Eläkekustannusten paha päivä on alkamassa. Lainsäädäntömuutos korjaa summaa, joka vuosittain siirretään Valtion eläkerahastosta talousarvion eläkemenoihin.
Kirjoittaja
Valtio varautuu työntekijöidensä tuleviin eläkkeisiin säästämällä, mikä on tyypillinen tapa näin pitkälle tulevaisuuteen ulottuvassa asiassa. Työntekijöiden eläkemaksua vastaava summa siirretään tällöin valtion talousarviosta ja sijoitetaan Valtion eläkerahastoon (VER). Toisaalta Valtion eläkerahastosta puolestaan siirretään vuosittain talousarvioon eläkkeiden maksua varten summa, joka vastaa 40 prosenttia valtion eläkemenoista.
Valtion työntekijöillä eläke ei ole samalla tavalla sidottu yksittäiseen työntekijään kuin muilla työnantajilla. Valtion eläkerahasto on oikeastaan jonkinlainen valtion pahan päivän vara. Eläkekustannusten paha päivä osattiin ennustaa jo kauan etukäteen, sillä VER perustettiin 1990. Tuo ”paha päivä” on juuri nyt alkamassa: 2020-luvulla valtion eläkemenot suhteessa valtion työntekijöiden palkkasummaan tulevat olemaan historian korkeimmalla tasolla.
Lainsäädäntömuutos Valtion eläkerahastoon saadaan viime tingassa
Kun Valtion eläkerahastosta säädettiin, ajatuksena ei ollut kasvattaa rahastoa loputtomiin. Tarkoitus oli tasata eläkemenoja. Tuolloin säästämiselle päädyttiin säätämään maksimimäärä, jonka suuruus oli 25 prosenttia valtion eläkevastuusta.
Viime vuosikymmenen lopulla rahaston säästötavoitteen ennustettiin vielä olevan suhteellisen kaukana, lähempänä 2030-lukua. VTV:n vuoden 2018 tarkastuksen kannanoton mukaan tavoite oli kuitenkin sen verran lähellä, että asiaan tulisi valmistautua. Vaarana oli, että kun säästämistavoite olisi saavutettu, rahaston sijoituspolitiikka voisi muuttua liian varovaiseksi suhteessa siihen, mikä on valtiolle tarkoituksenmukainen riskinottokyky ja toisaalta siitä saatava tuotto.
Valtiovarainministeriö alkoikin valmistella asiaa heti vuoden 2019 alussa. Erinäisten vaiheiden ja työryhmätyön ja jatkotyöryhmätyön jälkeen vuoden 2022 ensimmäinen hallituksen esitys koskee Valtion eläkerahaston rahastointia.
Työryhmien työn välissä on tapahtunut monenlaista. Korona esimerkiksi romahdutti sijoitusten arvoa keväällä 2020, ja ongelma 25 prosentin rahastointiasteesta näytti kadonneen. Sen jälkeen sijoitusten arvonnousu on ollut taas yllätyksellisen nopeaa, ja nyt ollaankin tilanteessa, jossa tavoite saavutetaan näillä hetkillä tai viimeistään tämän vuoden aikana. Näin lainsäädäntömuutos on tulossa tavallaan viime tingassa.
Lakimuutos tasaa eläkemenoja ja estää rahaston kasvua yli tavoitekoon
Vuoden 2018 tarkastuksessa tehdyn kannanoton näkökulmasta on hyvä, että asiaa on pohdittu pidempään ja monipuolisemmin kuin tarkastuksessa oli mahdollista tehdä. Lakimuutoksella saatava ratkaisu ongelmaan, joka syntyi rahaston kasvutavoitteen saavuttamisesta, on huomattavasti parempi kuin pelkkä rahastointitavoitteen korottaminen.
Alun perin rahaston tavoitteena oli tasata eläkemenoja. Eläkemenot suhteessa valtion työntekijöiden palkkasummaan ovat nyt suuremmat kuin koskaan, ja toisaalta rahasto on saavuttanut tavoitekokonsa. Lakimuutoksella halutaan toteuttaa eläkemenojen tasaustavoitetta ja samalla estää rahaston kasvu yli tavoitekoon. Vuosien 2024 ja 2028 välillä Valtion eläkerahastosta talousarvioon siirrettävän summan suuruutta nostetaan asteittain 40 prosentista 45 prosenttiin valtion eläkemenosta. Tämä estää rahastoa kasvamasta yli tavoitekoon ja samalla tasaa eläkemenoja.
Pieni prosenttimuutos lakimuutoksessa on kohtuullisen merkittävä muutos rahassa. Kun koko viiden prosenttiyksikön nosto on toteutunut vuonna 2028, talousarvioon siirretään rahastosta vuosittain 270 miljoonaa euroa enemmän kuin aiemman lain mukaan olisi siirretty.
Lisäksi pitää muistaa, että kyse on vuosittain toistuvasta asiasta: vuosikymmenessä kyse on jo noin kolmen miljardin säästöistä, jotka siirretään käytettäväksi eläkemenoihin. Tämäkään nosto ei vielä johda siihen, että arvio Valtion eläkerahaston koosta euromääräisesti pienentyisi. Pienellä tuotto-odotuksella se säilyttäisi nykyisen noin 22 miljardin euron koon ja normaalimmalla odotuksella se puolestaan kasvaisi edelleen.
Hallituksen esitys Valtion eläkerahastoa koskevasta lakimuutoksesta on erinomaista luettavaa, mikäli aihe kiinnostaa. Siinä kerrotaan järjestelmän toiminnasta laajemminkin. Eläkeasia on pitkäjänteisyydessään niin poikkeava, ettei siihen oikein yhden ihmisen ajattelulla pääse syvällisesti kiinni. On ollut hyvä huomata, että vaikka ulospäin asioiden eteneminen voi tuntua tuskastuttavan hitaalta, joissain asioissa hoppu ei hyvää tee.
Parin vuoden viivästys asian etenemisessä on tuonut havaitulle ongelmalle odotettua paremman ja elegantimman ratkaisun. Moni ei toki pidä säästöjen liikaa kertymistä varsinaisena ongelmana, mutta sitä rahaston tavoitekoon saavuttamisen jälkeen tapahtuva kertyminen kuitenkin on. Tarkastajallekin oli mielenkiintoista törmätä työssä tämänkaltaiseen ongelmaan. Toivottavasti pääsen valtion varoja koskevissa ongelmissa vastaisuudessakin pohtimaan myös hyvän taloudenpidon seurauksiin varautumista.
