviraston näkemyksen mukaan liite 12 ei yksin antanut oikeaa ja riittävää kuvaa varsinkaan monimutkaisten vastuuerien riskialttiudesta ja sitovuudesta, vaan tueksi tarvitaan sanallista kuvausta tilinpäätöskertomuksen tekstiosiossa. Tiedon esittäminen sanallisessa muodossa on tarpeellista ainakin silloin, kun vastuun suuruus ei yksiselitteisesti ole määriteltävissä tai kun pelkkä numeerinen esitys ei riittävällä tavalla kuvaa vastuun moniulotteisuutta.
Valtion vastuusitoumuksia ja riskejä koskevaa raportointia voidaan kehittää kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja hyödyntäen. IFRS- ja IPSAS-standardeissa esitetään yleiset periaatteet siitä, miten eri vastuiden sisältämää riskiä tulee arvioida ja millä perusteella niistä raportoidaan.